keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Trivianurkkaus 4: Gorgeous

Tämä triviasarjahan etenee paljon aiottua nihkeämmin, lähinnä kirjoittajan laiskuudesta johtuen. Kuolleeksi julistaminenkin käynyt jo varmaan lähellä, mutta annetaanpa vähän tekohengitystä sillekin, niin pärjäilee taas.

Taustatutkailuun ei tällä(kään) kerralla mikään merkkiteos päätynyt, vaan tosiaan tuo vähän aikaa sitten vilkaistu Gorgeous, joka höyhenkevyttä hömppää edustaa. Kuuntelin kuitenkin iltaviihteeksi vähän Jackie Chanin höpöttelyä kommenttiraidalta ja ajattelin samalla naputella pientä koostetta, jospa joku olisi kiinnostunut. Selvitelläänpä siis, mitä asiaa Jackiella on elokuvaansa liittyen. Nämä siis ovat omia summailuja Jackien jutuista, eivätkä mitään suoria suomennoksia. Lisäksi Chanin ulosanti on paikoitellen hieman vaikeaselkoista, joten sataprosenttista virheettömyyttä ei uskalla luvata kirjurin puolelta.



Chania tuntuu pikkuisen huvittavan se, että yleisö ihmettelee miksi hän ylipäätään lähti tällaista tekemään. Aikomuksena kuitenkin oli tehdä enemmän länsimarkkinoille suunnatun elokuvan Rush Hour jälkeen jotakin paremmin aasialaisille yleisöille kelpaavaa. Palaili sitten väliaikaisesti Hongkongiin elokuvanteon pariin ja sen seikkailun lopputuloksena ilmestyi Gorgeous.

Gorgeous ei ollut se ensimmäinen vaihtoehto, vaan Jackie oli kiinnostunut aivan toisesta hahmotelmasta, joka sitten alkoi ajan edetessä muuttaa muotoaan. Lopulta se meni kokonaan jäihin, kun alkuperäisen projektin näyttelijätär joutui vetäytymään laulukiireisiin vedoten. Tämä tekemättä jäänytkin tapaus ilmeisesti edusti disneymäistä ja hivenen fantastisempaa linjaa.



Jackietakaan eivät aivan kaikki alkuperäisten suunnitelmien ideoinnit innostaneet. Yhtenä tökkimisen syynä vaikutti olevan yleinen toiminnattomuus ja hän itse halusi esittää taistelutaitoista liikemiestä. Muitakin juttuja päädyttiin lisäilemään sekä muokkaamaan.

Naispääosaan Jackie halusi tuoda vähemmän tunnetun näyttelijättären. Hakemuksia ilmestyikin lopulta noin tuhat, joiden seulomisessa oli oma hommansa. Bun hahmokin siinä muun tarinan mukana pikkuisen muuttui ja Qi Shu vaikutti sopivalta siihen. Siihen aikaan hän oli vielä pikkuisen tuntemattomampi nimi, mutta nousussa kuitenkin.



Vastustajakseen Jackie halusi vaihteeksi itseään lyhyemmän kaverin. Osaanhan sitten valikoitui alunperin australialainen Bradley James Allan, joka on tavallaan Chanin oppilas. He olivat treenailleet yhdessä kauemminkin ja lopulta Chan sai ajatuksen käyttää Allania elokuvissaankin.

Omasta hahmostaan Jackie kertoilee, että tämä oikeastaan muistuttaa noin 60/70-prosenttisesti todellisen elämän Jackieta, tietyssä mielessä. Elokuvan Chanin toimisto muistuttaa paljon esikuvan vastaavaa. Myös pukeutumisessa on tiettyä samankaltaisuutta. Ruudulla esitetyt treenirutiinit pohjaavat myös Jackien omiin vastaaviin. Elokuvassa tosin nähdään nopeutettu versio perusharjoituksista. Todellisen elämän puolella tuolloin Jackien harjoittelu oli sellainen kolme- tai neljätuntinen rupeama, joten piti pikkuisen tiivistellä.



Mukanaan Jackie tykkää pitää tuttua porukkaa ja käyttää ystäviään sekä tuttaviaan erinäisissä rooleissa elokuvissaan mahdollisuuksien mukaan. Tässäkin tapauksessa ruudulla vilahtelee pienemmissä osissa henkilökohtaisia henkivartijoita ja näin. Jackien stuntporukka vuosien vieriessä on ymmärrettävästi koostumukseltaan vähän muuttunut, mutta siellä kuitenkin on paljon sellaisia henkilöitä, jotka tietävät, mitä tahdotaan. Niinpä hän haluaa viedä oman ryhmänsä esimerkiksi Yhdysvaltoihinkin mukanaan.

Uusia ohjaajiakin Jackie yrittää aktiivisesti projekteihinsa etsiä. Tässä tapauksessa siihen hommaan valikoitui Vincent Kok. Chan pohtii, että itsekin oppii uusia juttuja, kun antaa välillä ohjakset muille. Sepä ei tietenkään tarkoita sitä, että hän tyytyisi vain sivusta hiljaa seuraamaan. Paikoitellen Chan osaa olla melko kovakin, jos ohjaajan linja ei ole yhteneväinen Chanin toiveiden kanssa.



Itselleen uusien kykyjen etsiminen onkin Chanille vähän uhkapeliä. Saattaa katsella ohjaajien vanhempia elokuvia ja näin, mutta se ei vielä sujuvaa yhteistyötä takaa ja niinpä niitä konfliktejakin on tielle tullut. Kun linjat lähtevät liikaa toisistaan erkanemaan, niin sitten on Jackien aika puuttua peliin. Potkujakin on mukaan mahtunut, kun hän on ollut sitä mieltä, ettei toinen ymmärrä, mitä Jackie Chan -elokuvalta toivotaan. Jackiella kyllä on valmiuksia astua kesken elokuvan ohjaajankin rooliin tarvittaessa. Chan tunteekin usein tekevänsä elokuviaan perheyleisöille, eikä sellaiseen kaavaan aivan mikä tahansa meno sovi. Niinpä hän valvoo tarkasti päivittäin purkitettuja otoksia. Lahjakkaat ohjaajatkin joutuvat Jackien sääntöihin mukautumaan.

Muutamaan otteeseen tulee myös esille ajatuksia siitä, mitä yleisöt eri puolilla maailmaa toivovat Jackien elokuvilta. Chan on vähän sitä mieltä, että esimerkiksi japanilaiset eivät kovin innokkaina halua katsella häneltä mitään rakkauselokuvaa. Aasialaisella draamaelokuvalla taas on vähän rajatummat markkinat, jos kansainvälisemmin ajatellaan. Toimintaelokuvan kieli toimii paremmin ympäri maailman. Se onkin yksi syy, miksi hän on jättänyt romanssit ja draamat vähemmälle. On kuitenkin alkanut ajattelemaan, että ehkä osa faneista olisi tavallaan kasvanut mukana, jolloin rakkaustarinakin saattaa olla helpompi myydä. Mainitsee kuitenkin, että vielä tämän elokuvan kohdalla päätyi jättämään sen suukon lopputekstien taustalla pyöriviin poistettuihin otoksiin.



Vaativista yleisöistä huolimatta Jackie kokee, että Aasian puolella hänellä kuitenkin on pikkuisen enemmän pelivaraa elokuviensa aiheiden ja tyylin suhteen. Lisäksi hän epäilee kykyjään tehdä kunnollisia dramaattisempia kohtauksia amerikkalaisissa elokuvissa, vaikka sellaiset tavallaan niihin luontevammin sopisivatkin.

Muutenkin Jackielle on sujuvampaa tehdä elokuvia Aasian puolella. Esimerkiksi aiemmin mainitun Rush Hour -elokuvan kuvauksissa hän tunsi olonsa rajoitetuksi. Hongkongin puolella taas erilaiset tekemiseen liittyvät tehtävät eivät ole niin tarkasti rajattuja. Aasiassa ohjaaja usein sekaantuu kuvaukseen ja leikkaukseen enemmän kuin kollegansa Yhdysvaltojen puolella. Jackie mainitsee omaavansa kokemusta elokuvien leikkaamisesta useamman vuosikymmenen ajalta, joten tietää kyllä, miten tahtoo kuvien toisiinsa yhdistyvän ja sitä näkemystä sopisi leikkaajankin toteutella.

Toiminnastakin toki turistaan. Jackie on sillä linjalla, että on huomattavasti vaikeampaa väsäillä sujuvia sekä tuoreita ideoita sisältäviä kamppailuja kuin suuremman luokan stuntteja. Välillä ruudun kautta yksinkertaisilta vaikuttavat jutut voivat olla hyvinkin mutkikkaita, esimerkkinä vaikkapa se pesäpallomailahuvittelu. Jos ymmärtää leikkausta ja omaa tajua rytmille, niin se helpottaa hommaa ja on suuri etu toimintakohtausten suunnittelun sekä toteutuksen suhteen.



Elokuvan yleisestä hengestäkin Jackie pikkuisen puhelee. Pahiksistakin haluttiin tehdä hyviä tyyppejä. Erityisesti tässä elokuvassa kaikki hahmot ovat tavallaan mukavia kavereita. Todellinen maailma on niin piukassa pahuutta kaikenlaista, joten elokuvissa on hyvä hypätä vähän miellyttävämmän menon vietäväksi. Toimintaa toki löytyy, mutta siitä ei haluttu tehdä erityisen väkivaltaista. Aiemmista teoksistaan Chan nostaa esimerkiksi vuonna 1989 ilmestyneen elokuvan Miracles, jossa ilmeisesti hänen mielestään on hivenen verran samanhenkisyyttä.

Loppuun voisi vielä mainita, että Jackie kertoo usein laulelevansa itse elokuviensa tunnuskappaleita ja silloin tällöin muidenkin. Tässä tapauksessa kuitenkin katsoi, ettei kyseinen laulu sopinut omaan tyyliin, eikä halunnut pilata romanttista kappaletta vääränlaisella tulkinnalla.

Sellaista asiaa Jackiella siis tämän elokuvan tienoilta. Toki enemmänkin, mutta en nähnyt järkeväksi lähteä koko kommenttiraitaa tähän toistamaan, vaan niitä omiin korviin kiinnostavilta kuulostaneita juttuja kokoilin. Levyltä löytyy myös noin puolituntinen dokumentintapainen, mutta informaatiosisällöltään se on kovin kevyttä kehuhöttöä, eikä oikein tuo lisäarvoa kommenttiraidan päälle. Kohtalaisesti kuitenkin kuvaa kulisseista, joten siinä mielessä voi vilkaista senkin.


tiistai 28. lokakuuta 2014

Gorgeous

Romanttinen kungfu-komedia saattaa olla vähintään pieni alalajikummajainen, enkä ainakaan muistaakseni ole blogissa sille alueelle vielä astellut. Elokuvahyllyjen Jackie Chan -osastoa hypistellessä hieman huvittuneena tuli pohdittua, että jospa sitä iltaviihdykkeeksi katselisi tämän paikoitellen kovinkin lapsellista menoa, romanttista haikailua ja vauhdikasta viuhtomista yhdistelevän elokuvan pitkästä aikaa. Tuumasta toimeen, niin eipä ainakaan kulu aikaa tuloksettomaan arpomiseen.

Heti alkuun voisi varoitella, ettei Gorgeous edusta missään tapauksessa mielestäni Chanin runsaan tuotannon kärkipäätä. Oikeastaan mennään selvästi lähemmäs sitä kurjempaa puolta. Hieman heikommallekin höpsöilylle tulee kuitenkin silloin tällöin tarvetta, joka toimikoon selityksenä tällä kerralla.



Satumaista ilmapiiriä on selvästi lähdetty etsimään, kun tähdet tekstien taustalla tuikkivat Bun (Qi Shu) kertoessa haikeahkon romanttista tarinaansa. Sillä tarinalla tosin on hieman surullisempi loppu, mutta saapa Bun kuitenkin unelmoimaan delfiinikaveri seuranaan. Samaa tarinaa selitetään myöhemmin akvaariokaloja ihmetellessä.

Taiwanin suunnalla liikutaan, tarkemmin pienellä Fortune Shell Islandilla, jonka rantakylässä Bu vanhempiensa kanssa asustelee. Selvästikään se ei mikään menon ja meiningin keskipiste ole, vaan elely tuntuu rullailevan huomattavasti verkkaisempia polkuja. Paikallinen nuorukainen Louis on kovin Buhun ihastunut ja päättääkin kosia tätä sellaisella tarjouksella, josta kukapa tohtisi kieltäytyä... Jättisimpukka käteen ja toiseen alennusesite kirkkohäistä. No, aivan innosta hihkuen ei Bu ole alttarille astelemassa.



Äiti päättää puuttua tilanteeseen ja kehottaa tytärtään kuuntelemaan sydäntään. Louis ei välttämättä ole se oikea. Päivällä läheiselle laiturille lipuu aaltojen mukana pullopostia. Viesti kertoo, että joku Albert Hongkongissa kovasti odottelee. Mitä sitä sen suuremmin ihmettelemään ja jahkailemaan. Lentokoneen kyytiin ja kiitoon kohti suurkaupunkia.

Toisen taivailla liidellessä katsoja tutustutetaan C.N. Chaniin (Jackie Chan), joka tuntuu olevan varsin omistautunut töilleen. Avustajakin siinä juttelee, että jospa olisi syytä vähän muutakin harrastella ja etsiä vaikka vakituinen kumppani. Osakekaupat kiinnostavat kuitenkin enemmän ja Chan vaikuttaa tyytyväiseltä tilanteeseensa. Mitäpä sitä sitten korjailemaan, jos korjattavaa ei ole...



Albertin (Tony Leung) löytäminen onnistuu Bulta yllättävänkin kätevästi. Pientä mutkaa ja estettä olisi tarjolla yhteisen onnellisen tulevaisuuden tielle, sillä siinä aterioinnin yhteydessä Albert kertoilee osoittaneensa pullopostin entiselle poikaystävälleen. Bu ei sellaisesta masennu, vaan lähteepä Albertin matkaan merelle kuvauksiin. Viereiseen veneeseen saapuu Chan romanttiseen tapaamiseen, ja Bu tilannetta toiselta kannelta kiikaroi.

Etäämmältä katsoen näyttää siltä, että Chanille ollaan pienimuotoista ansaa virittelemässä, sillä houkuttelevan neidon lisäksi paatissa hääräilee muutama tummapukuinen mies. Hetken kuluttua Chanillekin selviää, mistä on kyse, kun vanha kilpailija pyyhältää paikalle. Hän odottelee Chanilta anteeksipyyntöä ja kaverit ovat mukana varmistelemassa, että sellainen myös nöyrästi esitetään. Ei tipu, ei ei, toteaa Chan ja sitten tietysti muksis muksis.



Kopulointi saa hetkisen jatkua, mutta sitten Bu päättää puuttua peliin ja pelastavana enkelinä kiihdyttää paikalle pienemmällä moottoriveneellä. Pakomatka saa pikaisen päätöksen katseen harhaillessa ja karikon kutsuessa. Siinä haaksirikkoutuneen elämää vietellessä Bu alkaa Chaniin tietysti ihastumaan. Albertilta pitää toki käväistä kysäisemässä, että mitä mieltä hän on ihastuksen kohteesta. Tiuhaan tahtiin tyttöystävää vaihtava Chan onkin Albertin mielestä varsin epäkelpoa ainesta elinikäiseen romanssiin, mutta Bu päättää kuitenkin yrittää voittaa Chanin sydämen lopullisesti itselleen. Vaikka se sitten vähän kieroilua ja ketkuilua vaatisikin. Sodassa ja rakkaudessa...



Tarinaselostuksen taukohetkillä mainittakoon, että minulta on edelleen näkemättä se pitkä versio elokuvasta. Suomessa myytävä DVD pitää sisällään kansainvälisille markkinoille leikatun version, josta puuttuu noin 20 minuuttia erinäistä tavaraa. Jos kaava on sama kuin monien muiden aasialaisten toimintakomedioiden typistämisessä, niin voisi olettaa, että lähinnä sieltä on lähtenyt tasoltaan vaihtelevaa hassuttelua pois. Katsomallani levyllä kestoa siis runsaat 95 minuuttia, kun taas aasialainen versio lähenee paria tuntia. Melko mittavista poistoista huolimatta tarinassa kyllä pysyy kärryillä, vaikka kieltämättä sieltä pystyy erottelemaan sellaisia töksähtävämpiä siirtymiä.

Tässä versiossa huvitukset liittyvät usein niihin mainittuihin kieroiluihin, kun sydämiä yritetään voittaa kyseenalaisin keinoin. Pääajatuksena on yrittää uskotella Chanille, että hän on tekemisissä pahamaineisen gangsterin karkuteillä olevan tyttöystävän kanssa. Kai se jonkin hämärän päättelyketjun avulla toivottuun tulokseen saateltua saataisiin...ehkä. Näitä suunnitelmia on sitten useampikin onneton osallistuja toteuttamassa mustelmia kerjäten. Yleisenä vinkkinä voisi esittää sellaisen, että antaa epäuskottavuuksien leppoisasti liidellä ohi silmien. Jos niitä enemmän alkaa pohtimaan, niin saattaa pää posahdella pois. Sitä virhettä en suosittele tekemään...



Koska kyse kuitenkin on Chanin toimintakomediasta, niin löytyyhän niistä tappeluistakin sitä fyysisempää huumoripuolta. Vauhtiin aletaan päästä siinä vartin kohdilla, kun anteeksipyynnön avittajat kovakouraisiksi yltyvät. Tutunoloista takkitemppuilua siinä katseltavakseen saa, kun neljä yhden kimppuun käy. Eihän se mitään sykähdyttävintä Chan-akrobatiaa ole, mutta ihan kivat alkuverryttelyt vieteriukolle kuitenkin.

Mitä näihin mättämisiin tulee, niin Chanin mittapuulla niitä voisi luonnehtia sellaiseksi pikkunäppäräksi näpsyttelyksi. Uhkarohkeat suuremman luokan stuntit löytyvät miehen muista elokuvista. Samoin sellaiset selvittelyt, joissa veri suussa maistuen haetaan keskinäistä paremmuutta. Valittelemaan en ala, sillä ihan ilolla noitakin katselee, eikä tällaiseen elokuvaan mikään totinen vääntö kuolemanottelun hengessä sopisikaan missään tapauksessa.



Muksimisosaston parasta puolta edustavat mielestäni Jackien ja Braley James Allanin pari ottelua. Jälkimmäinen esittää jonkinlaista nyrkkeilymestaria, jonka Chanin kilpailija kutsuu paikalle itseään edustamaan ja Chania nöyryyttämään. Ensimmäisessä kohtaamisessa Chan on altavastaajana, kun treenailut ovat jääneet vähille mielenkiinnon toisaalle tarpoessa. Haaste silti hyväksytään, vaikka toinen selvästi pilkallisesti Chanin nykykuntoon suhtautuukin.

Taistelutaitojen ja yleiskunnon puutetta pitää tietenkin paikkailla. Treenimontaasi! Nämähän minua viehättävät ja melkeinpä siinä innostuu itsekin punnerruksia vähtäämään, kun Jackie erilaisten kuntovälineiden kanssa riuhtoo. Sinne kuntoilun ja lihaskurituksen sekaan toki söpöilyäkin ujutetaan, mutta kun kiltillä tuulella ollaan, niin sellainen anteeksi annettakoon.



Tiukkojen harjoitusten jälkeen Chan onkin paremmin valmistautunut toiseen kohtaamiseen Allanin kanssa. Silmiä ilahduttavat selkeästi ketterämmin nousevat koivet. Siinä pojat pikkuisen potkivat. Hyvässä hengessä toki, eipä ole tarkoitus toista hengiltä hivuttaa tai muutenkaan rampauttaa. Kunhan lihakset saavat lämpöä, niin kädetkin alkavat sen verran vinhasti viuhumaan, että vaikea on perässä pysyä. Purnasiko siellä joku, että tarpeettomasti pitkitetty loppumäiske...? Eihän nyt sellaista. Ainakaan omassa katsomossa ei alkanut puuduttamaan, vaikka useampia minuutteja siinä kommunikoidaan vähemmin sanoin, mutta vauhdikkain jaloin.

Chanin 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun elokuvia nähneille Allan saattaa olla tuttu kasvo muutenkin. Hän silloin tällöin viuhtoo pienemmissä rooleissa niissä, mutta on sittemmin alkanut suunnata enemmän toimintakohtausten suunnittelun sekä ohjauksen pariin. Tuskinpa kovinkaan kyvytön tyyppi siinäkään roolissa, sillä Chanin opissakin aikansa ollut. Onhan kaveri selvästi pikkuisen pökkelö, mitä näyttelemiseen tulee. Näissä osissa kuitenkin itse arvostan muut ominaisuudet korkeammalle, joten mielelläänhän Allania enemmänkin näkisi.



Chan itse ei ole elokuvaa ohjaillut, mutta onpa kuitenkin muissa rooleissa osallistunut tuotantoon. Hänet on merkitty yhdeksi kirjoittajaksi sekä tuottajaksi. Varsin luontevaa on sekin, että Jackie niitä toimintakohtauksia on itse suunnitellut ja toteuttanut.

Jaahas, se romantiikka yrittää unohtua kokonaan. Höpsöosastoon kannattaa asennoitua suopeasti, niin kokemuksesta ei ainakaan kovin kivulias muodostu. Jos pelkästään sitä raksuttelua lähtee ihmettelmään, niin pettymystä veikkailen. Chan ei hyvistä syistä ole romanttisten elokuvien hurmuritähtiä ja Shullakin tuntuu pikkuisen tökkivän. Tokihan ritari valkoisissa laukkaa ärhentelevällä peltihepallaan neidon pelastukseksi ja kovasti haikaillaan suuren romanssin perään, kuten asiaan kuuluukin. Mitä sitten hehkuun tulee, niin kovin kuumia tuokioita astemittari ei osoittele.



Mitenköhän sitä summailisi? Läpikotaisin kovin kilttiä menoa uskaltaa luvata. Pahistelutkin pidetään melko hyvin pienen ilkeilyn rajoissa, kun välillä näkee vaikka minkälaista lieroa samankaltaisissa elokuvissa. Satumaisuudella voitaneen perustella hivenen lapsellinen käsittelytapa. Paikoitellen on yritystä tunnelmoinnin puolelle, mutta ne hetket eivät tämän elokuvan suhteen muistettavimpia ole.

Jos epäreilusti ottaisi vertailukohdaksi Chanin kovimpia toimintaelokuvia, niin pakostakin Gorgeous rinnalla näyttäisi kovin keskinkertaiselta potkimisiltaan. Siitä huolimatta tämäkin elokuva esittelee sellaisia pätkiä, joista löytyy niitä piirteitä, miksi pidän Chanin tyylistä tehdä toimintaa. Vähästäkin saadaan välillä paljon irti ja onnistuvatpa potkupuuhat ja muut sellaiset usein olemaan innostavalla tavalla urheilullisia. Ihan menettelevä elokuva Gorgeous on ja sitä tykkää suositella, jospa joku haluaisi vaihteeksi nähdä pikkuisen erilaista romanttista komediaa, jossa osa suhdejahkailuista on päädytty korvaamaan reippaalla liikkeellä.



Gorgeous (1999) (IMDB)

Kevyt kurkistus kulisseihin:

Trivianurkkaus 4: Gorgeous