Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään perinteinen keikkataltiointi. Kappaleita on päädytty valitsemaan yksi soittopaikkakuntaa kohti, joten vaihtelua löytyy siinäkin mielessä. Pink Floyd: Live at Pompeii -taltioinnin tapaan tässäkin on mukana myös haastattelumateriaalia kappaleiden välissä. Näitä kahta yhdistää myös maisemakuvien runsas käyttö.
Kappalelista näyttää tuollaiselta:
1. Titles/Intro
2. Glósóli
3. Sé Lest
4. Ágætis Byrjun
5. Heysátan
6. Olsen Olsen
7. Von
8. Gítardjamm
9. Vaka
10. Á Ferð Til Breiðafjarðar Vorið 1922 (with Steindór Andersen)
11. Starálfur
12. Hoppípolla
13. Popplagið
14. Samskeyti (and Credits)
Ei siis keskitytä pelkästään tuolloin uusimpien levyjen kappaleisiin, vaan mukaan on päässyt vanhempaakin materiaalia. Yhtyeen levyistä suurin osa löytyy hyllystä, joten melkein kaikki kappaleet olivat tuttuja. Tämä ei toki haittaa, vaan ehkäpä näin pystyi keskittymään paremmin kuviin. Sigur Rósin musiikki on melko vaikeasti kuvailtavissa, joten en edes yritä. Jos yhtye on aiemmin tuntematon, niin kannattaa kuunnella muutama kappale jostakin, ja kokeilla sopiiko se omaan makuun.
Itse olin aikoinaan melko varautunut ja ennakkoluuloinen heidän musiikkinsa suhteen, ja ajattelin, että tuskinpa se sen suuremmin innostaa, jos oikein muistan. Onneksi päätin kuitenkin ostaa pari levyä ja antaa edes mahdollisuuden. Eipä sitä ole tarvinnut pahemmin katua, vaan levyjä tulee usein kuunneltua. Yleensä iltaisin tai öisin, joka on mielestäni otollisinta aikaa Sigur Rósin maalailulle. Jotkut ilmeisesti pitävät yhtyeen omalaatuista musiikkia jokseenkin levottomana ja häiritsevänä, mutta omissa korvissa se on useimmin uskomattoman rauhoittavaa. No, lienee ihan hyvä, että mielipiteet jakautuvat jonkin verran. Haastattelujen perusteella uskoisin, että tämä on myös yhtyeen jäsenten mieleen.
Sigur Rósin lisäksi dokumentin konserteissa on usein mukana neljästä nuoresta naisesta muodostuva jousipainotteinen Amiina mikä on ihan hyvä lisä. Amiina oli toki aiemminkin tehnyt yhteistyötä Sigur Rósin kanssa, sekä studiossa että konserteissa.
Kummankin yhtyeen jäseniä haastatellaan lyhyesti. Se kuva, mikä näiden pätkien kautta katsomoon välittyy, on äärimmäisen positiivinen. Kaikki vaikuttavat olevan rauhallisia ja hauskoja jalat maassa -tyyppejä. Haastattelut eivät kuitenkaan ole aivan sellaista kieli poskessa -hassuttelua kuin Pink Floyd -taltioinnin vastaavat. No, varsin leppoisa tunnelma näissäkin on ja mielellään niitä katselee.
Yleisökin pääsee toistuvasti kuviin. Näiden kuvien perusteella tunnelma konserteissa oli hyvä ja rauhallinen. Mitään älytöntä riehumista ei ainakaan omiin silmiin osunut ja meno muutenkin vaikuttaa melko hillityltä. Heh, ehkäpä musiikkikin on sellaista, että se ei välttämättä herätä mitään nyrkit pystyyn -tunnelmia. Ehkäpä tällaisen musiikin herättämät tunteet ilmaistaan ennemmin hymyin, keskittynein katsein ja aplodein... Kuvien perusteella myös yleisön ikäjakauma on varsin laaja. Vauvasta vaariin pätee tässä tapauksessa ilmeisen hyvin. Suuri osa paikkakunnista oli varsin pieniä, joten monet varmaan tulivat pelkän tapahtuman takia paikalle, vaikka eivät juuri Sigur Rósin musiikin suurimpia ystäviä olisivatkaan olleet. Samaa arveltiin yhtyeen toimesta haastatteluissa.
Kauniiden maisemakuvien ystävälle Heima tarjoilee paljon silmäniloa. Soittopaikat vaihtelevat mukavasti. Vieraillaan vuosia sitten hylätyssä ränsistyneessä kalajalostamossa, patoalueella, vuoristoisissa maisemissa, luolassa ja muissa kiehtovissa ympäristöissä, joita ei juuri konserttitaltiointien yhteydessä näe. Näiden lisäksi on käytetty komeita maisemakuvia musiikin taustalla. Jos pelkää saavansa perinteisen soittajiin keskittyvän taltioinnin, niin pelot ovat turhia. Kuvaa ja musiikkia pyritään yhdistelemään varsin monipuolisesti. Itse en keksi tästä osa-alueesta muuta valitettavaa kuin sen, että osa kuvista vilahti turhan nopeasti lievästi päihtyneiden silmien ohi. Uskoisin, että olisi voitu päästä vieläkin parempaan tunnelmaan, jos olisi Pink Floyd -taltioinnin tapaan panostettu enemmän pitkiin otoksiin. Toki niitäkin tästä löytyy.
Eipä tässäkään pitkää aikaa tarvinnut odotella, että pääsi kunnolla mukaan. Jo ensimmäinen varsinainen kappale vie virtaavien vesien äärelle. Väreitä ei oikein voi välttää kappaleen huipentuessa. Siitä loppuun elokuva onnistui kyllä iskemään varsin hyvin, eikä omiin silmiin osunut juurikaan sellaista materiaalia, jolle parempi paikka löytyisi leikkaushuoneen lattialta. Vaikka tietyistä kuvista on aistittavissa melankolisempiakin tunnelmia, niin silti sanoisin, että Heima kokonaisuutena huokuu positiivisuutta ja aiheuttaa valtavasti hyvää mieltä. Vaikka hylätyt rakennukset ja ruostuvat laivat sekä työkoneet eivät välttämättä paperilla vaikuta kovin iloisilta asioilta, niin yhdistettynä Sigur Rósin musiikkiin ja ajatukseen siitä, että yhtye on edes hetkeksi herättänyt jälleen nämä ihmisten hylkäämät paikat eloon, niin ainakin oma mieli täyttyy myönteisistä mietteistä.
Toiselta levyltä löytyvään lisämateriaaliin en ole vielä ehtinyt tutustumaan. Pikaisesti selailin sitä kuitenkin. Dokumentissa kappaleet eivät yleensä ole aivan kokonaisuudessaan, mutta bonuslevyltä löytyvät täyspitkät esitykset ja pari ylimääräistäkin kappaletta. Samoin löytyy lisää haastatteluja, kiertuetta summaava valokuvakooste kommentein ja vähän muutakin sälää. Kestoa extroilta löytyy reilut kaksi tuntia. Varsin hyvä paketti kyseessä bonustenkin puolesta.
Tuli samalla nautittua suhteellisen maltillisesti viiniä, mikä saattoi osaltaan parantaa tunnelmaa, mutta epäilen, että täysin selvänäkin tästä olisi nauttinut erittäin paljon. Itse näen tässä potentiaalia samanlaiseksi omaksi kestosuosikiksi kuin millaiseksi tuo Pink Floydin esitys on vuosien kuluessa muodostunut. Vielä en sitä sellaiseksi julista. Pitää ensin nähdä, miten hyvin se kestää uusintoja. Suositteleminen on vähän hankalaa, sillä Sigur Rósin musiikki ei varmaankaan ole kaikkien mieleen. Yhtyeen levyistä pitäville luulisi olevan ehdoton hankinta. Ehkäpä tuosta aiemmin mainitusta Pink Floydin taltioinnista pitävillekin uskaltaisi suositella... Minuun tämä musiikki yhdistettynä näihin kuviin teki helvetin suuren vaikutuksen. Oli mukava mennä katselun jälkeen rauhalliseen keskikesän yöhön vielä hetkeksi laiturille istuskelemaan.
Jos Heima pitäisi summata yhdellä sanalla, niin se olisi kaunis.
Heima (2007) (IMDB)
Heima (Wikipedia)
Näytteeksi voisi laittaa yhden alkupuolen kappaleen, joka kuuluu omiin suosikkeihin:
Heima löytyy myös kokonaisuudessaan YouTubesta:
