Arthur Christmas (Artturi Joulu - Joulupukin poika)

Jouluelokuvavarastoa tässä taas pikkuhiljaa puretaan, koska lisää on tulossa. Saadaanpa samalla loppuvuoden animaatioiltoihinkin hieman muutakin menoa kuin Sherlock Koiran seikkailuja. Onhan näitä piirrettyjä joulutarinoitakin vuoroaan odottelemaan kertynyt kohtalaisen iso pino, joten sopii sitäkin pikkuisen kutistella ennen joulukuuta. Edellinen joulukokeilu oli Christmas with the Kranks, joka väsähtäneessä ja väkinäisessä epähauskuudessaan kohtalaisen kehnoksi tapaukseksi tuli todettua. Voinee varmaan toivoa, että Arthur Christmas selvästi pirteämpää menoa ruudulle tuo ja huulille sitä kaivattua hymyäkin. Kansikuvien perusteella animaatiotyyli ei aivan sitä omia silmiä eniten ihastuttavaa osastoa edusta, mutta annetaanpa silti mahdollisuus.

Ihan heti ei ole niin kovat joulukiireet kimpussa, sillä elellään marraskuun 25. päivää. Kamera laskeutuu tiiviiseen ryppääseen rakenneltuun pikkukaupunkiin, joka sijaitsee Englannin lounaisosissa. Kadut vaikuttavat muuten hiljaisilta, mutta yksi pieni tyttö kohti postilaatikkoa kipittelee ja sinne oman kuorensa sujauttaa. Kyseinen tervehdys on lähdössä kauemmaskin, sillä osoitekohtaan on raapusteltu Joulupukin paja Pohjoisnavalla. Kohti viileämpiä seutuja kirje kulkeutuukin ja vain noin viikkoa myöhemmin se Joulupukin kirjevastaavan suurista pinoista luettavaksi löytyy.

Gwenillä kyllä kyseltävää ja udeltavaa riittää, sillä kaikenlaista hän tahtoisi tietää. Ensinnäkin, miksei Joulupukin asumusta lainkaan näy Pohjoisnavalta otetuissa Google Earth -kuvissa ja miten selittyy se, että vuodesta toiseen jatketaan aherrusta, vaikka ikä painaa? Mistä löytyy vaadittu aika lukea läpi miljoonien lasten kysymykset sekä toiveet, entä sitten lahjasäkin koko ja herkkumieltymykset? Paljon muutakin olisi tiedusteltavana, mutta kovimmin mielessä taitaa poltella arvoitus siitä, miten ihmeessä Joulupukki kykenee kiertämään koko maailman yhdessä vuorokaudessa ja vieläpä jakamaan kaikki lahjat? Siinähän sitä vastailtavaa riittää ja muistaahan Gwen vielä oman toiveensakin loppuun liittää, eli olisi kovin kiva saada uusi polkupyörä.

Siihen suureen lahjajakomysteeriin saadaankin alkuminuuteilla havainnollistava vastaus, kun viimein kellot kiepsahtavat jouluaattoon. Paikaksi valikoituu Tanska ja tarkemmin itäiseltä rannikolta löytyvä kohtalaisen kokoinen Aarhus. Keskiyön aikaan kadut ovat melko pitkälti rauhoittuneet, mutta pian jo täynnä vilskettä ja vipinää tonttuarmeijan kipittäessä määrätietoisesti kohteisiinsa. Tavoitteena tosiaan on toimittaa vuorokauden sisällä toivottu lahja jokaiselle kiltille lapselle, niin eipä paljoakaan jää aikaa tuhrittavaksi, ja vauhti on sen mukaista. Joulupukki itse tosin on jo vuosien vieriessä vähemmän vetreäksi käynyt ja onpa myös torkahtaa kesken kaiken tohinan. Aarhusiin saadaan ripeästi varmisteltua jouluilo, vaikkakin tarkkuutta sekä neuvokkuutta se vaatii.

Tanskasta päästään pois, mutta vielä ei ole taukohetkien paikka, sillä reen pitää pikavauhtia kiitää seuraaviin paikkoihin. Sepä ei muuten ole mikään muutaman poron vetämä pikkupulkka, vaan valtava ja tarpeessa näkymätönkin avaruusalusta muistuttava huipputekninen vekotin. Seuraavaksi pitää valmistautua toistamaan lahjaoperaatio Saksan puolella. Samalla päästään kurkkaamaan Pohjoisnavan tukikohtaan, joka ei todellakaan ole mikään kotikutoinen pieni lelupaja, vaan jäätikön kätköistä löytyy suuri valvontakeskus, jossa sadat tontut ovat varmistamassa jouluaaton sujumista suunnitelmien mukaan. Koko operaation johdossa on Joulupukin vanhempi poika Steve (äänenä Hugh Laurie), jonka aivotyön sekä järjestelmällisyyden tulosta nykyinen mittavaa sotilasoperaatiota muistuttava lahjakiertue on. Seuranta on tarkkaa sekä jatkuvaa, sillä kaiken olisi onnistuttava pilkulleen.

Nuorempi poika Arthur (äänenä James McAvoy) taas on aiemmin mainittu heppu, jonka hommana on lukea toivomuskirjeet ja vastailla kyselyihin. Isoveljen viileäpäisyys ja hallittu harkinta eivät tunnu Arthurin luonteenpiirteisiin lukeutuvan, mutta intoa, tekemisenhalua sekä sydäntä näyttää löytyvän vastineeksi. Hänessä polttelee palo varmistaa, että ihan jokaisen lapsen toiveet täytetään ja niinpä Arthur tunkee valvontakeskukseen ihmettelemään, miten jouluinen kierros edistyy. Kaveri on kuitenkin sen verran kömpelö ja sähellykseen taipuvainen, että isoveli kertoo, että Arthur voisi kriittisen vaiheen ajan pysytellä poissa näistä tiloista. Hiukkasen nolona sekä pettyneenä Arthur lampsiikin takaisin tonttuhenkilökunnan naureskellessa perään.

Pienistä nikotteluista huolimatta aatto saadaan pikkuhiljaa pakettiin ja lopulta kotiutuva tehoryhmä otetaan suurempinakin sankareina vastaan. Pari miljardia lahjaa on löytänyt oikeisiin osoitteisiin ja sitä sopii pikkuisen juhliakin. Olisikin hyvä paikka lopetella menestyksekäs ura tällaiseen hetkeen, sillä Joulupukilla tulee 70. aattokierros täyteen. Perinne onkin mennyt siten, että virkavuosia juurikin sen verran kerrytetään ja sitten on jo pojan vuoro hypätä isän saappaisiin. No, kiitospuhettaan pitäessä Joulupukki on niin innostunut ja huutelee, ettei malta odottaa seuraavaa vuotta. Steve on jo pitkälti valmistautunut ottamaan homman hoidettavakseen ja melkoisen pettymyksen isän ratkaisu hänelle aiheuttaakin. Viimein perhe pääsee oman joulupöytänsä ääreen, mutta tunnelmat ovat kaiken raadannan jälkeen hieman väsähtäneet ja viimeisimpien käänteiden kireyttämätkin.

Arthurin joululeikkiehdotuksetkin saavat nihkeän vastaanoton ja kinasteluksi pelikin tahtoo karkailla. Samaan aikaan toisaalla jälkisiivousta tekevä tonttu huomaa, että yksi paketti on pudonnut linjastolta ja jäänyt kokonaan toimittamatta. Tonttuväki tiedottelee Stevelle jakamattomasta lahjasta, joka asioita hetken järkeiltyään toteaa, ettei yksi parista miljardista ole yhtään mitään. Arthur taas järkyttyy kovastikin, eikä millään kykene Steven kantaa omaksumaan. Joulupukkikaan ei väsyneessä tilassaan ole enää halukas uusintakierrosta ottamaan, vaan on avoin ajatukselle, että kuriiripalvelu toimittaa vähän myöhemmin paketin perille. Kaiken muun lisäksi kyseessä sattuu olemaan vielä Gwenin pyytämä polkupyörä, mikä kovasti Arthurin sydämeen sattuu.

Jotakin pitäisi ehdottomasti tehdä, mutta vain yksi tonttu olisi innokkaana lähdössä reissuun. Tosin myöhemmin Arthurin jo eläköitynyt isoisä juttelee mahdollisuudesta ottaa vanhempaa kalustoa käyttöön ja lähteä omin luvin lahjareissulle. Siinähän saa Arthur mahdollisuuden poistua postitoimistosta tositoimiin, vaikkakin kovin arkaillen ehdotukseen suhtautuu. Jouluiseen seikkailuun kuitenkin lähdetään tiukkaa aikarajaa vastaan kisaamaan. Aivan ilman mutkia ja väärinkäsityksiä tämä ei tietenkään suju ja pian ollaankin pisteessä, jossa tontut ovat pyyhkäisemässä koko jouluoperaation pois Pohjoisnavalta. Liekö luvassa viimeinen silaus onnistuneelle joululle, vaiko peruuttamattomia tuhoja tekevä katastrofi...?

Kyllähän minäkin tästä jouluisesta seikkailusta paljonkin hyvää ja huvittavaa löydän, mutta en sentään takakantta mukaillen uudeksi jouluklassikoksi lähtisi kehumaan. Uusinnan tai parikin pystyy helposti ennustelemaan vaikkapa senkin takia, että muutamissa kohdissa yksityiskohtia enemmänkin vilistelee väkisinkin hiukkasen hitaiden silmien ohi ja epäilemättä pikkujippoja muuallakin saattaa jäädä havaitsematta. Jos taas miettii, että Arthur Christmas olisikin jokaisena jouluna kertailussa, niin luulisin sen kuluvan loppuun suhteellisen nopeasti. Suuria tunteitakin tavoitellaan, mutta paremmin onnistutaan pikkukivan hassuttelun puolella, joka ei varmaankaan loputtomiin jaksa hihityttää.

Nokkelaksi, kekseliääksi ja paikoin hyvinkin viihdyttäväksi elokuvaa luonnehtisin. Alun suuren mittakaavan lahjajako onkin minusta oivallinen esimerkki huumorin ja vauhdikkaamman toiminnan yhdistämisestä aiheeseen. Sadat tontut kipittävät Aarhusin katuja, jolta pompitaan autoihin ja koteihin niinkin vinhasti, että kamerallakin on vaikeuksia pysyä perässä. Kaikkeen on varauduttu etukäteen ja esimerkiksi vahtihauvoja varten harhautusherkkuja ilmassa liitelee. Lahjaröykkiöitä kasvatellaan ammattimaisen tarkasti ja mukana kulkevat kiltteysmittarit varmistelevat, että kukin saa ansioidensa mukaan. Vähän siinä sivussa kenties naureskellaan erilaisilla vinkeillä laitteilla leikkiville agenttielokuville, mutta kaikki tehdään isompaa tarinaa tukien. Oikeastaan jälleen voisikin huikata, että ensimmäinen toimintajakso höykyttää loppuosan tarjonnan, mikä hivenen harmillista on.

Saksassa ei ole lähdetty toistamaan operaatiota sellaisenaan, mikä myös plussaksi kääntyy. Siellä tarjoillaankin toisenlaista kiperää tilannetta, joka tuo esiin lahjatontun näppäryyttä ja kykyä reagoida varsin nopsasti muuttuviin tilanteisiin, tietenkin avuksi kyhäiltyä nykytekniikkaa hyödyntäen. Samaan kekseliääseen vauhtijaksojen kerhoon laittaisin lopusta löytyvän puuhastelun, joka kieltämättä on pienimuotoisempaa väkertelyä. Lahjapaperit viuhuvat kuitenkin niin vikkelästi, että kyllä se joukkoon kelpaa. Mieluummin tosiaan näin, ettei lähdetä kopioimaan ja kasvattamaan jo aiemmin nähtyä, vaan yritetään jotakin erilaista.

Toisella tapaa ihastuttavia liitelyjäkin löytyy, kuten esimerkiksi Arthurin ja isoisän häipyminen teilleen. Ensin meno on jokseenkin epävakaata, mutta alkukankeuksien jälkeen kuvat täyttyvät hetkiseksi hyvällä tunnelmoinnilla, jossa taivaan, maan ja meren mahtavat ihmeet hämmästeltäviksi tulevat ja saavat Arthurin näkemään maailman aivan uudella tavalla. Vähän vastaavaan suuntaan kehitellään Afrikkaan vieviä harharetkiä, kun porukka saa itsensä pulaan leijonalauman kanssa. Hirmustuneet sekä hurjistuneet kissapedot tahtovat sankareitamme haukata, josta tietysti ärhenteleväinen pakomatka saadaan aikaan. Ripaus erikoispölyä laittaakin monenlaiset savannien vaeltajat nauttimaan lentotaikaa tummalla yötaivaalla. Nämä tällaiset ovat sellaisia tuokioita, joita minusta sopisi vähän venytelläkin, mutta Arthur Christmas tahtoo kuitenkin pitää tarinansa liikkeessä, eli eipä ole aikaa näitä ihmetellä ja kummastella kovinkaan pitkään.

Juurikin vauhtitarpeeseen vedoten elokuvaan on päässyt mukaan myös vähemmän innostavaa kaoottista kohellusta. Lentoporojen katoillessa teilleen ja viranomaisten kiinnostuessa kieltämättä sähellystä seuraakin, mutta nämä pätkät ovat omille silmille sitä helpoimmin unohdettavaa höttöä. Jos leikkaussakset kätösiin saisin, niin sivujuoni viranomaisineen ja UFO-jahteineen katoaisi kyllä varsin nopeasti elokuvasta kokonaan. Tarpeetonta tohinaa, joka ei juurikaan huvittele ja samalla vie juttua vähemmän jouluiseen suuntaan. Saadaanhan näin lisää mutkia matkaan, mutta huippuhetkistä ollaan kaukana ja ainakin omiin tarpeisiin muutenkin ympäri maailmaa poukkoileva ja säntäilevä epäonnisempi pienempi lahjakierros omaa ilman armeijapuuhasteluakin ihan riittävästi vauhtivipinää.

Huumoriltaan Arthur Christmas nojaa toiminnan lomaan liitetyn kikkailun lisäksi tietysti sanailuun. Tässä tapauksessa itse kallistun enemmän fyysisemmän puuhastelun kannalle, vaikka eivät ne vitsitkään mitään huonoja ole. Mukana on paikoin pikkuisen piikittelevääkin sävyä, kun isoisä pääsee juttuineen vauhtiin. Hänellä on vähäsen hampaankolossa, mitä tulee Steven järjestelmälliseen ja vimpainvetoiseen moderniin pukkitouhuun. Kyllä ennen oli kaikki paremmin kun henkensä kaupalla pienellä reellä paineli menemään luotien viuhuessa ympärillä! Myös Steve osaa paikoin kyynisemmin sanailla, mikä vaarantaa koko tonttujoukon uskon joulun perusteisiin. Jos yhdellä lapsella ei ole väliä, niin onko toisella ja miten sitten päätetäänkään, ketkä ovat niitä, jotka voidaan huomiotta jättää? Pahat kielet pidetään kuitenkin siinä määrin kurissa, että linja kaikkiaan kiltiksi juttujenkin suhteen jää.

Pahisten puutteesta plussaa myös kirjailen. Vaikka perässä niitä jahtaajia onkin, niin ilkimyskerhoon heitä ei millään pysty laittamaan. Sekin on kivaa, että vaikka hahmojen välillä närää ja kinaa esiintyykin, niin näitä erimielisyyksiä ei kärjistellä siihen pisteeseen, että toisten kurkkuihin käytäisiin ja siltoja polteltaisiin. Näin onkin paljon luontevampaa lähteä oikean hetken koittaessa sovittelemaan lempeämpään sävyyn. Lopetuksesta kyllä kovasti tykkäilenkin, sillä siinä mukavasti ilo, yhteisymmärrys ja yleinen jouluisuus laitetaan käsikkäin kulkemaan. Ehkei se kyyneliin asti herkistele, mutta saahan kuitenkin hyvää mieltä runsaasti aikaiseksi.

Katselun jälkeen oli vielä aikaa käydä levyn lisukkeiden kimppuun ja ne voi kyllä melkoisen kevyiksi summailla. Lopputekstien aikana kuultava Santa Claus Is Comin' to Town Justin Bieberin esittämänä on musiikkivideon muodossa mukana valikoimassa. Kyseisestä tulkinnasta en paljoakaan välitä. Lisäksi musiikkivideoon liittyen löytyy noin pariminuuttinen kulisseihin kurkkaus. Unwrapping Arthur Christmas käyttää 13 minuuttia lähinnä tarinan selittelyyn ja hahmojen kuvailuun. Ääninäyttelijöiden ottoja kyllä vähän vilkaistaan, mutta yleisesti ottaen asiasisällöltään tämä on varsin laiha tapaus. Lisäksi löytyy viisi kappaletta pätkiä, joissa seuraillaan tiettyjen kohtausten tai taustojen kehittelyä. Tekijöiden selostuksesta huolimatta ei näistäkään niin hirmuisesti kerry käteen. Viimeisimpänä mainittakoon minuutin mittainen tonttujen rekrytointivideoksi nimetty napsaus, joka käytännössä on mainos elokuvalle.

Isoimpien ylistysten puuttumisesta huolimatta Arthur Christmas kuuluu omalla listalla selvästi sinne parempien jouluelokuvien puolikkaaseen. Sävy pysyy pienistä naljailuista huolimatta hyväntuulisena sekä kepeänä lähes koko elokuvan ajan. Välillä pitää tietysti toviksi vakavoitua, mutta ohimenevää se sellainen on... Vipellystä selvästi arvostetaan, vaikkakin itse olisin parissa kohtauksessa jarruja reippaammin painellut, etteivät hyvät hetket liian nopsasti taakse jäisi. Pakettien parissa toki paljon hääräillään, kun kerran tällainen aihevalinta on tehty, mutta päästäänhän sitä jouluhenkeäkin pikkuisen puntaroimaan ja pohtimaan. Animaation tuomia vapauksia ja mahdollisuuksia hyödynnetään ahkerasti ja kekseliäästi läpi elokuvan. Vaikka tulikin mainittua, että mukana on keskinkertaisempaakin menoa, niin kyllä pirteämmät pätkät enemmistössä tässä tapauksessa ovat. Tunnelmapuolelle olisi voinut hiukkasen lisää makusteltavaa saada, mutta kelpaa näinkin. Arthur Christmas onkin varsin värikästä, vauhdikasta ja ennen kaikkea viihdyttävää vilkuiltavaa.

Arthur Christmas (2011) (IMDB)