torstai 25. lokakuuta 2012

After the Sunset (Keikka Bahamalla)

Vielä kolmantena iltana peräkkäin kohti aurinkorantoja hömppäviihteen merkeissä. Tällä kertaa vuoron sai Brett Ratnerin ohjaama kevyehkö rikoskomedia vuodelta 2004.

Komean uran tehnyt mestarijalokivivaras Max Burdett (Pierce Brosnan) on kumppaninsa Lolan (Salma Hayek) kanssa vetäytymässä varhaiseläkkeelle viimeisimmän onnistuneen hommansa jälkeen. Talo hankitaan Bahamasaarten aurinkoisilta rannoilta ja aletaan valmistautua häihin sekä eläkepäivien rauhallisempaan elämään. Vähän ajan kuluttua Burdettin nolaama FBI-agentti (Woody Harrelson) saapuu kuitenkin parin perässä samoihin maisemiin.



Sattumalta eräs loistoristeilijä saapuu myös viikoksi alueelle. Se sattuu vielä kuljettamaan mukanaan arvokkaiden timanttien näyttelyä, jonka kruunaa Napoleonin kymmenien miljoonien arvoinen jalokivi. Burdett on aiemmin onnistunut vohkimaan kaksi samaan sarjaan kuuluvaa timanttia. Kiusaus alkaa käydä lähes vastustamattomaksi. Lola on täysin valmis jättämään entisen elämän taakse keskittyen uuden kodin kunnostamiseen ja erilaisista harrastuksista nauttimiseen. Maxin kohdalla juttu kuitenkin on hieman toinen.


Harrelsonin esittämän agentin avuksi päätyy paikallinen poliisi (Naomie Harris), jota kuitenkin tuntuu kiinnostavan enemmän saaren ykkösgangsterin (Don Cheadle) nappaaminen. Tämä moderni Robin Hood omaakin vähintään omalaatuisia ideoita köyhien auttamisesta ja vaurauden uudelleen jakamisesta. Näistä aineksista Ratner on kasannut erittäin viihdyttävän 90 minuutin pätkän.


Ainakin DVD:n takakannessa elokuva on määritelty toimintakomediaksi, mutta itse olen vähän toista mieltä sen toiminnan suhteen. Varsinaista toimintaa ei hirveästi ole mukaan päätynyt, vaan enemmän keskitytään sanailupuoleen. Oli oikeastaan yllätys, kun itse ryöstö sekä sen valmistelu sai elokuvassa niinkin vähän aikaa. No, tällaiset ryöstöelokuvat eivät yleensä suurimpiin suosikkeihini kuulu, joten mistään menetyksestä ei oman kokemuksen kohdalla ole kysymys. Esikuvaa voi hakea toiminnallisten ja tiukkojen rikoselokuvien sijaan ennemmin Hitchcockin To Catch a Thief -elokuvan suunnalta. Tätä yhteyttä ei elokuvassa juurikaan yritellä peitellä, sillä kyseisen teoksen DVD-julkaisu vilahtaakin sopivasti pari kertaa kuvissa.

Huumoriin keskittyminen onkin hyvä ratkaisu. Ainakin omat suupielet kohosivat useammankin kerran ylöspäin tyyppien keskinäisiä kieroiluja sekä sanailuja seuratessa. Näyttelijävalinnat ovat myös osuneet melko hyvin kohdalleen. Brosnan sopii hienosti taitavan mestarivarkaan osaan, Hayekia nyt katselee oikeastaan aina mielellään ja Harrelson taas on kuin luotu säännöllisesti tunaroivaksi agentiksi. Pääkolmikon keskinäiset jutut toimivat pääsääntöisesti hienosti.



Ensimmäisten kymmenen minuutin jälkeen siirrytään suurkaupungista aurinkorannoille. Alkutekstijakso lupaakin hienoja hetkiä maisemien suhteen. Valitettavasti siinä mielessä elokuva kuitenkin hyytyy pikkuisen. Toki edelleen taustat ovat kauniita, mutta alkutykitys sai toivomaan hieman enemmän. No, miellyttäviä näkymiä After the Sunset nykyisessä muodossaankin esittelee, joten ei viitsi hirveästi valittaa.



Tässäkin tapauksessa tuli katseltua levyltä löytyvät poistetut sekä vaihtoehtoiset kohtaukset, joita oli kertynyt 15 kappaletta, yhtenä alkuperäinen lopetus. Jälleen voi todeta, että ihan fiksuja poistoja olivat, ainakin enimmäkseen. Mitään kovin ihmeellistä ei menetetä ja pituuskin jää näin varsin sopivaksi. Itse pidän enemmän myös siitä lopetuksesta, joka elokuvaan lopulta päätyi. Ei se alkuperäinenkään mikään huono ole, mutta kuitenkin mielestäni vähemmän toimiva päätös.


Nyt on kolmena iltana peräkkäin tullut katseltua aurinkoisille rannoille sijoittuvaa kevyttä viihdehömppää (muut Into the Blue ja Into the Blue 2: The Reef). Näistä kolmesta After the Sunset vie omalla listalla voiton suhteellisen selvästi. Mitään kovin ihmeellistä se ei lopulta sisällä, mutta onpahan vain sujuvasti etenevää ja miellyttävän hyväntuulista kevyttä menoa. Viihdearvot ovat ainakin paikallaan. Kyllähän tämän voisi uudelleenkin joskus katsella, kunhan sopiva hetki osuu kohdalle. Hyllystä löytyisi toki vielä samaan sarjaan kuuluvia tapauksia, joten maraton olisi kyllä mahdollinen, mutta ehkäpä vaihteeksi jotakin muuta, jotta maisemat eivät kulu loppuun, eikä kyllästyminen iske kimppuun...



After the Sunset (2004) (IMDB)

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Into the Blue 2: The Reef (Pinnan alla 2: Riutta)

Tuli sitten vilkaistua Into the Blue -elokuvan jatko-osa. Alkuun voisi todeta, että mistään kovin suorasta jatko-osasta ei ole kysymys. Kaikki hahmot ovat vaihtuneet ja myös tapahtumapaikka on vaihtunut samalla Bahamasta Havaijiin. Tiettyjä yhtäläisyyksiä kuitenkin löytyy, joten tällaisesta asiasta ei viitsi enempää valittaa. Varsinkin, kun aihetta valituksiin löytyy ihan riittävästi muutenkin...

Siirrytään siis Honolulun suuntaan, jossa Sebastian (Chris Carmack) ja Dani (Laura Vandervoort) pyörittävät turisteille opastettuja sukellusretkiä tarjoavaa yritystään. He myös seurustelevat keskenään. Sebastian ei ole tyytyväinen nykyiseen elämäänsä ja sen lupaamaan tulevaisuuteen. Pitkään hän on pakkomielteisesti yrittänyt löytää huhujen mukaan alueelle 1600-luvulla uponnutta San Cristobalia, joka tarinoiden mukaan vei mukanaan syvyyksiin miljoonien edestä arvotavaraa.



Mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen pilkistää, kun pari saa asiakkaikseen kaksi varakkaampaa henkilöä, jotka ovat valmiita jakamaan rikkauttaan, jos Sebastian ja Dani suostuvat ottamaan vastaan jokseenkin epämääräisiä piirteitä omaavan viikon kestävän sukellustehtävän. Raha houkuttaa etenkin Sebastiania, joka tarttuu koukkuun, vaikka Dani hieman epäröikin.

Kuten tässäkin tapauksessa olettaa voi, niin tälläkään kerralla luvassa ei ole helppoa rahaa. Kun pariskunta huomaa sotkeutuneensa hieman vaarallisempiin kuvioihin, niin onkin jo myöhäistä perua ilman vakavia seuraamuksia. Itsensä lisäksi he saattavat lähimmät ystävänsä hengenvaaraan. Melko pitkälti elokuva siis tässä mielessä muistuttaa ensimmäistä osaa. Sitten on tietysti vielä se samankaltainen "luopuisitko aarteesta rakkauden takia"-teemakin...



Suoraan videolle päätynyt jatko-osa on ainakin ulkoisen ilmeensä perusteella kuvattu huomattavasti pienemmällä budjetilla kuin alkuperäinen. Hehkuva ympäristökään ei voi loputtomiin paikata muiden tuotantoarvojen puutetta. Sukellusjaksot näyttävät järjestään selvästi köyhemmiltä kuin päivää aiemmin katsotussa ensimmäisessä osassa. Näyttelijöiden taustalla ei yleensä sukelluskuvissa näy juurikaan muuta elämää, vaan lähinnä hiekkaa, kiveä ja vettä. Merielämää on sitten leikattu sinne ja tänne väleihin, mutta yleisvaikutelma näistä jaksoista on melko tympivä.


Muutenkin elokuvan visuaalinen tyyli on rasittavampi kuin ensimmäisessä. Kamera on jatkuvasti omaan makuun liian lähellä. Ei useinkaan hirveästi saa taustamaisemia ihailla, vaan turhan usein suuria kasvoja televisiotyyliin. Sitten kun on ollut pakko yrittää pitää jatkuvasti yllä jotakin kömpelöä liikettä, niin mahdollisesti potentiaalisista jutuista menee paljon ohi. Öhöm, vaikkapa se rantalentopallojakso olisi saattanut olla paljon nautittavampi toisenlaisella toteutuksella. Asialliset hidastukset oikeisiin kohtiin ja niin edelleen.


Vielä toiminnakin suhteen kyseessä on vaisumpi tapaus. Tältä osa-alueelta ei jäänyt paljoakaan kerrottavaa. Pari lyhyttä ammuskelua, juoksutakaa-ajo sekä lopussa vähän fyysisempää vääntöä. Toimintaelokuvien ystävälle tämä on mielestäni täysin yhdentekevä elokuva. Ohjaajana toiminut Stephen Herek selittää levyltä löytyvillä bonusmateriaaleilla jotakin käsittämätöntä tarinaansa pitkistä juoksuotoista. Herekille voisi lähettää sellaisia terveisiä, että mitkään juoksuotokset eivät tällaista teosta kyllä elvytä edes muutamaksi minuutiksi henkiin.

Katsomani DVD on unrated-versio, mutta enpä osaa sanoa, mitä se käytännössä tarkoittaa. Toiminta ainakin näyttää edelleen varsin kesyltä. Ehkäpä se sitten koskee lähinnä niitä muutamaa otosta yläosattomista naisista. Mitään erityisen repäisevää menoa ei kannata kummankaan suhteen odottaa. Ehkäpä tuo on lätkäisty lähinnä mainostarkoituksissa kanteen.



Siitä päästäänkin sujuvasti toisenlaisiin tunnelmiin. Vandervoort on toki nätti, eikä hänen katselemisensa ainakaan pahaa tee, mutta ei hänessä kyllä ole läheskään samanlaista hehkua kuin Jessica Albassa. Tuntuu kyllä sopivan elokuvan muuhun linjaan, joten ei kauheasti yllätä. Miespääosassa heiluva Carmack on ehkä pikkuisen paremman kehon omaava kuin Paul Walker, mutta vaikuttaa muuten pökkelömmältä ja hengettömämmältä tapaukselta. Bikineissä viihtyviä nuoria naisia toki vilahtelee enemmänkin, mutta levoton toteutus vie tästäkin puolesta enimmät ilot.

Vaikka ei ensimmäinenkään osa mikään mestariteos ole, niin on se kuitenkin omassa lajissaan ihan mukavaa katseltavaa, varsinkin alkupuoleltaan. Tästä ei oikein voi sanoa samaa, vaan Into the Blue 2: The Reef häviää suunnilleen jokaisella osa-alueella ensimmäiselle osalle. Toimintaelokuvana onneton, kauniit maisemat ovat enimmäkseen unohtuneet jonnekin, tympivät sukellukset ja niin edelleen. Ne muutamat paremmat hetketkin on liian usein onnistuttu pilaamaan aivan kammottavilla musiikkivalinnoilla. Stephen Herek tarjoilee hyvän esimerkin siitä, miten tällaisia elokuvia ei pidä missään nimessa tehdä. Vaikuttaa siltä, että hän on lähes täysin kyvytön hyödyntämään niitä resursseja, joista pitäisi tällaisiin elokuviin taikoa se viehättävyys. Eihän tässä muuta voi kuin kääntää peukut alaspäin.



Into the Blue 2: The Reef (2009) (IMDB)

tiistai 23. lokakuuta 2012

Into the Blue (Pinnan alla)

Jared (Paul Walker) viettää tyttöystävänsä Samin (Jessica Alba) kanssa köyhää, mutta mukavaa elämää Bahamasaarten rannoilla. Jaredilla ei ole viime aikoina ollut hirveästi onnea työpaikkojen suhteen, kun viimeisin keikkahomma turistien sukellusopettajana päättyy äkillisesti. Vielä vähemmän kiinnostaa palata työskentelemään paikallisen ammattimaisen "aarteenetsijän" (Josh Brolin) laivalle. Vedenalaiset aarteet kuitenkin kiinnostavat. Niinpä mies alkaa kunnostaa vähintään vuosihuollon tarpeessa olevaa vanhaa venettään. Alueelle on myös vähän aikaa aiemmin tehnyt pakkolaskun kokaiinia kuljettanut lentokone, joka herättää tietyissä piireissä enemmänkin kiinnostusta.



Pariskunta saa myös vieraita, kun Jaredin vanha ystävä Bryce (Scott Caan) saapuu maisemiin uuden tyttöystävänsä (Ashley Scott) kanssa. Näin Sam ja Jared pääsevät hetkeksi pois asuntovaunustaan, kun Bryce on saanut asiakkaansa hulppean loma-asunnon käyttöönsä. Eipä sitten muuta kuin huoletonta vapaa-aikaa viettämään. Nelikon eräs sukellusretki päättyy kokaiinikoneen löytämiseen. Tosin lähimaastosta löytyy myös erään tunnetun hylyn osia sekä lastia. Arvoa sillä on mahdollisesti jopa satoja miljoonia dollareita. Harmi vain, että Jaredilla ei oikein ole välineistöä kunnollisia etsintä- ja nostotoimenpiteitä varten. Vieressä lepäävä täydessä kokaiinilastissa oleva kone alkaa vaikuttaa jatkuvasti houkuttelevammalta ongelmanratkaisijalta. Lienee selvää, että se myös tuo mukanaan uusia vaikeuksia...


Into the Blue alkaa mukavan leppoisasti, kun ei tunnu olevan vielä suurempaa kiirettä minnekään. Alkupuolen nelikon ensimmäinen yhteinen sukellusjakso onkin mielestäni elokuvan parasta tarjottavaa. Siinä on lähes kaikki kohdallaan. Vedenalainen kuvaus on upeaa ja maailma värikäs. Kaikenlaista elämää on myös päätynyt kuviin, eikä näyttelijöiden katseleminenkaan pahaa tee. Ehkäpä kyseisen jakson musiikki kuitenkin jättää vähän toivomisen varaa. Tällaisia löysempiä tunnelmallisempia jaksoja olisi voinut sijoittaa vähän enemmänkin alkupuolelle ehkäpä turhaa selitystä karsien.

No, vielä puoliväliin asti elokuva etenee suhteellisen rauhallisesti, kun tyypit sukeltelevat aarteiden perässä ja kuluttavat aikaansa rannoilla sekä yökerhoissa. Oikeastaan vasta toisella puoliskolla elokuva alkaa muuttumaan varsinaisesti toimintaelokuvaksi, kun huumekuviot tulevat enenevissä määrin mukaan. Valitettavasti omalla kohdalla tämä tarkoittaa samalla sitä, että kiinnostuskäyrä lähtee kohtalaisen jyrkkään laskuun.



Kyseessä ei todellakaan ole mikään merien Cliffhanger, vaikka vähän samansuuntaista kuviota onkin tarjolla. Muutenkaan kohtalaisesti toimintaelokuvia nähneelle Into the Blue ei onnistu sillä osa-alueella tarjoamaan juuri yhtään mitään. Muuten tyylikkäästi kuvattu sekä leikattu elokuva laittaa yleensä toimintakohtauksissa hektisemmän vaihteen silmään, ja yllätys yllätys, katsoja pääsee nauttimaan kohtalaisen sekavasta menosta. No, onneksi tämä ei ole pahimpia esimerkkejä siitä lajista, eikä tämä tyyli nyt pinnan yläpuolella tapahtuvissa kohtauksissa hirveästi lopulta haittaa. Vähän ihmetyttää, kun muuten erinomaisesti pinnan alla kuvattu elokuva on näiltä toiminnallisilta osuuksiltaan kuin toisesta maailmasta. Ehkäpä jokin toinen kuvausyksikkö sai ne tehtäväkseen... Monissa vanhoissa Bond-elokuvissakin on tyylikkäämpää vedenalaista vääntöä.



Onneksi ensimmäinen puolikas sitten tarjoilee vähän toisenlaista silmäkarkkia, joka hidastempoisemmasta menostaan huolimatta vetää paremmin puoleensa. Elokuvan ohjanneen John Stockwellin filmografiasta löytyy ainakin yksi varhaisempi merellinen elokuva, eli Blue Crush (joka olisi tarkoitus myös katsella). Ehkäpä näistä kauniista merellisistä hetkistä pitäisi kuitenkin lähettää suurimmat kiitokset Peter Zuccarinin suuntaan. Hänen filmografiansa lyhyen selailun perusteella vaikuttaa ihan pätevältä tyypiltä. Joka tapauksessa nämä näkymät ovat ehdottomasti elokuvan suurin vahvuus, vaikka kuivalle maallekin on saatu sopimaan muutamia hienoja hetkiä sekä nättejä maisemia.


Sitten pitää tietysti muistaa ne toisenlaiset visuaaliset ilot. Valehtelisin vähintään silmät päästäni, jos yrittäisin väittää, ettei uima-asussaan seikkailevaa Jessica Albaa olisi erittäin miellyttävää katsella. Siinä onkin se elokuvan toinen pääasiallinen vetonaula. Ei tule suurenakaan yllätyksenä, että Alba on harrastanut sukeltamista melko nuoresta lähtien, kun katselee hänen kaunista liikkumistaan vedessä. Enkä nyt alkaisi hirveästi valittamaan toista naispääosaa esittävästä Scottistakaan... Jos ja kun tavoitteena on ollut tehdä lähinnä pintakiiltoa edustava elokuva, niin varsinkin Alba on siinä mielessä suunnilleen täydellinen valinta. Asiaa ei lainkaan haittaa se, että hän on muutenkin erittäin urheilullinen.



Elokuvan jälkeen tuli katseltua levyltä bonuksiakin. Poistettuja kohtauksia löytyy kymmenen kappaletta, yhteensä noin 18 minuuttia. Oikeastaan kaikki olivatkin ihan järkeviä poistoja. Elokuva olisi helposti venähtänyt pariin tuntiin, mikä alkaisi olla tällaiselle jo pikkuisen liikaa. Lähinnä selitystä siinä menetetään, ja sitä elokuvasta löytyy ihan riittävästi jo nykyisessä muodossaan. Mitään erityisen tunnelmallisia hetkiä ei jäänyt leikkaushuoneen lattialle näiden perusteella. Noin 20-minuuttinen elokuvan tekemisestä kertova dokumentti taas on kohtalaisen sisällötöntä kehumishuttua, eli lähinnä pitkitetty mainos. Lisäksi tuli katseltua kolme koekuvauspätkää, joista en hirveästi saanut irti. Kommenttiraita jäi kuuntelematta, mutta ainakaan nuo muut lisät eivät mitään kovin tasokasta tavaraa ole.

Vaikka Into the Blue onkin toimintaelokuvana lähinnä keskinkertainen ja mitäänsanomaton tapaus, niin muut osa-alueet pelastavat sen verran, että kokonaisuus kyllä jää plussan puolelle. Varsinkin näin sateisen syksyn keskellä on ihan mukavaa siirtyä hetkeksi aurinkoisiin tunnelmiin hömppäviihteen parissa maisemia ja vähän muutakin ihaillen. Jos joku syvempien arvojen etsijä erehtyy elokuvan näkemään, niin kyseessä lienee kohtalainen pettymys. Oikealla asenteella Into the Blue on kyllä vähintään menettelevää kevyttä viihdettä. Lopputekstien aikana tarjoillaan vielä pikkuisen rennompaa menoa, johon on mukava päättää elokuvailta. Elokuvahyllystä löytyy kyllä jatko-osakin, joka pitäisi varmaan myös katsella.



 Into the Blue (2005) (IMDB)