keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

47 Meters Down

Nyt kun tuli taas hetkellisesti herkisteltyä hiljaisen ja haikeansuloisen tarinan parissa, niin voisi olla otollinen aika palailla pinnan alle haiden vetiseen ja silloin tällöin veriseenkin valtakuntaan. Mitään mahdottoman pitkää taukoa en malttanut vesipetojen suhteen tässä vaiheessa pitää, koska runsas viikko sitten tuli lajityyppiin lukeutuvaa tekelettä tutkailtua. Vuoden verran varhaisempi The Shallows laittoi Blake Livelyn esittämän Nancyn hankalaan ja tappavaankin tilanteeseen, kun tämä vahingossa seilaili lainelautansa kanssa valkohain apajille, eikä siitä mitään erityisen iloista kohtaamista päässyt muodostumaan, vaan hengenvaarallinen sekä fyysistä kuntoa että kovaa tahtoa kysyvä armoton selviytymisvääntö. 2017 ilmestynyt 47 Meters Down hakee vaaranpaikkansa pikkuisen toista reittiä, koska kaiken järjen mukaan kyseessä on sinänsä vapaaehtoinen sukellus syvyyksiin haita hakemaan, mutta suunnitelmat menevätkin varsin ikävällä tavalla pieleen.

Ensimmäiset otokset vähän vihjaisevat synkkien vesien vaaroista, mutta mitään sen hurjempaa silmäiltävää ei ole alkuminuuteille kaavailtu, vaan vauhdikkaasti vaihdellaan silkan huvittelun puolelle. Sisarukset Lisa (Mandy Moore) ja Kate (Claire Holt) ovat ottaneet tauon arjesta ja lähteneet kahdestaan Meksikon auringon alle lämpöisistä ja leppoisista päivistä nautiskelemaan. Uima-altaalta kaksikko löytyykin ja ihan hyvin aika näyttää kuluvan, vaikka vähän onkin ilmassa sellaista mielialaa, että ainakin toinen siskoksista tahtoisi vähän muutakin virikettä kuin vain lomakohteella lojumista yleisen lötköilyn merkeissä.



Siskoksista vanhempi Lisa ei miellyttävistä puitteista huolimatta pysty täysillä lomastaan riemuitsemaan, sillä hän on lähtenyt matkaan tilanteessa, jossa parisuhde on tullut tiensä päähän. Kyse on vielä niinkin tuoreesta erosta, että alkuperäisenä ajatuksena on ollut lähteä kumppanin kera matkaan, mutta Stuart onkin vähän ennen jättänyt Lisan, joka yöaikaan tuskaileekin asiaa ja tuumii Katelle olleensa ehkä liian tylsä ja väritön persoona miehelleen. Kate haluaa tietysti piristää siskoaan ja miettii, että jos ei kerran uni tule, niin samapa kai se lähteä kaupungille tunnelmia musiikin ja tanssin muodossa kohottelemaan. Piristely-yritys tuntuukin tepsivän ja lomailuun löytyy iloisempaa otetta, sillä virvokkeita kulautellen ja tanssilattialla pyörien seuraan ilmestyy pari nuorta miestä, joiden kanssa tunnit vierähtävät tuosta vain ja uusi aamu alkaa jo lähestyä.

Tuoreiden tuttavuuksien kautta saadaan vinkkiä lomaohjelmiston laajentamiseksi, eikä ehdotettu ajanviete ole mitään perinteisintä päiväretkeilyä, vaan kaverukset tuntevat paikallisen kapteenin (Matthew Modine), joka järjestää turisteille haisukelluksia. Sukellusta ennenkin harrastellut Kate innostuu heti kovasti tilaisuudesta päästä ihmettelemään merten suurpetoja ihan lähietäisyydeltä, mutta Lisa vaatiikin vakuuttelua enemmän, sillä häntä tämä melkein ainutkertainen mahdollisuus ei samalla tavalla houkuta, vaan huoli puskee pintaan. Kyllähän Lisakin ymmärtää, että olisihan tämä reissu ihan erilaista touhuilua allaspötköttelyyn nähden, mutta hänellä ei ole vastaavaa sukelluskokemusta kuin sisarellaan, mikä tietysti vaivaa mieltä. Muut puhuvat Lisaa parhaansa mukaan muuttamaan mieltään kertoen, että häkin sisäpuolella on täysin turvallista, eikä siellä seisoskellessa tarvitse tietää tai osata paljoakaan sukeltelusta.



Riehakkaan ja aamuyölle venähtävän juhlaillan päätteeksi Lisa lupautuu mukaan, mutta kunhan uusi päivä koittaa ja ajatuksenjuoksu on yölliseen toimintaan nähden selkeämpää, niin samat epäilykset harrastelun turvallisuudesta tekevät paluun. Eteenpäin kohti venekyytiä kuitenkin kävellään, mutta varsinaiseen meripaattiin siirryttäessä sotkuinen ympäristö ja natiseva häkkiviritelmä jälleen kyseenalaistavat huvittelun järkevyyden. Hermostuneisuutta on hyvinkin hankala hillitä, kun toisella selvästi on enemmänkin pelkoja ja murheita tulevan sukelluksen suhteen. Muu porukka ei kuitenkaan selkeästi halua enää tässä vaiheessa hyväksyä kieltävää vastausta, joten eteenpäin porhalletaan, ja kunhan lupaavalta vaikuttava paikka keskeltä merta löytyy, niin aletaan viskoa syöttejä yli laidan ja kyllähän veri vedessä vetää petoja perässään varsin vauhdikkaasti.

Tosipaikka alkaakin lähestyä, sillä välipalat kelpaavat ja pian pinnalla liikehtii parikin evää, eli pitäisi alkaa kiskoa kamppeita ylle. Siskosten uudet tuttavuudet ovat ensin jonossa, sillä pienehköön häkkiin mahtuu vain pari henkilöä kerralla, eli vielä ehtii hetkisen hengähtämään. Lisa ei pysty rentoutumaan ja kokemattomuus koko sukelluspuuhan suhteen paistaa läpi ja kapteenikin tämän huomaa, mutta siitä huolimatta on valmis lähettämään toisen heikoista taidoista ja epäröinneistä huolimatta hairetkelle pinnan alle. Melkeinpä jännityksestä jäykkänä Lisa kankein askelin etenee häkkiä ja suurten petojen reviiriä kohti, mutta kunhan päästään veden ympäröimäksi ja kaloja katselemaan, niin hermostuneisuus helpottaa ja häkin tuoma turvallisuus auttelee lievää hymyäkin kasvoille.



Alkuinnostusta onkin havaittavissa ja yläpuolelta heitellään lisää syöttejä, etteivät vetonaulat heti uiskentelisi muille apajille. Kovin pitkään kyyti ei jatku hallittuun ja leppoisaan tapaan, vaan vaijeri alkaa luistaa, minkä seurauksena hetkistä myöhemmin häkki luisuu vastustamattomasti synkkiin syvyyksiin ja kurjuuden kruunuksi katolle kopsahtaa koko vinssiviritelmä. Lähemmäs 50 metrin syvyydessä haiden ympäröimänä vitsit ovat vähissä, koska happi on rajallista kuluen näissä lukemissa nopsasti ja yhteys yläkertaan pätkii pahasti. Siinäpä sitä olisi monta pulmaa pohdittavana, sillä syvyyden takia uhkarohkea ja nopea nousu ei tule kyseeseen ja hiljaisempi eteneminen on petojen takia hengenvaarallista, mutta haasteista huolimatta pitäisi jotenkin keksiä ja löytää turvallinen tie pintaa kohti...


Onneksi tämäkään teos ei kamalalla kiireellä ole paahtamassa piinaavaa pohjakosketusta kohti, vaan jokunen kohtaus voidaan viettää rauhallisemmin ja löysäillä jännityksen luomisen suhteen. Tummat vedet kuuluvat tietysti näissä hieman julmistelevissa seikkailuissa asiaan ja jossakin pohjan lähistöllä avauskuvissa harhaillaan pahaenteisen hiljaisuuden vallitessa. Siinä missä The Shallows liitti alkuun vähintään vakavan varoituksen tulevasta turmasta, niin väittäisin, että haihäkkitarinan tekijöillä on selkeästi ollut aikomusta availla oma tarinansa pikkuisen virnistelevämmällä naamalla, sillä painostavuutta tunnelmaan tuova musiikki johtaa nopsasti vähän hassuttelevaisempaan punavärillä maalailuun. The Shallows saikin minulta kehuja siitä, ettei lähtenyt päähenkilöään hirmuisella hopulla kuolettavaan kitaan sullomaan ja terävissä hampaissa riepottelemaan, ja samat sanat pätevät mielestäni myös tämän pikkuisen uudemman elokuvan kohdalla.


Eihän sisarusten elämäntarinaa lähdetä katsojalle kertailemaan tai tuntemuksia läpikotaisin tilittelemään, mutta ennen ikäviä onnettomuuksia ja tylyjä tilanteita ehtii sentään kohtalaisesti mukana roikkumaan ja juttuja kuulemaan. Noin neljännes elokuvan alusta rauhoitetaankin raaistelujen ulkopuolelle, mikä ei mielestäni ole liian pitkä pätkä kärsittäväksi, vaikka verenhimo olisikin kohtalaiseksi kohonnut. Toisaalta, enpä muutenkaan varmaan lähtisi tätä suosittelemaan, jos joku haikailisi haivetoista hurmejuhlaa, sillä lopulta suuri osa jännityksestä rakennellaan vahvemmin kuolemanpelon varaan kuin irtoraajoilla shokeeraamisen pohjalle. 47 Meters Down on saanut kotoiseksi ikärajaksi 16 vuoden pyörylän, mutta Yhdysvaltojen puolella meni läpi PG13-suosituksella, mikä osaltaan kertonee, ettei kuvasto kovin rankistelevaista lopulta ole.

Sanoisin myös, että jos toiveissa on jatkuvaa haihöykytystä vilkuilla, niin saattaapi tulla pettymys, koska eipä näitä pelättyjä petoja tässäkään elokuvassa ainakaan ylikäytetä. Jos The Shallows napattaisiin vertailukohdaksi, niin suunnilleen samoilla linjoilla liikutaan varmaan näiden pahamaineisten petojen kokonaisruutuajan suhteen. Mielestäni 47 Meters Down kuitenkin esittelee vetonaulansa nopeammin koko komeudessaan kuin mainittu vertailukohde, koska jo laskeutumisvaiheen yhteydessä nämä meren majesteettiset mötkäleet kiertävät hiljaisen uhkaavasti häkkiä, eikä katsojalle jää lainkaan epäselväksi, millaisia kitoja pimeän veden piilosta myöhemmin syöksähtelee. Näyttää muutenkin siltä, että 47 Meters Down pyrkii pitämään hait läpi elokuvan aidonoloisina, mutta tietysti hurjina ja vaarallisina. The Shallows taas mielestäni loppupuolellaan alkoi viedä Nancyn tappavaa vastusta ulkomuodoltaan jonnekin painajaisten hirviön suuntaan, eikä vastaavaa muutosta pääse sukellustarinassa tapahtumaan. Varsinaiset vaaratilanteet haiden kanssa ovat pääsääntöisesti nopeasti ohi, eikä tässä todellakaan lähdetä pureskeluja täydellä tarkkuudella ruudulle roiskimaan, mutta jokunen melkoisen makoisa säikäytysyllätys kyllä kehitellään.



Suhteellisen vähäverisestä linjasta huolimatta mielestäni 47 Meters Down onnistuu hyvin jännityksen kehittelyssä ja se on samalla mainio esimerkki panosten kohottelusta loppusuoralla, sillä otetta lähdetään selvästi tiukentamaan viimeisellä neljänneksellä ja vähän ennen lopputekstejä asenne taistossa on armoton sekä tuikea. Elokuva ei silti ole mikään täyttä tuntia tauotta jatkuvan hyökkäyksen vyörytys katsojan sietokykyä kohti, sillä tukalien tilanteiden väliin suodaan muutama pieni kepeämpi kotvanen. Puristuksen ei kuitenkaan anneta täysin hellittää mielestäni missään vaiheessa, koska etenkin Lisan kautta ahdistusta kohotellaan ylös jo varhaisessa vaiheessa ja paikottaisista toivonpilkahduksista huolimatta uhka on miltei koko ajan taustalla läsnä.

Blogissa on näitä samaan lajiin mielestäni sopivia haielokuvia tullut kommentoitua pari muutakin kuin vain The Shallows, eli Open Water ja The Reef. Näihin verrattuna 47 Meters Down tarjoilee poikkeavan koukeron siinä mielessä, että auttajat välineineen ja mahdollisuus pelastukseen ovat käytännössä jatkuvasti kellumassa yläpuolella, mutta silti miltei mahdottoman kaukana. Periaatteessa on olemassa vaihtoehto sinnitellä ja odotella apujoukkoja, mutta eihän se välttämättä vielä kovin kuumottelevaa jännitysviihdettä olisi ja niinpä katsojaa piinaillaan useammallakin ahdistavalla koettelemuksella. Verta vuotaa haihoukuttimeksi jo ensimmäisen rysäyksen yhteydessä, mikä painelee paniikkinappulaa pohjaan, eikä selviytymiskamppailu myöhemminkään ole helpolla voiton puolelle kallistumassa. Radioyhteys ei kanna aivan niin syvälle, eli uhkarohkeuttakin vaaditaan vaihtoehtojen ja hapen käydessä vähiin. Yläpuolelta kuuluvat äänet nostattelevat toivon lisäksi huolta ja noin muutenkin tukalia tilanteita kehitellään vähintään riittävästi. Haitkin käyvät pikkuisen kokeilemassa kalterien kestävyyttä ja toisaalta taas tappava sukeltajantauti torppailee innokkuutta kokeilla onneaan nopeassa nousussa. Ennakko-odotuksiin nähden 47 Meters Down onnistuikin jännitysosastolla toivottua paremmin ja etenkin viimeisten minuuttien hurja kurimus pääsi positiivisesti yllättämään.



Visuaaliselta tarjonnaltaan 47 Meters Down ei ole aivan yhtä antoisa kuin maisemiensa puolestakin hehkuttelemani The Shallows, mutta toisaalta laskisin lopulta sen plussaksi, että vaijerin annettua periksi pysytään pitkälti pohjassa, eikä poiketa pintaan katsomaan veneporukan touhuja, sillä mielestäni tämä pitää osaltaan tehokkaasti piinaa ja ahdistusta yllä. Onneksi alkupuolella riittää sitä kaunista rantamaisemaa ja laajempaa merikuvaakin ihasteltavaksi. Vaikka heti ei veneeseen hypähdetäkään, niin merellinen ympäristö tunkee kuviin miellyttävän ripeästi. Eihän 47 Meters Down ensisijaisesti näkymiensä takia mieleen jää, mutta ainakin muutama upea välähdys saadaan teoksen sekaan ikuistettua. Myös laskeutuminen kalojen valtakuntaan on kauniisti toteutettu ollen ihan tunnelmallinenkin siirtymä kohti pimeämpien kohtausten jatkumoa. Ennakkoon vähän murehdin, että mahtaakohan 47 Meters Down olla kuvastoltaan silkkaa tankeissa taltioitua hämärää säikäyttelyä, mutta onneksi on maltettu kameroita käännellä kirkkaampiinkin kohteisiin. Luulisin, ettei tässä ole tarkoituskaan ollut häikäistä katsojaa selkeillä ja näyttävillä vedenalaisilla jaksoilla, vaan painotella ympäröivää pimeyttä vaaroineen ja hämärää sekä karua pohjaa. Jos siis haluaa herkullisen visuaalisen vilkaisun laineiden alla lepäävään merkilliseen maailmaan, niin ehkeipä tämä teos siinä suhteessa lopulta kovin paljoa ihmeteltävää silmille suo.

Ilmeisesti täysin todenmukaisesti ei lähdetty näitä syvyyksien olosuhteita tarinassa toistamaan, sillä IMDB:n triviapuolella mainitaan, että asiantuntijoiden mukaan siskosten happi riittäisi kyseisessä metrilukemassa vain viitisentoista minuuttia. Itse en pidä tällaisia todellisuuden venyttämisiä niin merkittävinä seikkoina, että niistä tahtoisin lähteä jäkättelemään. Kevyttä taustaselvittelyä tehdessä jäin käsitykseen, että elokuva tosiaan kuvattiin suurelta osin tankeissa ja veden sekaan pilkottiin parsakaalia hienoksi silpuksi, mikä alkoi ajan myötä näyttelijöitä ällöttää. Saman triviaosaston perusteella 47 Meters Down kuvattiin pitkälti jo vuoden 2015 syyspuolella ja loput seuraavan vuoden alussa. Alkujaan julkaisu oli suunniteltu elokuulle 2016 internetin elokuvapalveluissa ja levyllä nimellä In the Deep. Ilmeisesti toinen jakeluyhtiö näki tarinassa teatteripotentiaalia ja osti oikeudet sekä kasvatti markkinointibudjettia merkittävästi, mikä lykkäsi julkaisupäivää pitkälle vuoden 2017 kesään. Samalla nimi vaihdettiin takaisin muotoon 47 Meters Down, joka oli toiminut työnimenä teokselle, mutta ihan ilman kömmähdyksiä lykkäyksestä ei selvitty ja niinpä jotkut kaupat ehtivät myymään pienen erän DVD-levyjä väärällä nimellä elokuussa 2016 ennen kuin saivat tiedon uudesta levityssuunnitelmasta.



Näkemäni perusteella pidän erinomaisena juttuna sitä, että 47 Meters Down sai lopulta vähän yllättäenkin teatterilevityksen, sillä pystyn helposti kuvittelemaan, miten kotisohvallakin tuntuvat kivuliaat ja hermoja raastavat hetkoset ovat teatterissa vyöryneet päälle paljon painostavammin. Melkoisen pienellä runsaan viiden miljoonan dollarin budjetilla ja ilman isompien studioiden tukea tehty elokuva keräsikin teatterikierroksellaan päälle 60 miljoonaa dollaria ja se oli ilmestymisvuotensa tuottoisimpia pientuotantoja. Siihen nähden ei olekaan mikään ihme, että jatkoa on jo kiikarissa ja samaa porukkaa kameran takana, eli Johannes Roberts jatkaisi ohjaajana sekä kirjoittajana ja Ernest Riera toisena kirjoittajana. Wikipedia valottelee, että jatko-osa siirtelisi tapahtumia Brasilian rannikolle, jossa useamman hengen porukka lähtisi tutkimaan vedenalaisia raunioita ja luolia vähemmän mukavin seurauksin. Jokseenkin mielikuvituksettomasti nimetty 48 Meters Down ilmestyy näillä näkymin kesällä 2019 ja kyllähän ensimmäinen niinkin mallikasta selviytymistä ja jännitystä ruudulle loihti, että jatkoa ihan positiivisin mielin vartoilen. Kenties odotellessa IMDB:n puolella kehnommat pisteet kerännyt Open Water 3: Cage Dive kelpaa välipalaksi...?

Näitä tulevia kuolettavia kohtaamisia odotellessa voisi tietysti vaihteeksi vilkuilla jotakin hiukkasen leppoisampaa merellistä elokuvaviihdettä, koska sitäkin osastoa katselujonoon on kertynyt. Voinee myös väittää, ettei 47 Meters Down ihan loppuun kulahda kertakatselulla, ja luulisinkin, että uusintahalut heräilevät viimeistään jatko-osan ollessa ajankohtaisempi. No, nyt kun on katsomon puolella painajaisesta selvitty ja pikkuhiljaa palauduttukin, niin voi vielä perään huikata, että aikamoisen inhottavaan ja ahdistavaan paikkaan elokuva pääkaksikon tosiaan tipauttaa. Rauhallisempaa lomailujaksoa seurailee vajaan tunnin verran tehokasta piinailua pimeydessä, mikä lopulta hurjistuu melkoisen tylyyn ja häijyyn höykytykseen, sillä paljon pahempaa on luvassa ennen kuin lopputekstit armahtavat ja päästävät hermolevolle. Siskoksia ei todallakaan tahdota päästä helpolla hampaiden otteesta pelastuksesta haaveilemaan ja ne onnenpotkutkin siellä synkässä syvyydessä ovat melkoisen harvinaisia sattumuksia. Kun kerran jännitystä haetaan ja pyritään kohottelemaan karvat kauhusta, niin melkeinpä kaikki mainitut seikat kallistuvat kokonaisuudessa plussapuolelle. Onhan elokuvassa toki niitä tökkivämpiäkin tuokioita, mutta ehkäpä ne häiritsevät enemmän mahdollisella uusinnalla ja siksipä 47 Meters Down on ainakin kertakatseluun mainio tapaus lajin ystäville.

47 Meters Down (2017) (IMDB)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti