Hän päätyy pikkukylään, jossa tapaa vanhan Manolon, jolla on rento asenne elämää kohtaan. Manolo näkee Fernandossa ystävän, ja auttaa tätä. Fernando päätyy joksikin ajaksi Manolon suureen, mutta tyhjään kotiin asumaan. Rauhallinen elämänmeno ei nuorta miestä vedä suuresti puoleensa, joten Madrid kutsuu. Asiat toki monimutkaistuvat, kun juna-asemalla hän tapaa Manolon neljä tytärtä, jotka ovat lähteneet 1930-luvun alkupuolen levottomuuksia pakoon maaseudulle.
Yllättäen Fernando "myöhästyy" junasta ja suuntaa takaisin kohti Manolon asumusta. Eipä mene pitkää aikaa, kun Manolon vapaamieliset tyttäret ovat saaneet pään pyörälle. Enää Madridin juna ei tunnukaan niin houkuttelevalta vaihtoehdolta... Nuori mies on kovin nopeasti rakastumassa ja menossa naimisiin. Milloin kehenkin ja kenenkin kanssa, mutta neitoset vaikuttaisivat hänen harmikseen olevan hieman kevyemmällä mielellä liikkeellä. No, osa heistä ainakin.
Ei tämä Fernandollekaan mikään kovin ikävä tilanne silti ole. Mikäpä siinä on ollessa. Välillä voi jutella niitä näitä Manolon kanssa, joka pitkän elämänkokemuksensa myötä ymmärtää hyvin nuoren ystävänsä erehdyksiä ja liian innokkaita oletuksia. Pipo ei ainakaan kovin tiukasti ole Manolon päätä kiristämässä. Mielensäpahoittajat varmaan saattavat löytää tämänkin elokuvan menosta jotakin nalkutettavaa. Se heille suotakoon. Ainakaan tälle katsojalle tämän romantiikan ja huumorin maustaman leppoisan elelyn seuraaminen ei tuottanut ongelmia. Päinvastoin, aika kului varsin rattoisasti, vaikka joku enemmän tapahtumien perään oleva voisikin mahdollisesti valittaa verkkaisesta etenemisestä.
Viehättäviä neitoja elokuvassa toki riittää. Tilannetta ei ainakaan yhtään pahenna se, että heidän joukossaan on tuolloin noin 18-vuotias Penélope Cruz perheen kuopuksena. Hän valitettavasti jää hieman vanhempien sisartensa varjoon, ainakin elokuvan alkupuolella. Aivan ainoa kukko Fernando ei tässä joukossa ole, vaan tytärten suosion suhteen löytyy kilpailuakin. Eipä elokuvaa tässäkään mielessä voi minään pettymyksenä pitää.
Vaikka tämänkin tapahtumat sijoittuvat kylmempään vuodenaikaan, niin siitä huolimatta maisemat ovat kovin erilaisia verrattuna kotoiseen talveen. Ehkäpä noita mukavia maisemia olisi kuitenkin pystytty hyödyntämään vähän paremmin, mutta kyllä tästä silmäniloa niidenkin suhteen löytyy ihan mukavasti.
The Age of Beauty ei välttämättä ole kaikkien mielestä ole puhdas romanttinen komedia. Omasta mielestäni nuo kuitenkin ovat elokuvan kantavia voimia, joten kelpaa kyllä omalla listalla siihen sarjaan. Laatuvaatimuksetkin täyttyvät kevyesti. En osaa sanoa, että olikohan tämä aivan ulkomaisen elokuvan Oscarin arvoinen, mutta varsin miellyttävä elokuva kuitenkin. Jos ajatus kevyehkön romanttisen hömpän seuraamisesta innostaa, niin kyllä tätä uskaltaa suositella. Eiköhän itsekin tule jonakin talvisena iltana vaihdettua lumiset maisemat hetkeksi Espanjan taivaan alle, ja palattua tämänkin pariin. Viinipullon ja hyvien eväiden kanssa toimi ainakin minulle erinomaisen hyvin. Hyväntuulista ja harmitonta viihdettä, ellei sitten ole tapana katsella kovin ryppyotsaisesti elokuvia.
The Age of Beauty (1992) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti