sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Brother Bear 2 (Karhuveljeni Koda 2)

Alkaakohan vähitellen näyttää siltä, että lokakuusta on tulossa jatko-osapainotteinen kuukausi. No, tätä menoa kyllä, muttei anneta sen häiritä enempiä. Näiden Disney-klassikkojen toistaiseksi katsomani jatko-osat ovat tuottaneet jokseenkin vaihtelevia tunnelmia, ja sinne joukkoon on tosiaan mahtunut heikomman puolellekin kallellaan olevaa tavaraa, mutta aivan vielä ei ole aika lannistumiselle.

Nytpä siis nykäistään hyllystä jatkoa elokuvalle Brother Bear, joka tuli katseltua runsas vuosi sitten. Jotenkin muistelin, että olisi vähemmän ehtinyt vierähtää, mutta aika on kiihdytellyt itsensä viuhumaan melkoista vauhtia päivinä näinä.

Voisi kohtalaisen turvallisesti olettaa, että luvassa on paljon samansuuntaista menoa kuin mitä alkuperäinen esitteli. Sellaisen vainun olin etukäteen onnistunut saamaan, että vaivihkaa kuljeskeltaisiin kohti romanttisia sivujuonteita. Sellaista ei tietenkään lainkaan aleta paheksumaan. Katsellaanpa, olisiko karhuseikkailusta piristystä flunssatuhinoiden sävyttämän illan päätteeksi.



Melko nopeasti näyttääkin siltä, että sitä odoteltua romanttisempaa huttua onkin luvassa, mutta meuhkaava karhukaksikko sellaiset tunnelmat pitkälti tärvelee muiltakin. Kenailla ja Kodalla vaikuttaa olevan menossa varsin leikkisä ja vauhdikas puuhailu päällä. Temmellysten taustalta löytyy ensimmäisen tapaan värikästä kallioiden, metsien ja vesiputousten kaunistamaa pohjoista luontoa, joka silloin tällöin onnistuu katsojan huomion näpistämään pois siltä varsinaiselta toiminnalta.

Siinäkään ei pitkään jahkailla, että kuviin saadaan ensimmäisestä osasta tutut hirviveijarit, Rutt ja Tuke. Eläimillä on kevään lähestyessä "se" aika vuodesta, niinpä hirviveljesten päätkin ovat pikkuisen pehmenneet...entisestään. Pakomatkallehan sitä on pitänyt pinkaista, kun on ollut kaikenlaista suunnitelmissa, mutta ihastuksen kohde sattuikin olemaan toista mieltä.

Toiminnallisen päivän päätteeksi matka käy unimaille. Kenain kohdalla unikuvat tulevat jostakin kaukaa lapsuudesta, ajalta, jolloin karhunelo oli vielä kaukaista tulevaisuutta. Silloin joskus pieni Kenai onnistui pelastamaan ystävänsä Nitan varsin vetiseltä kohtalolta. Kenai höpisee torkkuessaan sen verran ääneen, että pienemmän karhun mielenkiinto herää. Kukahan se Nita mahtaa olla, kyselee hän. Voi olla, että katsomon puolellakin vähäsen kiinnostutaan.



Vastauksia näihin kysymyksiin ei lähdetä pitkään panttailemaan, vaan siirtyillään lähistöllä sijaitsevaan kylään. Sielläpä ollaan kauhean kohkauksen keskellä valmistelemassa nuoreksi naiseksi varttunutta Nitaa avioliittoon. Tarkoituksena olisi astella avioon läheisestä kylästä kotoisin olevan nuorukaisen kanssa, mikä olisi yhteisöillekin suuri askel.

Avustajat touhuavat minkä ehtivät, mutta heidän päättömyyksistään huolimatta lopulta nuori pari pääsee seremoniaansa käynnistelemään. Kun kysellään, että olisikohan jollakin jotakin napisemista asiaan liittyen, niin kuilu repii parin erilleen. Ilmeisesti henkimaailman puolelta pikkuisen ärähdellään näistä avioaikeista.

Järkyttyneenä Nita painelee etsimään neuvoja kylän shamaanittarelta, joka saakin yhteyden henkiin. Pian jo onkin kohtalaisen selvää, mikä siellä suunnalla avioliitossa hiertää. Henget katsovat, että Nita ja Kenai yhteen sopii ja naapurikylän urhon nyt vain olisi parempi etsiä onnensa toisaalta. Jo lapsuudessa Nitan ja Kenain välille on syntynyt side, liittyen juurikin Kenain uneksimaan tapahtumaan.



No, jos oikein tahtomalla tahtoisi tämän siteen purkaa, niin siihenkin keinot löytyvät. Nitan pitäisi matkailla kevätpäiväntasaukseen mennessä samaisille putouksille, jossa side aikoinaan syntyi ja polttaa siellä Kenailta saamansa amuletin. Helppoahan se, eiköstä vain. Pari pikku mutkaa kuitenkin, ettei tuosta vain kävisi ja elokuva alkuminuuteille loppuisi. Kenai pitäisi onnistua suostuttelemaan mukaan tälle retkelle ja saada ymmärtämään matkan tarkoitus. Enää ei olekaan aivan niin yksinkertaista, mutta karhuhenkeä rintaan ja ärhäkästi karjahtelemaan, niin ehkäpä se siitä...

Sellaisessa käsityksessä olen, että jossakin vaiheessa yhtenä ideana oli rakennella tämä jatko lähinnä hirvikaksikon puuhien ympärille. Jälkikäteen on helppo todeta, että onneksi päädyttiin toisiin ratkaisuihin. Eivät näiden hirviherrojen jutut nyt niin huvittavia ole, että koko elokuvaa kantaisivat. Sivuhauskuuttajien osa on heille paljon sopivampi. Luulisin ainakin, että omalla kohdalla tulisi nopeasti sellainen ajatus, että liika on liikaa.



Ovathan Rutt ja Tuke nytkin melko näkyvästi (ja kuuluvasti) menossa mukana. Yhtenä sivujuonteena onkin parin hirvineidon hurmaaminen, joka on operaatio omanlaisensa. Vähän kaikenlaista kokeillaan ja paikoin yritykset ovat jokseenkin epätoivoisia. Kenai itsevarmana heittää omat vinkkinsä joukon jatkoksi, mutta ehkä ei niistä enempää tässä.

Yhden onni ei välttämättä toiselle jaettavaksi riitä. Niinpä hylättyjen kerhon ovia availlaan ja siihen suuntaan pieni Kodakin joutuu talsimaan, kun alkaa tuntua siltä, että Kenai tassuttelee Nitan hurmaamana takaisin kohti ihmismäisemmän elelyn päiviä. Siihenkö karhukaveruus sitten loppuu? Ainakin siltä alkaa ikävästi vaikuttaa... Mahdottoman alakuloiseksi ei kuitenkaan suuntaa käännetä, kuten ei näissä yleensä tapana olekaan.



Varsin samankaltaista juttua ja kohkausta on siis luvassa kuin ensimmäisessä. Se alkuperäinenkään ei mielestäni mitään klassikko-parhautta ollut, joten laatulasku jää tässä tapauksessa loivemmaksi kuin verratessa joitakin muita alkuperäisiä ja niille myöhemmin valmistuneita jatkoja. Animaatiostakaan en paljoakaan aiheita valitteluille keksi. Kehnosta kaukana ollaan siinä mielessä. Etenkin taustat omia silmiä enemmänkin miellyttävät.

Muistaakseni silloin aikoinaan olin sitä mieltä, etteivät Phil Collinsin kappaleet mitään muistettavinta osastoa edusta, mitä Disney-lauluihin tulee. Collinsia ei jatko-osassa kuulla, mikä onkin ihan hyvä juttu. Enimmäkseen äänessä on Melissa Etheridge. Matkalaulu muistuttelee paljonkin ensimmäisen vastaavasta, mutta sopii toiston henkeen. Ne muutamat kuultavat kappaleet ovat tämän jatko-osankin kohdalla sellaisia, etteivät ainakaan liian pitkään mielessä jaksa kummitella. Asiansa taustalla ajavat, mutta ei niitä varmaankaan enempiä jaksaisi itsenäisesti soitella.



Ihan kiva karhumainen seikkailu Brother Bear 2 on, eli jos ensimmäinen jättää sellaiset tunnelmat, että enemmänkin samaa saattaisi kaipailla, niin melko turvallisin mielin toisen osan pariin uskaltaa suositella. Ensimmäinen on ehkäpä pykälän verran ilahduttavampi, innostavampi ja ihastuttavampi tietyiltä kohtauksiltaan, mutta erot eivät suuria ole.

Kahden maailman välillä vähän tuskaillen haikaillaan, mutta vaikutukset katsomon puolella eivät ehkä niin koskettavia lopulta ole kuin tekijät saattaisivat toivoa. Onneksi kuitenkin romantiikan sävyttämät kohkaukset ja kohellukset rullaavat vähintään kohtalaisesti. Kelvollista jatko-osaa lähinnä toivoin ostoksia tehdessäni ja sellaisen sain. Pettymään ei joutunut, mutta toisaalta ne positiiviset yllätyksetkin jäivät pitkälti kokematta. Tuskinpa uusintahalut hirveän nopeasti heräilevät, jos milloinkaan, mutta kerran verran viihdyttää.



Brother Bear 2 (2006) (IMDB)

8 kommenttia:

  1. Mietin tän ostamista, mutta en vielä tiedä kotiutanko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedä sitten, miten yleinen mielipide näiden elokuvien suhteen jakautuu. Itse kuitenkin olen sillä kannalla, että melko turvallinen ostos, jos on ensimmäisestä tykännyt. No, sitä vakavampaa puolta on ehkä vähemmän ja hassuttelua enemmän, mutta jos se ei häiritse, niin...

      Poista
    2. Mä olen vasta aloittanut Disney klassikoiden keräilyn oikein kunnolla ja mietin tässä, että keräisinkö myös nuo jatko-osatkin. Osaan löytyy jo. Toisiin taas ei.

      Poista
    3. Jos ei ihan puhtaasti keräilyilosta noita ala ostelemaan, niin varmaan ainakin osan jatko-osista voi hyvillä mielin karsia pois.

      Oma keräily on vähintään epämääräistä. Mitään varmaa päätöstä ei ole tullut tehtyä, että keräänkö yleensä koko klassikkosarjaakaan. Nyt alkuun ne etukäteen kiinnostavimmat ja jatko-osia sitten vähän tunnelmien (ja tarjousten :) ) ohjailemina. Tässä vaiheessa saattaisi olla turhan kova urakka ottaa kaikki järjestään mukaan. Sen mukaan etenen, miten innostusta jatkossa riittää...

      Poista
    4. Mä kanssa ajattelin aloittaa sillä, että kerään ensin ne kaikki kiinnostavimmat klassikot ja jatko-osat. Tuskin koko klassikko sarjaa koskaan kerään. Vaan eihän sitä koskaan tiedä. :)

      Poista
    5. Vähän sama juttu, eli jos keräilyvillitys ottaakin vallan, niin voipi tosiaan livetä käsistä ja sitten onkin komea rivi Disney-elokuvia hyllyssä... :)

      Poista
  2. Olen nähnyt Karhuveljeni Koda 2:sta suunnilleen 2/3-osaa lopusta, eli se ihan alku on jäänyt puuttumaan. Ja täytyy sanoa, että minua ei Kenain ja Nitan romanssi kauheasti innostanut. :( Ensimmäisessä Karhuveljeni Koda -elokuvassa teemana oli tällainen veljellinen rakkaus, ja erilaisten eliöiden samanarvoisuuden ymmärtäminen. Jotenkin olisin halunnut, että jatko-osakin olisi pitäytynyt samoissa teemoissa tiiviimmin. Tosin jos jatko-osa olisi pitäytynyt täysin samoissa teemoissa kuin eka osa, olisi elokuvaan tullut liikaa toistoa ja se olisi saattanut olla tylsä. Niäh. En vain tykännyt kauheasti elokuvasta. Ykkösosa oli parempi. Tosin tämä saattaa hyvinkin olla asennekysymys, sillä "ykkösosathan ovat aina parhaita" on mottoni - ainakin Disney-elokuvien osalta. Voi minua. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin helposti sille kannalle kallistun, että ensimmäinen näistä voiton vie. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ihan hyvä juttu näiden romanssien lisäily, niin yritetään ainakin jotakin alkuperäisestä pikkuisen poikkeavaa. Tosiaan mitään kovin hehkuvaa romanssia ei kannata toivoa, mutta sen verran kuitenkin onnistui innostamaan, että mielestäni Brother Bear 2 on ennemmin kelpo kuin kehno jatko-osa.

      Poista