The Plastics Inventor / Trombone Trouble (Jumalten suosikki)

Kotikatsomossa on viime aikoina pyörinyt kauhua, rötöstelyä ja muutenkin melskeinen meno on ollut kohtalaisen toimintapainotteista, kun taas hiljaisempien hetkien houkuttelevuus on hiukkasen hiipunut, mutta eiköhän rauhallisen sekä tunnelmallisenkin elokuvaviihteen vuoro jossakin vaiheessa taas tule. Niitä hiljaisempia hetkosia odotellessa voisi jatkaa ärhentelevämmän puuhastelun parissa, koska näyttääpi siltä, että maaliskuun ankka-annos uupuu, ja tässä taitaa olla ihan hyvä väli korjailla puutteita. Helmikuun lopulla Akulla oli kovempaa kohtaamista ja kohtelua meneillään gorillan ja kondorikotkan kanssa silloisessa lyhytelokuvaparissa. Kamppailu kotkan kanssa ei niinkään laittanut kätösiä yhteen läpsyttelemään, mutta hurjistuneen gorillan kanssa vääntäminen viihdytti vähintään astetta enemmän, ja toivottavasti pöhköily jatkuu pirteänä.

The Plastics Inventor

Ehkeipä ihan edellisen tuplan tapaan eläinmaailman hirmuisten otusten kanssa niinkään mitellä voimia tällä kerralla, vaan The Plastics Inventor heittää Akulle enemmän aivokapasiteettia ja sorminäppäryyttä kuin lihaksia sekä vikkeliä räpylöitä kysyvää haastetta. Nimikin toki vihjailee, että muovia pitäisi taivutella kekseliäästi ja sitähän ohjelmassa on, kun radiossa on aluillaan professori Butterfieldin muovitunti. Nuorille keksijöille suunnattu niksinurkkaus selkeästi kiehtoo Akuakin ja hän onkin alkuvalmistelunsa hoitanut huolella ja innolla kuntoon. Päivän kunnianhimoisena tavoitteena olisi paistaa muovijätteestä sekä romuista lentokone ja materiaalia onkin odottelemassa varsin mahtava kasa. Röykkiö hupenee hyvinkin vauhdikkaasti ripeiden käsien viskoessa rompetta kattilaa kohti ja pian porisevassa padassa muovi muhiikin. Sinänsä yksinkertaista muoviaskarointi vaikuttaisi olevan, koska runko kokonaisuudessaan valmistuu käytännössä yhden muotin kautta, jonne Aku sulan massan kippaa. Aivan niin helposti lentokapistus ei sentään valmistu, vaan kuorten sisällä ärjyvä moottori vaatii vielä muutaman erikoisosasen.

Radion puolelta välitellään korville lisäinspiraatiota soittelemalla kokonaan muovisilla instrumenteilla luotua musiikkia, ja kyllähän sulosoinnut työntekoa selkeästi jouduttavat Akun hääräillessä projektin parissa. Kaulin tempaistaan kätöseen, sillä koneen sisuskalujen muovaamisessa ja viimeistelyssä hyödynnetään piparkakkutekniikkaa, mutta tarkkana pitää olla, ettei mikään palanen pääse kärähtämään, koska on kirjaimellisesti monta rautaa tulessa. Hetkistä myöhemmin muovinen lentohärveli jo kohoaa pilvien valtakuntaa kohti ja kevyestä materiaalista kyhätty laite nouseekin ketterästi ja kykenee kallistumaan huimaankin syöksykiitoon. Kaikesta erinomaisuudesta huolimatta mukaan tulee yksi varsin merkittävä mallivika, mikä tekee luomuksesta ehdottomasti kuivien säiden taivaskiiturin, mutta Akun kohdalla tämän tajuaminen on hivenen myöhäistä sadepilvien keskellä puikkelehtiessa. Paketti alkaakin hajoilla kirjaimellisesti käsiin muovikoneen lössähtäessä puolisulaksi lötköpötköksi, minkä kanssa urheilu korkeuksissa onkin aivan oma taitolajinsa. Konehuoneessa puksutteleva mötkäle selkeästi tahtoisi omille retkilleen seikkailemaan ja muutenkin täydellinen hajoamispiste lähestyy. Sanoisinpa, että The Plastics Inventor hoitaa sekä luomisen että hävityksen esimerkillisen viihdyttävästi ja kekseliäästi, eikä tästä vauhdikkaasta tuokioisesta jää mieleen paljoakaan mutistavaa tai mäkätettävää.

Jos tätä runsaat 70 vuotta vanhaa piirrospätkää tahtoisi kuitenkin nykysilmin tutkia noin aiheen kannalta, niin kyllähän muovin ominaisuuksia hivenen ylistäväkin touhuilu tuntuu ideana huvittavalta, kun on jo hyvän aikaa menty siihen suuntaan, että vuosi vuodelta muovi näyttäytyy kaikkeen taipuvan ihmemateriaalin sijaan kenties ennemmin kaikkialle kertyvältä kiroukselta. The Plastics Inventor muistuttaa samalla, miten lyhyt muovin historia onkaan ollut etenkin massatuotannon kannalta, koska vielä edellisen vuosisadan puolivälin kohdilla tarjonta ja kulutus olivat vain pienoinen murto-osa nykymaailman määristä. Toisen maailmansodan jälkeen tuotanto lähti kuitenkin selkeään kasvuun ja sittemmin määriä kuvaavat käyrät ovat kääntyneet vallan hirmuiseen nousuun.

Tuskinpa maailman muovittamisesta voi näin jälkikäteen lähteä laittamaan kovinkaan merkittävää syyllisyyden viittaa Akun kannettavaksi, vaan ennemmin suuret harppaukset kemianteollisuuden kehityksessä ja ihmisen yleinen into kulutukseen painavat raskaammin muovin maailmanvalloituksessa. Joka tapauksessa The Plastics Inventor näyttää tästä kulmasta katsottuna kummalliseltakin muistutukselta, että eilisen ihmeelliset ihanuudet voivatkin olla huomisen valtavia murheita ja pulmia. Tarkoitus ei tietenkään ole saarnailuilla lähteä lyttäämään tätä sinänsä hyvinkin herkullista animaatiohuvittelua, vaan muovipaasauksen perään pitää toistamiseen todeta, että niinkin paljon sekä hyvinkin monipuolista ja metkukasta menoa seitsenminuuttiseen kohellusrupeamaan mahtuu, että kyllä The Plastics Inventor on mielestäni paikkansa ansainnut parhaiden akuilujen joukosta.

The Plastics Inventor (1944) (IMDB)

Trombone Trouble (Jumalten suosikki)

The Plastics Inventor mätkäytti Akun vähän tylystikin maahan pilviliitopuuhistaan, eikä hän sinne aivan heti ole takaisin ampaisemassa, mutta silti Trombone Trouble kohottelee alkupuolella katsetta korkeuksiin ja näille piirretyille harvinaisempaan tapaan kuviin saadaan taivaan väkeäkin. Pilvien päällä puheleva kaksikko tuntuu olevan kovin tuohtunut jostakin kaukaa alhaalta korviin kantautuvasta epävireisestä möykästä ja lienee helppoa uskoa, että jos toistaitoinen torvisoitto kiusaa korkeuksiin saakka, niin naapurin puolella piina on myös melkoinen. Aku ja Pekka siis asustelevat jälleen kerran aivan liian lähellä toisiaan ja jälkimmäinen on jostakin syystä päättänyt aloittaa yöllisen musiikkiharrastuksen, mikä saattaapi herätellä vastalauseita ja kyllähän Akulla onkin asiaa, mitä tulee tähän yöajan soittohetkeen. Torven toitottelusta pitää siis kipaista antamaan tulisempaa kritiikkiä, sillä suloisemmat soinnut uupuvat ja muutenkin unistelujen tärvely ei innosta toisen ponnistuksia kannustamaan. Pekka ei kuitenkaan ole erityisen vastaanottavainen naapurin pyynnöille, vaan puhkuu toisen seinään ja ivailee perään, eli jälleen saadaan pikaisesti pienimuotoinen sota julistettua riitaisen kaksikon välille.

Tällä kerralla Aku saa perinteisestä kaavasta poiketen merkittävää apua yläilmoista, koska pilven päällä pohditaan, että näin saadaan kamppailusta kiinnostavampi ja kenties samalla korvien kannalta leppoisampi lopputulos. Salaman muodossa yläkerrasta ylimääräistä voimaa tupsahtaakin ja siitäpä sitä tehoa muskeleihin sekä tulta hönkäykseen. Aku tajuaakin nopsasti erikoisen sähköistymisensä ja siinä missä fyysiset vahvuudet moninkertaistuvat, niin näyttääpä se piru ankan sisällä kasvavan myös melkoisesti. Onhan Aku toki aiemminkin sarvekkaasti ärhennellyt, mutta tässä tapauksessa kyllä kiukku säkenöi keskimääräistä kirkkaammin, kun hän päättää käydä heippaamassa naapuriaan uudelleen. Yleensä Pekka on näissä fyysisissä koitoksissa ennakkosuosikin asemassa, mutta nyt Akulle annetaan niinkin runsaasti lisäpuhtia, että vääntö kääntyy varsin yksipuoliseksi höykytykseksi. Aku pistäytyy kylään ryskyttämällä toisen kotia miten tahtoo, eikä aio yöllistä häirikkönaapuriaan lainkaan armahtaa. Alkuosiltaan vähän tylsähkö seitsenminuuttinen hurjistuukin jälkipuoliskollaan varsin kovakouraiseksi kärhämöinniksi. Onhan tämä loputon tappelu parin välillä jo aiemmista kohtaamista tuttua tavaraa, mutta Akun salamoivat uudet kyvyt ja paikoin hieman häiriintynytkin ilmeily kyllä nostavat tarinan keskinkertaisuuden kerhosta pirteästi pois.

Trombone Trouble ei ainakaan Wikipedian perusteella ollut ilmestymisjärjestyksessä Akun vuoden 1944 viimeinen elokuvaesiintyminen, vaan ensimmäinen, mutta tässä kokoelmassa listaus on jostakin syystä laitettu toisenlaiseen muotoon. Laadullisesti voinee väittää, että aikamoisen reipasta toikkarointia Akulle tuolloinkin kertyi koettavaksi ja kestettäväksi, mutta määrällisesti suunta oli selkeästi laskeva. Jos verrataan 1930-luvun loppuun ja 1940-luvun alkuun, jolloin näitä Akun lyhytelokuvaseikkailuja ilmestyi kevyesti kymmenen tarinan vuositahtia, niin 1944 tipauttaa lukeman kuuteen, mikä on linkin perusteella alin vuoden 1935 jälkeen. Noista kuudesta teoksesta tämä kokoelma sisältää viisi elokuvaa, eli antaa sinänsä hyvinkin kattavan kuvan Akun tekemisistä kyseisenä vuotena, mutta kyllähän se sota-aikaan hyvinkin liittyvä Commando Duck olisi mielestäni mukaan kelvannut ja samainen pätkä löytyykin kokoelman amerikkalaiselta vastineelta. Linkitettyä listaa katselemalla voinee todeta, että tahti lähti uudestaan ainakin lievään tilapäiseen nousuun, mutta selkeästi on myös nähtävissä, ettei Akulle enää osunut vastaavaa runsauden kautta kuin mainitun vuosikymmenen vaihteessa. Luotto on silti vahva, että vaikka määrä tulisikin pikkuisen alas, niin eivätköhän silti nämä myöhempien aikojen akuilut tule tarjoamaan mitä mainiointa ja lyhytpinnaisen räjähtäväistä animaatioviihdettä...

Trombone Trouble (1944) (IMDB)