Pari edellistä jaksoa ovat omasta mielestäni edustaneet toistaiseksi nähtyjen kertomusten joukossa hieman heikompaa tarjontaa, vaikka eipä näistä kumpikaan ole silti varsinaisesti huono tai vailla hyviä hetkiään ollut. Helmikuun lopulla katselemani huvipuistovierailu oli järjestyksessä kuudes jakso ja vaikka monenlaista ajanvietettä ja vekotinta käytiinkin testailemassa, niin jäi hiukan hapuilevaisen hauskanpidon makua. Tuolloin toiveissa olikin, että seuraava jakso toisi esimakua talvesta ja siinä samalla pienoista piristymistä touhuiluun. Samalla ensilumen satelemisen myötä 13-osainen sarja siirtyy jälkimmäiselle puolikkaalleen, joka epäilemättä onnistuu vielä monta kertaa riemukkaasti yllättämään.
Vuodenajat saattavat olla hiukan vinksin vonksin, jos miettii, että tällä hetkellä odotellaan kevään lämpöjä ja lumien sulamista, kun taas Peppi (Inger Nilsson) kavereineen pääsee nautiskelemaan ensilumien tuomista talvisista iloista ja viileämmistä leikeistä. Peppi löydetään loikoilemasta, mutta uuteen aamuun nouseminen tapahtuu varsin ripeästi ja kunhan hän tiedostaa tilanteen seinien ulkopuolella, niin eipä ole enää aikaa pitkitetyille aamutoimille, vaan pitää reippaasti loikkaillen kirmata pikaisesti pihan puolelle kokeilemaan, miltä lumi hyppysissä tuntuukaan. Onhan se kieltämättä vähän viluista puuhaa vajavaisesti pukeutuneena ja hetkistä myöhemmin Peppi taitaakin todeta, että lienee syytä etsiä paremmin pakkaspäivään sopivaa pukua päälle.
Naapuritalossakin Tommi (Pär Sundberg) ja Annika (Maria Persson) pukevat lämpöistä talvikampetta ylle, mutta heillä on vähän muutakin mielessä kuin vain hulvaton leikkiminen lumesta riemuiten, sillä koulutie kutsuu kulkijoitaan. Aiemmin ratsastusretkelle lähtenyt Peppi tapaakin ystävänsä näiden koulumatkalla ja siinä samalla selviää, että heillä on joululoma jo ihan kulman takana, mutta vielä pitäisi pari päivää koulua kestää. Peppi taas mietiskelee, että on aivan hirvittävä vääryys, kun hänelle ei sellaista lomaa ole kukaan suonut ja aikoopa jopa aloittaa väliaikaisen koulunkäynnin epäkohdan oikoakseen. Katsoja pääseekin toteamaan, ettei tämä ajoittain kummallinen kouluvierailu ihan perinteisellä tavalla sujukaan ja opettajan kärsivällisyyttä koetellaan, kun käärmetarinat kiinnostavat laskuoppia enemmän, vilkas mieli vetää pois pulpetin takaa ja oppikaverina mukana säntäilevä Tossavainen aiheuttaa yleistä hämmennystä sekä hilpeyttä.
Pikkuisen vinksahtanut koulupäivä käy Pepinkin voimille, joten tämä päättää aikaistaa ansaitsemaansa joululomaa hieman, mutta sepä ei tarkoita täyttä uuvahdusta, vaan kyllähän kotonakin kaikenlaista ohjelmaa olisi. Touhua ja tehtävää kyllä riittää runsaasti ja vaihteluakin saadaan kuviin niinkin kivasti, että ainakin minusta talviterveisiä ja joulun ennakkotunnelmia tuova jakso on vähintään astetta paria edeltäjäänsä reippaampi ja viihdyttävämpi vajaa puolituntinen. Jos Pepin ihmisystäväiset tipahtelevatkin ajoittain pois kuvista, niin Tossavainen paikkailee ja touhuilee mukana esimerkiksi siivousurakan aikana, mutta varsinainen auttava vaikutus on niinkin kyseenalainen, että Peppi päättää laittaa ylivilkkaan apurinsa hetkeksi jäähylle. No, eipä sentään ala liikoja julmistelemaan, vaikka Tossavaisen vipeltely kieltämättä kiihtyy vallattomaksi viskoiluksi, mutta eipähän se sellainen taida olla Huvikummussa mitään vallan vierasta ajanvietettä...
Pienimuotoisemman puuhastelun lisäksi mukaan mahtuu pari joukkokohtaustakin, joista kepeä kouluvierailu saa enemmän aikaa, ja kyllähän se hymyilyttää, kun tehdään melkoisen selväksi, ettei Peppi tähän systeemiin noin vain sovikaan. Toinen isomman porukan kuviin tuova tuokio nähdään loppupuolella, kun paikkakunnan lapsilla alkaa lähteä talvirieha kunnolla käsistä lumipallojen lennellessä viuhaa vauhtia joka suuntaan. Nämä ovat sellaisia kuvia, ettei ole erityisen vaikeaa napata nähdystä ilosta kiinni. Loppupuolella tuodaan myös aiemmista jaksoista tutut ryövärit mukaan menoon ja pahat aikeet kyseisellä kaksikolla ovat mielessä jälleen, sillä Pepin kultakolikot kuumottelevat edelleen kovasti. Vaikka roistot eivät perinteisessä mielessä olekaan mitään häijyjä julmistelijoita, niin onhan tyyppien touhuilussa toisaalta ilkeää mieltä mukana, kun pohtii anastusten ajankohtia. Viimeksi kelvottomat konnat yrittivät varastaa Pepin omaisuuden hänen syntymäpäivänään ja kun nyt aikeissa on toistaa sama kelju kepponen pari päivää ennen joulua, niin tekeehän siinä mieli kivahtaa, että senkin sydämettömät lurjukset!
Ehken lähtisi talvista jaksoa toistaiseksi nähtyjen parhaaksi julistamaan, mutta mielestäni selkeästi katsottujen seitsemän paremmalla puolikkaalla puuhastellaan. Sekin on omanlaistaan iloa silmille, kun vielä hetkeä aiemmin kauniin vihreinä hehkuneet kasvit ovat tipauttaneet kesän lehtensä ja saaneet kauniin talviturkin ylleen. Siksikin Pepin ratsastuskierros melkoisesti muuttunutta maisemaa ihastellen olisi voinut puolestani venähtää pikkuisen pidemmäksikin. Lunta on tosiaan kertynyt melkoisia kinoksia, mutta ei tarvitse olla kovin tarkkasilmäinen katselija, että huomaa hiukan eroja hankien paksuudessa ja laadussa. Pepin talon lähistöllä lumikerros vaikuttaa nimittäin kohtalaisen ohuelta sekä kenties ihmiskätösten loihtimalta, kun taas kylässä ja sen liepeillä aitoa tavaraa tuntuu riittävän. Jakson IMDB-sivulla selitetään, että ulkokohtauksia kuvattiin lumenpuutteen takia Norjassa, sillä Gotlannin tavallisilla kuvauspaikoilla olosuhteet olivat huomattavasti vähemmän talviset. Näistä pienistä kauneusvirheistä ei silti ole mielestäni suurempaa syytä lähteä enempää valittamaan, eivätkä ne katselunautintoon paljoa vaikuta. Ennemmin jaksosta jää kovin hyvä mieli ja viimeisiltä minuuteilta löytyvät pakettipuuhat sekä pihapuun koristelut kohottelevat kivasti tunnelmia tulevaa joulujaksoa varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti