Grizzly Man (Karhumies)

Kyseessä on dokumentti Timothy Treadwellista (1957-2003), joka oli ottanut tehtäväkseen suojella luontoa omalla tavallaan, erityisesti Alaskan erämaa-alueella eleleviä karhuja. Niinpä hän kesä toisensa jälkeen palasi kyseiselle alueelle, jossa taisteli salametsästäjiä ja muita "tunkeilijoita" vastaan siten kuin oikeaksi näki. Viiden viimeisen kesän ajan hän kantoi usein mukanaan kameraa ja ikuisti näkemäänsä sekä kokemaansa, jotta muutkin voisivat nähdä sen villin kauneuden, jonka säilymisestä hän oli niin kovin huolissaan. Lopulta kuitenkin kävi niin kuin monet olivat arvailleet ja/tai pelänneetkin, eli Timothy kohtasi loppunsa karhun syleilyssä.

Werner Herzog kertoo eräässä haastattelussa törmänneensä Treadwellin tarinaan puolivahingossa. Vähän samalla tavalla hän on päätynyt tekemään usein muitakin elokuviaan. Herzog oli tuolloin erään tuottajan luona keskustelemassa toisesta elokuvasta, kun näki tuottajan pöydällä Treadwellin tarinan, jonka hän innokkaasti luki läpi. Hän sitten kysyi, onko projektille jo valittu ohjaaja, johon tuottaja epäröiden vastasi aikovansa itse toimia ohjaajana. Määrätietoisesti Herzog kuitenkin sanoi vastaan, että hän tulee ohjaamaan kyseisen dokumentin.

Jos tarkastellaan Herzogin aiempia elokuvia, niin tässäkin tarinassa on paljon tuttuja elementtejä, eikä ole kovin vaikeaa ymmärtää, miksi Werner kiinnostui projektista. Päähenkilö on varsin omalaatuinen tapaus taistellessaan nyky-yhteiskuntaa vastaan ja villin luonnon puolesta. Herzog myöntääkin haastattelussa, että Treadwell sopii kohtalaisen kivuttomasti Herzog-hahmojen perheeseen. Lisäksi Treadwellin tavoite saattaa kuvamateriaalinsa jossakin vaiheessa jonkinlaisen elokuvan muotoon on selvästi kiinnostanut Herzogia. Myös etäinen ja armoton ympäristö tuo mieleen Herzogin aiempia elokuvia. Herzog toimii myös elokuvan kertojana, mikä miellyttää ainakin minua. Hänen äänessään on jotakin sellaista, että harvemmin mitään pääsee lipumaan korvien ohi, vaan haluaa kuulla jokaisen sanan. Ehkäpä Herzogin lausuma englanti ei ole aivan esimerkillistä, mutta kuitenkin riittävän selkeää.

Viiden kesän aikana Treadwellille kertyi yli sata tuntia kuvamateriaalia, josta Herzog alkoi koostamaan dokumenttia. Hän ei tosin tyytynyt pelkästään Treadwellin materiaaliin, vaan kuvasi itse kohtalaisesti lisää. Lähinnä hän haastatteli Treadwellin tuttavia, ystäviä sekä sukulaisia ja näiden lisäksi alan asiantuntijoita. Mukaan pääsi myös jonkin verran maisemaotoksia. Kuitenkin suuri osa elokuvasta on päähenkilön itse kuvaamaa.

Treadwell luonnehtii itseään kiltiksi soturiksi, joka osaa olla tarvittaessa kova ja kykenevä elämään karhujen villissä maailmassa. Tämä suojelu- ja valistustehtävä oli lähinnä itseannettu, sillä usein hän oleskeli alueella luvatta, ja joutui tämän takia naamioimaan leirinsä pois viranomaisten silmistä. Haastatellut asiantuntijat kertovat, että salametsästys ei ole alueella suurikaan ongelma, mutta Timothy näki kuitenkin asian toisin. Ehkäpä pitkät kesät etäällä muista ihmisistä sitten tekivät tehtävänsä, ja Treadwell alkoi näkemään salametsästäjiä joka puolella. Erään kohtauksen perusteella vaikuttaa siltä, että tyypin todellisuudentaju oli jo melko hämärtynyt. Kun tunkeilijoiksi tulkitut kuvaajat jättävät Timothyn leirin läheisyyteen ystävällisen tervehdyksen, niin tämä tulkitsee sen pahantahtoiseksi uhkaukseksi. Asia ei näytä aivan samalta katsojan silmiin... Vihollisia alkoi löytymään joka suunnalta.

Elokuvan edetessä Timothyn varhaisemmat vaiheet alkavat tulla esille. Jo lapsena hän välitti paljon eläimistä. Yleisesti hän kuitenkin vaikutti vanhempien mukaan tavalliselta pojalta, jonka elämä oli menossa hyvään suuntaan. Yliopistossa vaikeudet alkoivat, kun alkoholi alkoi kiinnostaa pikkuisen liikaa. Kun hän vielä loukkasi selkänsä ja joutui keskeyttämään opintonsa, niin vaikeudet syvenivät entisestään. Lyhyen aikaa hän yritti luoda uraa näyttelijänä, mutta sekään ei lopulta johtanut oikein muuhun kuin pahentuneeseen alkoholiongelmaan. Sen jälkeen hän loi itselleen kokonaan uuden henkilöllisyyden ja alkoi esittää roolia. Itse hän kertoo, että tehtävä luonnonsuojelijana lopulta pelasti hänen elämänsä ja antoi hänelle tarkoituksen jatkaa.

Tähän luotuun rooliin kuului myös katsojille välitettävä illuusio yksinäisestä luonnonsuojelijasta. Herzog tosin osoittaa, että Treadwell ei ollut läheskään aina yksin, vaan usein hänellä oli myös naisseuraa mukana. Kesäkausien välissä Treadwell kiersi luennoimassa aiheesta, ja sai siinä sivussa hyvissä ajoin jonkin verran kuuluisuuttakin. Roolileikkien takia on kuitenkin hieman vaikea luoda kuvaa "oikeasta" Treadwellista. Kuten Herzog osoittaa elokuvan aikana, pyrki Treadwell kuvaamaan tiettyjä kohtauksia, välillä ottojen määrä lipsahti yli kymmeneenkin, ja näissä hän näyttelijän tavoin kokeili erilaisten lähestymistapojen soveltuvuutta. Herzog lausuukin muutaman sanan Treadwellin puolustukseksi elokuvantekijänä. Vaikka hänen laitteistonsa oli varsin vähäinen, niin siitä huolimatta Treadwell päätyi kamerallaan ikuistamaan useita sellaisia hetkiä, joista Herzogin mukaan suuret kuvausryhmät voivat vain nähdä unta. Tämä aihepiiri lienee Herzogille tuttu, sillä hän on itse tottunut työskentelemään pienen kuvausryhmän kanssa, jonka voi viedä vaikeisiin paikkoihin ja saa tarvittaessa nopeasti liikkeelle. Eikä oikein voi olla ajattelematta, että kameran edessä riehuva ja kaikkia tahoja kiroava Treadwell toi Herzogin mieleen erään Klaus Kinskin menneisyydestä...

Haastattelujen kautta Treadwellista aukeaa hieman ristiriitainen kuva. Hän ei ollut mikään erakko, vaan jätti jälkeensä joukon ihmisiä, jotka edelleen häntä hyvällä muistelevat. Ystävät ja tutut muistelevatkin häntä erikoisuudestaan huolimatta lämmöllä. Toisaalta esimerkiksi pari asiantuntijaa näkevät miehen vähän toisin. Toisen mukaan Treadwell ei ymmärtänyt vaaraa, jonka keskellä eli, ja lopulta tavallaan sai mitä oli jo pitkään tilannut. Toisen mielestä Treadwellin suojelutoiminta oli karhuille haitallista, koska hän tunkeutui liian lähelle niitä ja poisti eläimiltä luonnollisen pelon ihmistä kohtaan. Näin ne jäisivät helpommin salametsästäjien uhreiksi. Elokuvaan on päätynyt myös muutama esimerkki Treadwellin saamasta vihapostista, mikä kertoo siitä, että hän oli sekä vihattu että rakastettu.

Treadwellin kuolema tallentui myös puolittain kameraan. Hän ehti ottamaan kameran käteensä hyökkäyksen alettua, mutta ei pystynyt poistamaan linssinsuojusta, joten pelkkä ääni taltioitui. Herzog päätti mielestäni viisaasti siinä, ettei sisällyttänyt tätä nauhaa varsinaisesti elokuvaan. Aivan käsittelemättä tämäkään osuus ei jää, vaan paikallinen kuolinsyyntutkija selostaa oman tulkintansa kameralle. Välillä häiritsevänkin yksityiskohtaisesti.

Vaikka Treadwell piti itseään riittävän kovana elämään nykyihmiselle huonosti sopivassa armottomassa ympäristössä, niin hänen käsityksensä luonnosta oli jokseenkin vääristynyt. Hän ei kuvamateriaalin perusteella pysty ymmärtämään ja hyväksymään sitä, että pedot tappavat saaliseläimiä sekä toisiaankin ruoaksi ja välillä muistakin syistä. Toisaalta tässä asiassa tunnen tiettyä yhteenkuuluvuutta päähenkilöön, sillä villi luonto vetää puoleensa, mutta se armottomuus ei kuitenkaan niinkään viehätä. Herzog kuitenkin on tässä asiassa varsin toisenlaisilla linjoilla. Hän kertookin, että ei näe karhuja samalla tavalla, eikä oikeastaan luontoa yleensäkään. Harmonia puuttuu. Kaaos, väkivalta ja murha vallitsevat. Seuraava video on kuvattu noin 30 vuotta sitten Fitzcarraldo-elokuvan kuvauksissa, ja siinä ehkäpä jossakin määrin viidakon lannistama Herzog kertoo synkähköjä mietteitään luonnosta, jotka lohduttomuudessaan lyövät vähän yli ja tuovat siten myös hymyn huulille:

Yhtenä elokuvan vahvuutena voi pitää sitä, että kaikki näyttää kovin tavalliselta. Sinänsä suuri osa kohtauksista, joissa Treadwell on karhujen lähistöllä, ovat kovin epätavallisia. Staattinen kuvaus ja Treadwellin rauhallinen olemus poistavat niistä tehokkaasti sen vaaran, joka oikeasti on jatkuvasti mukana. Esimerkkinä voisi mainita vaikka kohtauksen, jossa hän on menossa karhun kanssa uimaan tai kohtauksen, jossa Treadwell rauhallisesti istuu kosken varrella, kun samaan aikaan lähistöllä pyörii useampiakin mahdollisesti nälkäisiä suuria karhuja. Elokuvassa tämä näyttää aivan jokapäiväiseltä toiminnalta. Maisemallisesti tästäkin ovat jääneet ne laskevan Auringon värittämät postikorttiotokset pois, mutta kuten Herzog toteaa, toisenlaista ihasteltavaa kyllä riittää. Yksinkertaisistakin hetkistä voi löytyä yllättävää kauneutta. Esimerkkeinä vaikka nämä kettujen parissa vietetyt hetkiset, jotka välillä selvästi pääsevät yllättämään päähenkilönkin. Toisenlaisena esimerkkinä taas lyhyt, mutta raivoisa taistelu kahden uroskarhun välillä.

 Jos alkaa katsomaan elokuvaa sillä mielellä, että saa käsiinsä tiukan tietopaketin karhujen elämästä, niin luultavasti tulee pettymään. Itse arvelen, että Treadwellin laajasta materiaalista olisi pystynyt helposti sellaisenkin koostamaan. Herzog kuitenkin on tehnyt toisenlaisia valintoja, ja Grizzly Man kertoo enemmän Treadwellista. Olettaisin silti, että tämä henkilökuva kyllä kiehtoo monia ja tarjoaa lukuisia unohtumattomia hetkiä. Jos on nähnyt Herzogin aiempia elokuvia näistä hieman erikoisista tyypeistä, niin kyllä tämän pitäisi kelvata helposti sinne joukkoon.

Itse olen palannut jo useammankin kerran tämän tarinan pariin, ja kerrasta toiseen se jaksaa kiehtoa, huvittaa ja koskettaakin. Vaikka Treadwellin loppu onkin kaikkea muuta kuin onnellinen, niin siitä huolimatta elokuva yleisesti on varsin mukavaa katseltavaa. Treadwell on välillä pidettävä, välillä ärsyttävä, mutta jatkuvasti kiinnostavalla tavalla omalaatuinen tapaus, joka löysi sen oman paikkansa maailmassa hieman erikoisten käänteiden kautta. Herzog on vielä parhaimpia valintoja kertomaan tällaista tarinaa. Häneltä löytyy ymmärrystä Treadwellin ahdistuksen ja pakkomielteen esittämiseen. Tässä tapauksessa hän ei ilmeisesti ole halunnutkaan pysyä mahdollisimman objektiivisena dokumentaristina, mikä ei hirveästi häirinnyt. Ehkäpä tämä ei ole omalla kohdalla se suurin suosikki Herzogin laajassa filmografiassa, mutta erittäin hieno elokuva kuitenkin. Hyvälle mielelle tämäkin jättää, kun vähän ennen loppua lentäjä hyräilee Treadwellista kertovaa laulua ja päähenkilö itse kulkee kettuystäviensä kanssa kohti uusia maisemia.

Grizzly Man (2005) (IMDB)