Pioneer (Sukellus meren syvyyksiin)

Alkanutta elokuvavuotta tarkastellessa voi todeta, että tarjonta on toistaiseksi ollut hieman tavallista enemmän kovempia kohtaloita sekä koitoksia esittelevää menoa, vaikka toki joukkoon on touhua tasapainottamaan mahtunut jokunen hyvinkin heppoinen hömpötys. Mitä nyt muistelen, niin monesti uuden vuoden pitkä talvikuukausi on innostanut sujauttelemaan soittimeen supersankariseikkailuja sekä muita tehostevyörytyksiä runsaamminkin, mutta nyt sellaisten viihdykkeiden sijaan on kotikatsomossa pyörinyt sotaa, kauhua ja kohtalaisesti selviytymiskamppailujakin. The Rebound toki toi blogiin romanttisempaa ja huvittavampaa pilkahdusta, mutta seuraavan sukelluksen myötä tummat vedet ja synkät syvyydet vetävät jälleen puoleensa.

Runsaat viisi vuotta vanhan elokuvan tarina ei kai ole täysin tuulesta temmattu, vaan se pyrkii valottelemaan Norjan öljyvaurauden vähän hämäriäkin ratkaisuhetkiä useamman vuosikymmenen takaa. Oikeastaan tätä kautta elokuva tuli hyllystä kaiveltua, koska iltana eräänä pohdin, että joskohan kiinnostaisi vahdata Yle Areenasta tällä hetkellä kokonaisuudessaan löytyvä uudehko kahdeksanosainen televisiosarja Lykkeland (Unelmien maa), joka epäilemättä yrittää tarkastella aihetta tapahtumineen ja ihmisineen huomattavasti laajemmin, kun taas elokuva nimensä mukaan keskittää huomionsa vaativiin sukelluksiin valmisteluineen ja näiden ympärillä harrasteltuihin vääntöihin.

Joka tapauksessa sarja odottaa edelleen otollista aikaa, sillä ajattelin ensin vilkaista elokuvan pois pölyttymästä. Siinä missä sarja käsittääkseni vie tapahtumat vuoteen 1969 ja lähtee sieltä kulkemaan nykyhetkeä kohti, niin elokuva sijoittuu 1970-luvun loppuun, jolloin on jo selvää, että Norjalla on rantojensa läheisyydessä valtavat varannot mustaa kultaa, mutta tekniset haasteet rikkauksien saavuttamiseksi ovat kuitenkin vielä toistaiseksi tiellä. Ennen kuin pohjan peittämään öljyyn ja kaasuun päästään käsiksi, pitäisi keksiä toimivat niksit, että miten pystytään toteuttamaan sukellukset satojen metrien syvyyteen, tekemään vaikeissa olosuhteissa putkityöt ja vielä varmistamaan sukeltajille edes jonkinlainen työturvallisuus.

Heti elokuvan alussa mennäänkin suoraan asiaan, sillä käynnissä on sukelluskoe, jossa kourallinen valikoituja ammattilaisia on asetettu kapseliin, jonka sisällä simuloidaan syvyyssukelluksen aiheuttamaa kuormitusta. Kyseessä on monikansallinen hanke, sillä amerikkalaiset ovat alusta lähtien olleet mukana öljyä etsimässä ja ovat edelleen ratkaisevassa osassa, sillä heiltä löytyy tarvittavaa teknistä osaamista haastavan pioneeriprojektin toteuttamiseksi. Norjalaisista sukeltajista mukana ovat veljekset Petter (Aksel Hennie) ja Knut (André Eriksen) sekä Jørgen Heimland (David A. Jørgensen). Amerikkalaisia hääräilee ilmeisesti enemmän valvomon puolella, mutta hieman räjähdysherkältä tyypiltä vaikuttava Mike (Wes Bentley) on kuitenkin norjalaisten mukana kapselin sisäpuolella.

Yhteistyötä toki tehdään valtiorajojen yli, mutta melko nopsasti selviää, ettei se läheskään kitkatonta ole, vaan mukana vaikuttaisi olevan salailua, kilpailua ja ehkä astetta tylympääkin oman edun tavoittelua. Kammion puolella sukeltajien keskuudessa juonittelu ei silti ole ihan ensimmäisenä mielessä, sillä 500 metrin syvyyteen tähtäävä testi laittaa sekä pään että kehon kestävyyden koetukselle. Epäilyksiä lisää sekin, että kesken kokeen Mike komennetaan norjalaisten joukosta toiseen kammioon. Lopulta tavoiteltu piste saavutetaan, mutta kaikki osalliset eivät määränpäässä vaikuta täysin toimintakykyisiltä, koska pitkitetty paine luo harhoja sekä huonovointisuutta.

Simulaatio tulkitaan menestyksekkääksi yritykseksi ja sen jälkeen siirrytään melko nopeasti avomerelle aikomuksena toteuttaa seuraava koe, joka selvittäisi miten tehokkaasti työskentely 300 metrin syvyydessä ja oikean maailman olosuhteissa sujuu. Kaikkia mahdollisia epäkohtia ei välttämättä tahdota kovaan ääneen huudella siksikään, että Norjan hallitus pitäisi saada vakuuteltua hankkeen toteutettamiskelpoisuudesta. Siispä siis edessä on pitkä sukellus pimeää pohjaa kohti, jonne tarkoitukseen suunniteltu kapseli urheita ja uskaliaita heppuja vie. Petter on ensimmäisenä kapselista astumassa synkkään syvyyteen, mutta jo simulaatiossa oireillut kaveri ei vaikuta olevan ihan täysissä voimissaan.

Horjahduksista huolimatta pyritään jatkamaan suunnitelman mukaan ja seuraavaksi pitäisi mennä valmistelemaan pohjaan laskettua työskentelykammiota. Perillä sukeltajat havaitsevat, että kammiossa on vuoto, joka pitäisi painetta säätämällä hoitaa kuntoon, mutta sitten alkaakin mennä pahasti pieleen. Hetkellinen herpaantuminen johtaa vaaratilanteeseen, eikä ympäristö ole erityisen armollinen virheille, vaan seuraa vakava onnettomuus ja loukkaantuminen, eikä hengenvaarallinen pelastusyrityskään kovin kehuttavasti pääty. Petter haluaa alkaa selvittelemään epämääräisiä tapahtumia, mutta ensin hänen pitäisi malttaa parin viikon ajan oleilla valvotuissa olosuhteissa, jotta sukeltajantauti ei lopettaisi ponnisteluja heti alkuunsa, mikä epäilemättä syö tyyppiä sisältä entistä enemmän. Juttu ei olekaan ihan heti ratkeamassa, koska salailu ryhmien välillä näyttää vain vahvistuneen, hanke on vastoinkäymisistä huolimatta päätetty viedä maaliinsa öljyvaurauden varmistamiseksi ja näyttää siltä, että miljardien tielle asettuvat ihmishenget ovat kohtalaisen kevyesti uhrattavissa...

Elokuvalla olisi ehdottomasti aineksia kiehtovaksi sekä jännittäväksi tekeleeksi, mutta valitettavasti se ei tietyistä pirteämmistä hetkosistaan huolimatta lopulta kovinkaan kummoisesti lupauksiaan lunastele, vaan runsaan sadan minuutin jälkeen jää suurelta osin hämmennys, että miten näinkin runsaasti mielenkiintoisia elementtejä sisältävä tarina saadaan summailtua lähinnä laimeaksi keskinkertaisuudeksi. Omalla kohdalla yksi este innostavammalle jännitysnäytelmälle on Aksel Hennien esittämä Petter, jonka jossakin määrin sekoileva säntäily sekä eri tahojen syyttely ei lopulta ole mielestäni erityisen kiinnostavaa katseltavaa ja tämän touhun pitkittyminen lähinnä latistelee yleistä tunnelmaa. Päätöksen lähestyessä puhti onkin pitkälti poissa ja kiinnostaviin kysymyksiin saadaan lähinnä puolivaloista riuhtomista, josta ei yksinkertaisesti jaksa välittää paljoakaan.

Mukana on toki jonkin verran vauhdikkaampaakin toimintaa takaa-ajoineen ja räjähdyksineen, mutta enimmäkseen jännitystä yritetään kaivella juonittelusta ja painostuksesta. Valitettavasti hämärän suhmuroinnin yllä leijuva ilmapiiri ei katsomoon saakka siirry erityisen painostavana tai kuumottavana ja lähinnä hiipuu entisestään elokuvan edetessä. Katselusta ei ole montaa päivää vielä vierähtänyt ja silti jo osa tapahtumista tuntuu olevan kovin vaikeasti kaiveltavissa muistikuvien kätköistä. Hahmoista on varmaan tarkoituksella pyritty tekemään salaperäisiä tapauksia, eikä siinä mitään, mutta jännitteet tyyppien välillä eivät valitettavasti suureksi osaksi toimi, ja jos pitäisi kaappailla katsojan kiinnostus arvuuttelemaan, että mikä kutakin motivoi tai mitä tyyppien taustalta löytyy, niin valitettavasti ainakin tämän nököttäjän kohdalla tuumailut suuntailevat aivan muihin juttuihin.

En oikein voi väittää, että olisin hirmuisen kattavasti perehtynyt pohjoismaisiin rikoselokuviin, mutta sen verran niitä kuitenkin olen silloin tällöin silmäillyt, että Petterin salapoliisihommat ja hämärässä hiippailut vaikuttavat vertailussa kohtalaisen löysältä sekä haahuilevaiselta toiminnalta, mikä ei noin kihelmöivän jännityksen kannalta ole erityisen toivottavaa. Suoraviivaisempaa sekä fyysisempää menoa tarjoilevat lyhyet pätkät ovat nekin parhaimmillaan tusinatoimintaa, eivätkä pysty elokuvan yleistä ilmapiiriä paljoa piristämään. Minuuttien vieriessä mieleen väistämättä hiipii ajatus, etteivät tekijätkään ole tästä salailun ja valheiden verkosta kovin tosissaan yrittäneet tehdä tiukkaa ja tiivistunnelmaista tarinaa. Valitettavasti Pioneer ei kuitenkaan draamanakaan ole mitenkään muistettava, sillä Petterin yksinäinen ahdistus ei onnistu riipaisemaan, aivan liian suuri osa hahmoista jää kohtalaisen yhdentekeviksi ja sukellusten suuremmat seuraamuksetkin elokuvan tarinan tuolle puolen.

Itsehän nappasin elokuvan vajaa vuosi sitten tarjouskorista pääosin pinnanalaisen puuhastelun takia, sillä sukellusjutut lähtökohtaisesti kiinnostavat. Valitettavasti Pioneer ei tässäkään mielessä mikään valioyksilö ole, joskaan ei mikään täysin toivoton viritelmäkään. Se toki oli jo ennakko-odotuksissa, ettei Pohjanmeren aaltojen alta mitään satumaisen värikästä valtakuntaa löytyisi, vaan pinnan piilottama maailma on karu sekä kolkko pimeyden ja kylmyyden vallitessa. Vaikka näkyvyys syvyyksissä on varsin rajattua, niin siitä huolimatta Pioneer on ainakin kuviltaan kiinnostavinta juuri niissä kohdissa, kun laitetaan sukelluskamppeet päälle ja pulahdetaan pohjaa kohti.

Elokuva tehtiin monikansallisena yhteistyönä, mikä tavallaan sopii aiheeseenkin, eli mukana on ollut porukkaa Norjasta, Ruotsista, Suomesta, Saksasta ja Ranskasta. Ilmeisesti suomalaisten osuus keskittyi melko vahvasti juuri tähän vedenalaiseen osuuteen, sillä Marko Röhrin ja Ilkka Matilan johtama ryhmä sai vastuulleen hoitaa sukellusjaksot. Ryhmällä onkin aiempaa kokemusta ja osaamista näistä puuhista ja oletettavasti aiempien näyttöjen perusteella porukkaa projektiin pyydettiinkin. Röhr kumppaneineen on ollut tekemässä esimerkiksi vuoden 1997 dokumenttia Vedenalainen Islanti, 2011 ilmestynyttä jännitysdraamaa Syvälle salattu sekä lukuisia muitakin teoksia, jotka kysyvät kykyjä kuvata haastavissa olosuhteissa. Uudemmista mainittakoon vaikkapa kolmisen vuotta vanha Järven tarina, josta itse paljonkin tykkäilen.

Vedenalainen Islanti kiinnostaisi myös kovasti ja ehkäpä sitä kautta tekijät löysivät sopivan kuvauspaikan sukellusosuuksiin. Nimittäin levyltä löytyvä vajaa kymmenminuuttinen tekodokumentti keskittyy sukellusporukan mietteisiin ja huomioihin, joissa mainitaan, että osuuksia kuvattiin juuri Islannista, josta löytyi kirkkaudeltaan sopiva järvi. Muutenkin näiden juttujen kuuntelu on jossakin mielessä kiinnostavampaa kuin varsinaisen elokuvan tylsimpien vaiheiden läpi pinnisteleminen. Ilmeisesti toteutus oli haasteellista, sillä kylmyydenkin takia sukelluskerrat kestoineen olivat lyhyitä ja rajallisia. Yksittäisen pulahduksen saaliiksi ei kovin pitkää pätkää käyttökelpoista kuvaa kertynyt, vaan maltillisesti ja pikkuhiljaa kasailtiin palasia. Asioiden valmisteleminen ja muutteleminen pohjassa oli hidasta sekä työlästä ja lisäksi piti huomioida, että kuvissa näkyvä kalusto olisi 1970-luvun loppuun sopivaa.

Röhr on toki ollut mukana monenlaisissa elokuvaprojekteissa, eikä joukkoineen todellakaan erikoistunut ainoastaan vedenalaisiin ihmeisiin, mutta niitäkin tosiaan on filmografiaan kertynyt. Vuoden 2005 sukellusdokumentti The Deep Breath kiinnostaisi, kuten myös vuonna 2017 ilmestynyt Neljä elementtiä - maa, vesi, ilma, tuli, vaikka se ei olekaan mitään kehuvyöryä käsittääkseni keräillyt. Muista kotimaisin voimin tehdyistä sukellusdokumenteista mainittakoon kolmisen vuotta vanha Takaisin pintaan, joka vähän nihkeistä odotuksista huolimatta oli varsin positiivinen yllätys. Oikeastaan kyseinen elokuva on tietyiltä jaksoiltaan jännittävämpi ja kuviltaankin antoisampi kuin jonnekin keskinkertaisuuden ja kehnouden väliin lässähtävä ja uppoava Pioneer.

Lähtökohta kyllä on kiehtova, kun mahdollisuus valtavaan vaurauteen houkuttaa kohtaamaan vaarat ja vaikeudet kyseenalaisiakaan keinoja kaihtamatta, mutta valitettavasti aihe itsessään on toteutusta innostavampi. Kyllähän Pioneer kertakatselussa menettelee, mutta kokonaisuutena se vaikuttaa kohtalaisen lepsulta televisioelokuvalta tai jonkin sarjan pitkitetyltä pilottijaksolta, joka pikkuisen availee maailmaa sekä hahmoja jättäen kiinnostavammat tapahtumat ja tiukemmat väännöt tuonnemmas. Jännityselokuvana Pioneer ei juuri innosta kehuihin, sillä se haahuilee keskivaiheillaan aivan liian pitkään täysin B-luokkaisena kyhäelmänä, ja kun koomailun jälkeen yritetään puristaa otetta tiukemmaksi, niin terävin mielenkiinto on jo aikoja sitten haalistunut. Muutenkin kummallisten juttujen kaivelu ja salaisuuksien selvittely on luvattoman löysää, eikä hengenvaarallisista tilanteista tai hämäristä kohtaamisista saada paljoakaan tehoja irti, vaikka syvyyden synkeähköt puitteet ja häikäilemätön juonittelu tilaisuuksia tarjoilevatkin. Hukattuja mahdollisuuksia vilisteleekin silmien ohi, joten ehkäpä ne öljyvaurauden hämärät taustat ja kansakunnan kokema onnenpotku nurjine puolineen pystytään availemaan kiehtovammin ja vetävämmin tekstin alkupuolella mainitussa Lykkeland-sarjassa?

Pioneer (2013)