Krankit ovat virkeinä ja mietteliäinä heti aamulla, eikä äänimerkkikään ole vielä piippaillut uutta päivää aluilleen. Kumpikin tuntuu olevan sitä mieltä, että tärkeä päivä on tulossa ja syy huonounisuuteen sekä hiljaiseen haikeuteen selviääkin hetkeä myöhemmin. Pariskunnan tytär on lähdössä lähes vuoden komennukselle rauhanturvajoukkoihin. Blair (Julie Gonzalo) yrittää lohdutella olevansa seuraavan vuoden jouluna taas kotona, mutta äiti Nora (Jamie Lee Curtis) siitäkin huolimatta kovasti lentokentällä herkistyy. Luther (Tim Allen) taas on huomattavasti vähemmän huolestunut siitä, että tytär pitkäksi aikaa Peruun poistuu. Vähäisten viivyttelyjen jälkeen polut erkanevatkin Blairin astellessa hiljalleen lennolleen.
Lähdön jälkeiset aatoksetkaan eivät hilpeimpiä ole, vaan lähestyvä joulu saa miettimään, että tuskinpa se lainkaan samalta tuntuu aiempien kanssa. Ostoksia pitäisi kuitenkin tehdä, ja on Lutherin homma kirmata kauppailemaan kaatosateeseen. Vettä sitten riittääkin rapsakasti, eikä heti arvaisi, että talvinen juhla on jo ihan pian tuloillaan. Kadulla Lutherin silmät vaeltelevat matkailumainokseen, ja siinä iltaisella ankealla kadulla seisoskellessa mielessä kyllä saattaa syntyä ajatus, että rentouttava risteily Karibian auringossa olisi melkoista parhautta vetiseen pimeyteen vertaillessa. Ainoastaan ajatuksen asteelle Luther ei tätä vaihtoehtoa tahdo jättää, vaan kohta laskinta armottomasti naputellaankin.
Seuraavana päivänä Nora jatkaa harmitteluaan mietiskellen, että ensimmäistä kertaa 23 vuoteen ollaan viettämässä joulua ilman Blairia ja alkaa jutella, että tekisi mieli hypätä koko hömpötyksen yli tänä vuonna. Siitäkös taas Luther saa tilaisuuden alkaa suunnitelmiaan esittelemään, eli pöhköillen myyntipuheita virittelemään. Nora tosin innostuu odottelemaan aivan toisenlaista puuhastelua kuin risteilyesittelyä, mutta käyhän se niinkin. Luther aloittelee esittelemällä edellisen vuoden jouluun tuhlatut rahat summailtuna, eli reippaat 6000 dollaria kaikkiaan kului, eikä suurehkosta summasta paljoakaan konkreettista jälkeen jäänyt. Yksi vaihtoehto olisi jättää tämä aherrusta ja suurta rahallista menoa aiheuttava juhlistelu kokonaan väliin. Krankit voisivat Lutherin mukaan lähteä kymmenen päivän luksusristeilylle. Rantoja, aurinkoa, rentoa oleilua...ja kenties mikä parasta, oikean menohetken valinnalla säästäisi vielä tuhansia dollareita!
Ehdottelu poikkeuksellisesta kahdenkeskisestä aurinkolomasta saa pilkettä Norankin silmiin, mutta aivan niin helppoa ei sentään ole. Pitäähän sitä tietysti pikkuisen vääntää yksityiskohdista ja muusta, mutta yhteisymmärrys lopulta löytyy. Lähtöpäiväksi valikoidaan joulupäivä, koska Luther on laskeskellut, että silloin matkaaminen on rauhallista sekä tietysti varsin edullista. Pariskunta alkaakin olla tulevasta reissustaan innoissaan, mutta lomille livahtaminen onkin helpommin ajateltu kuin suoritettu tässä naapurustossa. Sattuupa nimittäin niinkin olemaan, että kotikatu ottaa joulujuhlinnan ehkä astetta vakavammin kuin ihmiset keskimäärin. Krankit eivät saa pidettyä aikomuksiaan pitkään salassa ja siitäkös alkaa niitä pulmia kehkeytymään.
"You're skipping Christmas! Isn't that against the law?"
Naapurit eivät lainkaan ymmärrä, miksi ihmeessä Krankit tahtovat tällaisen ratkaisun tehdä ja juuri jouluna poistua. Ongelmia aiheuttaa sekin, että monet odottavat kovasti Noran ja Lutherin perinteisiä joulujuhlia. Selittelemään siis joudutaan ja Luther ottaakin jämäkän linjan aloittaessaan kokonaisvaltaisen joulukielteisyyden. Ei joululahjoja, ei koristeluja, ei kortteja, ei juhlia... Noraa alkaakin jo hirvittää miehensä tinkimättömyys, varsinkin kun se johtaa hetki hetkeltä kasvavaan epäsuosioon. Naapuruston väkikään ei niin vain ole taipumassa yhden kotitalouden jouluttomuuteen. Vic Frohmeyer (Dan Aykroyd) ottaakin tehtäväkseen johtaa operaatiota, joka palauttaisi karkulaiset takaisin iloiseen joulukuoroon laulelemaan ja juhlimaan. Naljailu, jekkuilu ja syyllistäminen ovat tässä taistossa sallittuja keinoja...
Noin tunnin ja puolikkaan päälle Christmas with the Kranks tahtoo aikaa varastella, eikä se runsas 90-minuuttinen erityisen iloisissa merkeissä pääse kulumaan. Oikeastaan ensiminuutit jo tiedottelevat, ettei vitsailu kovin terävää tule olemaan ja hykertelyt saattavat varsin olemattomiin määriin jäädä. Mitä sutkautusten sujuvuuteen tai yleiseen tasoon tulee, niin vaisu alku ei oikeastaan nousuun pääse kääntymään. Ennemmin kyllästyminen käy nopeasti kimppuun ja ilmeisesti ideaköyhyyskin kohtalaisen varhaisessa vaiheessa on iskenyt, sillä sen verran tyhmiä tokaisuja kuultavakseen saa.
Puolivälin kohdilla alkaa olla jo kovin puolivaloista ja vähäinenkin kiinnostus on teilleen karkaillut. Naapureiden välejä vähitellen kiristellään, mikä pienellä vinoilulla alkaa ja samaan henkeen sanaillaan työpaikallakin. Kasautuva paine alkaa pariskunnan keskinäistä sopuakin jäytää ja halukkaita tuntuu löytyvän heittelemään bensaa liekkeihin. Valitettavasti nämä kinastelut ja kahnaukset eivät oikeastaan yhdeksikään erityisen hauskaksi elokuvahetkeksi onnistu kääntymään. Tavallaan saavutus sekin, sillä ei tätä nyt olla millään ihan ö-porukalla lähdetty tekemään. Käsikirjoituksesta vastaa Chris Columbus, joka ainakin silloin tällöin on laadukasta, huvittavaa ja nokkelaakin perhe-elokuvaa kynäillyt. Aykroyd ja Curtiskin tässä väsähtäneessä venkoilussa hukkaan menevät. Tavallaan potentiaalia löytyisi, mutta ennenaikaiseen uuvahdukseen tämä tie vie.
Joku saattaa kysyä, että jäiköhän Allen ihan vahingossa mainitsematta tuossa hetki sitten, mutta eipä-ei jäänyt. Tim on ainakin omalla listalla lähempänä sitä koomikkojen jämäkoria. Muutamassa tekeleessä olen hänen nähnyt toheloivan, enkä millään pysty mieltämään tyyppiä huvittavaksi hepuksi. Huumoriosaston ollessa muutenkin luvattoman köyhää, alkaa Allenin epähauska ja ääliömäinen ilmeily vain korostumaan. Olin jo harkinnut lisäileväni Allenin tähdittämän Disneyn Santa Clause -trilogian jouluohjelmistoon, mutta tiedä sitten, kestääkö tätä kaveria niin paljoa. Pähkäillään sitä myöhemmin...
Pelkkää höpöttelyä eivät tovit Krankien seurassa tietenkään ole. Kansihan lupailee hulvattomuutta ja tässä tapauksessa se tarkoittaa keskinkertaista keppostelua ja kommellusta. Suuruudenhullu joulukoristelu onnettomuuksineen on tietenkin yksi tapa näitä puuhastella, vaikkakin vähän mielikuvitukseton. Yltyvät kärhämät tarjoavat myös kasvualustaa jekkuilulle. Voisi vaikka jäädyttää naapurin tuhman kissan ja vaikka mitä muuta hullunkurisen hassua! Saanee siis sanoa, ettei rima kovin korkealla ole ollut. Tyhjiä hetkiä tunnutaan paikkailevan satunnaisella sekoilulla, ja vaikutelmaksi jää, ettei liian tyhmiä ideoita ole olemassakaan. Tylsämielisen tolloilun toistumisen seurailu alkaa käydä lähinnä kiusalliseksi. Turhapa sitä on yrittää kauniimmaksi maalailla, eli kiemurteluosastolla tässä seikkaillaan minuutista toiseen ja hykerryttävät hetket pitää muista elokuvista etsiä.
Entä miten sen jouluilun suhteen sitten selviydytään? Pitkälle näyttää siltä, että kauna ja katkeruus ovat juhlakauden henki. Ystävällisyys ja yhteisöllisyys painukoon minne lie... Arvattavaa sekin, että kyllähän noitakin lähdetään kaivelemaan viimeisen kolmanneksen pyörähtäessä käyntiin. Christmas with the Kranks ei todellakaan ole ensimmäinen elokuva, joka jouluisesta muutoksesta julistelee itsekkyyttä karkotellen, mutta unohdettavimpiin ja yleisesti hengettömimpiin sellaisiin tekele hyvinkin saattaa kuulua. Liian pitkälle menevälle jouluintoilulle naureskellaan, samoin kaavamaiselle pakkomielteisyydelle, johon vastahakoiset läheisetkin painostellaan. Tietenkään kaupallista turhaketta ja kimallusta unohtamatta. Sanoma siis juhlan henkeen sopii, mutta esitystapa kovin puutteelliseksi paljastuu. Komediaa kuitenkin ollaan tekemässä ja hauskuus näistäkin huvitteluista uupuu. Pitkitettyä pökkelöintiä ja yleistä vaivaantuneisuutta on kovin hankalaa parilla hempeydellä enää kiepsauttaa hilpeyden ja herkkyyden puolelle. Kyseinen taikatemppu jääkin suorittamatta ja lopputekstien päästessä vauhtiin, voi todeta, että lämpöinen henki ei valitettavasti päässyt kuvia valtaamaan.
Christmas with the Kranks perustuu kirjaan Skipping Christmas. Sinänsä yllättävää on, että kirjailija sen takana on John Grisham. Käsittääkseni lähes kaikki muut miehen teoksista sovitetut elokuvat ovat lakimaailmaan sijoittuvia. Oikeussalidraamoista ja yleisesti niissä aiheissa liikkuvista elokuvista paljonkin pidän. Muut Grisham-sovitukset ovatkin poikkeuksetta miellyttäneet. Vähintään päteviä jännitysdraamoja ovat olleet ja pari merkkailisin erittäinkin hyviksi väännöiksi. Christmas with the Kranks näyttäytyy tässä seurassa outona lintuna, joka jää laadunkin suhteen reippaasti jälkeen. Käsittääkseni kirjaversiotakaan ei monikaan ole Grishamin parhaiden töiden joukkoon laittamassa, mikä ei suuremmin ihmetytä.
Jouluiloa ollaan hyvää vauhtia korvaamassa jouluilkeydellä ja sitten taas kokeillaan käännellä kaikki parhain päin, mutta ei tämä perinteet vaaraan laittava jumitteleva vääntö kamppailuineen missään vaiheessa niitä pilkahduksia tarjoile. Yllätyksiä toki on luvassa ja nopealle jouluihmeelle tarvetta ilmenee, vaan eipä sekään pahaksi päässyttä yleistä uuvahduksen tilaa minnekään pois vie. Sekaannuksesta toiseen seikkaillaan, eikä kehnohko sekoilu ainakaan nauruhermoille minkäänlainen koettelemus ole. Kokonaisuutena Christmas with the Kranks on kovin väsähtänyt joulukohkaus, josta ei huippuhetkiä erotu jälkikäteen muisteltavaksi. Kuin jokin tilaustyö, joka ei tekijöissään ole minkäänlaisia intohimoja herätellyt. Homma paketoidaan tavallaan sopivasti heittämällä muuten arkisen menon päälle ripaus väkinäistä taikatuiketta.
Christmas with the Kranks (2004) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti