The Vanishing Private / The Village Smithy (Aku kyläseppänä)

Jokseenkin mielikuvitoksettomasti ja hitusen hitaastikin blogissa elokuvamaailman tekeleiden tutkiminen jatkuu ankkailevissa merkeissä, kuten jo muutamassa edeltävässäkin tekstissä peräkkäin, mutta voipi olla, että näistä näppäilyyn on tuloillaan pienoista taukoa ja siirtoa muunlaisesta menosta höpöttelyyn. Joulukin sieltä jo vähitellen kurkistelee ja hyllyihin on kerrytetty talviseen juhlaan soveltuvaa hömpötystä ja ehkä hivenen vakavampaakin katseltavaa, mutta jospa ei vielä ole syytä singahtaa asioiden edelle, kun ihan mielelläni Akun sähellyksiäkin tosiaan seurailen ja selvittelen. Viime kerralla oli menossa hurjaksi koitokseksi yltyvää lumisotaa ja tietysti Akun jokseenkin takkuileva armeijataivalkin sai jatkoa. Mielestäni kyseinen lyhytanimaatiopari olikin mainiota menoa ja vauhdikasta hassuttelua, eikä lainkaan haittaa, jos tohelointi yhtä pirteänä jatkuu. Tämän kokoelman puitteissa olisi aika Akun sovitella kolmatta kertaa sotilaspukua ylle, ja saapi nähdä, joko alkaa sujumaan vai kääntyykö taas käsittämättömän koheltelun puolelle...?

The Vanishing Private

Voinee hyvinkin väittää, ettei Aku ainakaan minään huimapäisenä laskuvarjojoukkojen sankarina loistanut, kun Pekka hänet puoliväkisin viskaisi koneesta pudotukseen tarinassa Sky Trooper. Kovapäinen kaksikko päätyikin vaihteeksi perunahommien pariin, mutta ilmeisesti armeijalla on vielä toivoa Akunkin suhteen, eli keittiökomennuksesta ei ainakaan toistaiseksi ole mitään ikuista uurastusta tulossa. Kaveri onkin laitettu naamiointihommiin, eli mahtava tykkimötkäle pitäisi värjäillä maastoon sulautuvaan malliin. Akukaan ei ole edellisistä takaiskuista lannistunut, vaan uutta puhtia on jälleen löytynyt ja laulellen pensseliä ripeästi heilutellaan. Käskynjaossa on kuitenkin tainnut mennä jotakin pahasti ohi ymmärryksen, sillä värivalikoima on loistokkaan räikeä, eikä varsinaisesta naamioinnista oikein voi puhua.

Näilläkään näytöillä ei se sotilusura ole saamassa siipiä alleen, vaan sanomista sekä tylympää palautetta tulee taas, kun Pekka on kirjaimellisesti kurkussa kiinni. Armeijan riveissä ei erityisemmin arvosteta erikoista visiota, omalaatuista otetta ja väriloistokasta taiteilua, ja tuloillaan onkin ohjeistuksen kertaaminen, eli kanuuna näkymättömiin...mars mars! Aku käpsytteleekin läheiseen halliin, josta löytyy mielenkiintoista kokeellista maalia ja sillä näyttäisi saavan aikaan haluttuja tuloksia. Eipä muuta kuin pensseliä huiskuttelemaan ja kohta koko tykki onkin hyvin hankalasti havaittavissa. Hyvästä yrityksestä huolimatta kiitokset jäävät jälleen odotetun vähiin...

Kuten tunnettua on, niin Akun kärsivällisyys ei loputtomiin veny ja kiittämätön sekä kovakourainen käskyttäminen käy hermoille ennen pitkää, mikä herättelee mielessä pirullisemmat puolet jälleen kerran. Onkin tullut aika maksella keljuuksia takaisin ja siitäpä sitä sekoilua seuraa...jopa siinä määrin, että vastapuolen mielenterveys asetetaan hyvinkin kyseenalaiseksi. Tiedä sitten, miten paljon esimerkiksi Universalin vanhempi kauhistelu The Invisible Man on Carl Barksia ja Jack Kingia innoittanut Akun näkymättömien temppujen osalta, mutta jälleen näistä kommelluksista käännellään ja väännellään vauhdikas seitsenminuuttinen rähinä. Mikään ei suju suuttumatta ja silmissä sumenee entisestään kenraalin seuraillessa sivusta epäuskoisena tätä surkuhupaisaa törttöilyä. No, pääseehän päällystökin lopulta ottamaan osaa sekoilevaiseen säntäilyyn, kun kukkakimput vaihtuvat kranaatteihin. Perinteistä hassuhkoa loppuriehaa kaverukset katsomoon taas tarjoilevat, mutta kenties tällä kerralla osat vähän vaihtuvat?

The Vanishing Private (1942) (IMDB)

The Village Smithy (Aku kyläseppänä)

Jos edellinen edesottamus laitettiin liikkeelle laulelemalla reippaasti, miten armeijalle on koittamassa aika uudenlainen, niin sepän hämyisessä pajassa taas avauspuheenvuoro on pykälää mahtailevampaan suuntaan. Vastoinkäymiset eivät selvästi ole vieläkään voittoa sinnikkäästä ankasta viemässä, vaan kuuma paja laittaa Akun tunnelmoimaan rankan fyysisen työn palkitsevista puolista. Hän on suorastaan voimiensa tunnossa huhkiessaan hehkuvan hiilipesän edustalla ja kehuskelee karuilla kourillaan sekä mahtavilla muskeleilla. No, kenties katsomon suuntaan näyttää kuitenkin siltä, että pikkuisen olisi kehonrakennusharrastelua suoritettavana ennen kuin kannattaisi lähteä isommin käsivarsilla pullistelemaan, mutta jokainen tavallaan...

Kunhan karskit puheet on pidetty, niin olisi aika vaihtaa toiminnan puolelle ja kokeilla, miten kuuma metalli tottelee takojansa tahtoa. Tässä tapauksessa on jo pienoista ennakko-olettamaa, ettei varmaan ihan suunnitellusti työskentely sujukaan ja heti ensimmäinen projekti osoittautuu ongelmalliseksi. Tarkoituksena olisi korjailla kärrynpyörää, eivätkä osaset tahdo kupruilematta toisiinsa sopia ja sekös sepän rajallista kärsivällisyyttä käy heti riepomaan. Pari kertaa Aku viitsii rauhallisemmin yrittää, mutta sitten tuleekin jo raja vastaan, mikä tarkoittaa käytännössä koko kapistuksen hävitystä. No, onhan pajassa toki muutakin puuhasteltavaa, eli eipä tekeminen ja tohelointi siihen lopu.

Melko perinteisellä rakenteella tämä Carl Barksin kirjoittama ja Dick Lundyn ohjaama seitsemään minuuttiin venyvä lyhytanimaatio on tekaistu. Vääntö kurjan pyörän kanssa toimii tuttuna alkupuraisuna ja eräänlaisena temperamentin lämmittelijänä pätkän päävastusta varten. Tässä tapauksessa isompia vaikeuksia tuo tullessaan kengitettävä aasi, jolle ei tunnu millään löytyvän mielestä jalkinetta. Sanoisinpa, että aikamoisen tutunoloista touhuilua kaksikon kärhämöinti on, kun Aku saa osakseen nöyryyttävää kiusantekoa kera ivailun ja siihen vastailee itse tuimemmalla otteella. Väitän, ettei pajaympäristöä lopulta kovin mielikuvituksellisesti tai monipuolisesti lähdetä hyödyntämään ja oikeastaan vastahakoisesta kengityksestä katoaa paras puhti jo ennen lopettelua ja muutenkin kokonaisuus tuntuu muutaman edellisen reippaan menopalan perään vähän keskinkertaiselta sekä huitaistulta välihupailulta. Siksipä mielestäni The Village Smithy onkin tämän toisen The Chronological Donald -kokoelman heikoin tekele ainakin toistaiseksi ja kenties on ihan hyvä ottaa tähän väliin ainakin pieni tauko akuiluihin.

The Village Smithy (1942) (IMDB)