lauantai 28. syyskuuta 2013

Lomalla

Jo hyvää vauhtia saapuvaa syksyä yritin karata tällä kerralla kotimaisen lomailuelokuvan avustamana. Valitettavasti vähän onnettomaksi se yritys lopulta jäi, eivätkä satunnaiset aurinkoiset maisemat tällaisessa yhteydessä paljoakaan lämpöä onnistuneet hehkumaan katsomoon saakka.

Aluksi hypätään reilu vuosikymmen taaksepäin vuoden 1988 Helsinkiin. Tuolloin muutaman hengen ryhmä ryöstää kultasepänliikkeen saadeen saaliikseen yli miljoonan markan arvoiset korut. Homma vähän mutkistuu, kun aseet alkavat paukkua. Lisäksi ryhmän sisällä juonitellaan toisten koruosuuksien kiilto silmissä. Niinpä myös Jussi (Juha Veijonen) huomaa jääneensä ilman korvausta kovasta työstään.


Suhteellisen lyhyeksi jäävän pohjustuksen jälkeen ollaankin jo vuoden 2000 Helsingissä. Tässä välissä Jussi on hylännyt uransa koruvarkaana ja toimii hammaslääkärinä. Hän on myös mennyt naimisiin Lenan (Outi Mäenpää) kanssa. Perheestä löytyy myös pari nuorta poikaa. Kiireisen perheen olisi tarkoitus lähteä viettämään aurinkoinen lomaviikko Espanjan lämpöön.

Eteläisistä maisemista olisi toiveena löytää myös uutta eloa avioliittoon, mutta vaikuttaa siltä, että kireissä tunnelmissa alkanut loma menee aina vain huonompaan suuntaan tämän tavoitteen kannalta. Jussia kiusoittelemaan ilmestyy vanha rikoskumppani Siiri (Kärt Tomingas). Lenan suosiota yrittää taas tavoitella lipevä ravintoloitsija Samuli (Samuli Edelmann).



Siiri yrittää muistutella Jussia tämän taka-alalle jääneistä vanhoista haaveista sekä unelmista, ja näin saada Jussin mukaan uuteen varkauteen. Aluksi vaikuttaa siltä, että Jussi on auttamattomasti Siirin vietävissä, mutta ehkäpä hän sittenkin on vuosien aikana jotain oppinut vanhoista virheistään.

Yritetään siis yhdistellä vähän draamaa, huumoria, romantiikkaa ja rikosjuttujakin. Valitettavasti Lomalla ei onnistu häikäisemään yhdelläkään osa-alueella, vaan on varsin latteaa menoa. Vaikuttaa siltä, että parhaimmillaankin tavoitellaan jotakin keskinkertaista sekä yhdentekevää viihdehömppää.


Ehkäpä aneemisinta verta omaavat elokuvan rikoskuviot, jotka eivät innosta käytännössä yhtään. Näiden ryöstöjen suunnittelusta ja toteutuksesta on kyllä kaikenlainen hohto ja viihdyttävyys kaukana. Maailmasta kyllä löytyy huomattavasti onnistuneemmin aurinkoa, rikosta ja romantiikkaa yhdisteleviä elokuvia. Esimerkkinä vaikkapa The Big Bounce, After the Sunset ja Into the Blue. Jokainen näistä on kyllä aivan eri tasolla tähän ankeaan viritelmään verrattuna, joka kadottaa suunnilleen kaikki mahdollisuutensa sen verran varhaisessa vaiheessa, että kiinnostus on puoliväliin mennessä karkaillut kauas pois. Viimeiset sekunnit ovat myös harvinaisen turha lisäys, eivätkä ne ainakaan pisteitä nosta yhtään.

Tiedä sitten, onko osittain kyse omasta nihkeästä ennakkoasenteesta kotimaisia elokuvia kohtaan, kun tämä lähes läpikotaisin huonona onnistui näyttäytymään. Kun pitkän pohdinnan jälkeen parhaiksi puoliksi saa nostettua kohtalaisen lyhyen keston sekä pari kivaa maisemakuvaa, niin eipä mistään kovin nautittavasta elokuvaelämyksestä ole kyse.


Mukaviin maisemakuviin tosin ennen katselua asetin suurimmat toiveeni, mutta eipä niitäkään lopulta kovin paljoa tai edes erityisen näyttäviä löydy. Sinänsä kyllä johdonmukaista jatkaa näidenkin suhteen hukattujen mahdollisuuksien linjalla. Jos kerran pitää lähteä kauemmas kuvaamaan, niin ehkäpä sitten voisi pikkuisen panostaa muutamaa hätäiseltä vaikuttavaa välähdystä enemmänkin...



No, levyltä löytyvän lyhyen dokumentin perusteella kuvauksissa kohdatut vaikeudet saattavat osaltaan selittää lopputulosta, mutta toisaalta eivät ne nyt mitään ylitsepääsemättömiä olleet. Vähän tappelua hotellin johtoportaan kanssa. Ei käsittääkseni mitään sellaista, jonka syyksi voisi tämän yleisen ikävyyden kokonaan sysätä. Aleksi Mäkelä ja kumppanit nyt vain saivat aikaan varsin keskinkertaisen elokuvan.

Ymmärrän kyllä, ettei tässä teemojen takiakaan ole mitään leppoisinta mahdollista lomatunnelmaa tavoiteltu, mutta tuskinpa mitään sellaista rasittavuuttakaan, jota ihasteltavaksi tarjottiin. Huumori on enimmäkseen surkeaa ja draamailut luokkaa töksis-töksis, vaikka erityisesti Outi Mäenpää tuntuu yrittävän omalla panoksellaan nostaa tasoa, mutta kun materiaali on tällaista, niin minkäpä sille voi...


Jos taas tarkoituksena oli siirtää piinallinen ohjatun turistimatkan kokemus kotikatsomoon, niin sitten tätä varmaan voisi pitää jonkinlaisena onnistumisena, siinäkin tapauksessa enemmän rasittavana kuin viihdyttävänä. Eipä ollut kiva loma tämä, joten pitänee seuraavalle aurinkoiselle todellisuuspakoreissulle valita hieman tasokkaampi matkatoimisto kuin mitä Mäkelä ja Selin pyörittävät...


 Lomalla (2000) (IMDB)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti