The Old Army Game
Eihän se armeijakaan pelkkää piinaavaa marssia tai muuta jatkuvaa kärsimystä ole, vaan välillä porukka päästetään iltalomillekin, ja tässä tapauksessa vapaampi elely on Akun kohdalla lipsahtanut liian pitkäksi ja "kotiintuloaika" ylitetty selvästi. Ankka on toki tietoinen reilusta myöhästymisestään ja aikoo pupuseksi naamioituneena livahtaa vaivihkaa takaisin petiinsä pötköttämään. Kasarmilla kuitenkin tarkoin korvin vaeltelee vahdissa Pekka, jonka aikomuksena on varmistaa, että öiset tunnit keskitytään kuorsailuun, eikä haahuilla omin luvin ties missä, ja toistaiseksi kuulostaa siltä, että miltei koko sotaväki on tajuttomina torkkuilemassa. Valppaan vahdin aistit kuitenkin havaitsevat, että jokin äänekkäässä unimuristelussa mättää, ja erääseen tupaan poiketessaan Pekka huomaakin hämäyksenä rohistelevan levysoittimen sekä nukkeukot sängyissä. Jekutuksesta vähemmän ilostunut Pekka aikookin jäädä odottelemaan kieroja karkulaisia ja tarjota heille omat yllätyksensä sekä tyynyksi käskyttäjän kovan käsivarren, mikä ei välttämättä ole pehmoisin paikka maailmassa väsynyttä päätä painaa.
Aku ja Pekka ovat toki vääntäneet aiemminkin lukuisia kertoja, mutta minusta The Old Army Game on siinä mielessä selkeä poikkeus, että tässä seitsenminuuttisessa kiistakumppanusten kamppailu kärjistyy niinkin pitkälle, että vikkelät laatikkoleikit ja kiukkuiset kenkimiset seuraavine väärinkäsityksineen vievät Akun itsemurhan partaalle. Lyhytelokuva onkin jäänyt eläväisesti muistiin yli kahden vuosikymmenen takaa erityisesti niiltä osin, kun Aku toivonsa heittäneenä alkaa painaa pistoolia päätään vasten. Sankarin lähtiessä lohduttomissa tunnelmissa ryömimään läheiseen pusikkoon päiviään päättelemään, voi taas veikkailla, että jollakulla voisi mennä pullakahvit kurkkuun, jos Disney tällaista tavaraa tarjoilisi nykypäivänä samoin sävyin toteutettuna. Noin muuten The Old Army Game ei mielestäni edusta kekseliäintä kaksintaistelua tyyppien välillä, mutta näiden itsetuhoisten käänteiden ja kuvien kautta luulisin monen tämän teoksen hyvinkin kirkkaasti muistavan. Sopii myös toistamiseen todeta ja kiitellä, ettei Disney sentään tyytynyt Akua ihan tylsän sovinnaiseksi armeijan maskotiksi tuuppaamaan, vaan antoi tämän persoonallisuuden räiskähdellä melko vapaasti kasarmin puolellakin.
Jos aiheesta tahtoisi vähän lisää jaaritella, niin tavallaan näihin armeijajuttuihin liittyy toisen levyn lisukevalikoimasta löytyvä noin neliminuuttinen kooste, jossa pikaisesti tutkitaan, mitä studiolta sotavuosina ilmestyi tai oli kehitteillä. Tietenkään aivan kaikkia lyhytelokuvia ei olla tähän pätkään napattu, vaan niiden osalta keskitytään enemmän painottamaan juuri armeijahenkisempiä tekeleitä. Juttu lähtee liikkeelle siis vuodesta 1941, johon liittyen tiedotellaan, että Disney voitti tuolloin parhaan lyhytelokuvan Oscar-palkinnon teoksella Lend a Paw, vaikka se ei suoranaisesti sotahommiin lukeudukaan. Samaisena vuonna Disneyn tuotosten ystäville tarjoiltiin kurkkausta kulisseihin elokuvassa The Reluctant Dragon ja jo tuolloin kehiteltiin ensimmäisiä versioita tulevista Disney-klassikoista Peter Pan ja The Little Mermaid. Elokuvateatterien puolella järjestyksessä neljäs Disney-klassikko Dumbo nousi suureen suosioon.
Vuodeksi vaihtui 1942 ja Yhdysvallat vedettiin mukaan toiseen maailmansotaan ja siinä samalla Akukin laitettiin tavallaan osallistumaan, mutta ennen armeijatouhuja häntä houkuteltiin ostamaan ja samalla toki mainostamaan sotaobligaatioita lyhytelokuvassa Donald's Decision, jota ei valitettavasti tältä kokoelmalta löydy. Samana vuonna Food Will Win the War julisteli toimivan ruokatuotannon merkitystä sotavuosina ja tavallaan ruokateemaan liittyi myös Out of the Frying Pan Into the Firing Line viestiessään keittiöjätteen uusiokäytön mahdollisuuksia rintamalla. Ilmeisesti Disney tuotti paljonkin näitä vähemmän viihdyttävyyteen tähtääviä tietoiskumaisia juttuja, mutta niitä ei kaikkia tässä koosteessa kuitenkaan kahlailla läpi. Niitä on hankalaa lähteä sen enempää kommentoimaan, koska edes hataria muistikuvia ei ole.
Ennen pitkää Akultakin kaivattiin isompaa osallistumista ja niinpä hän seikkailumielisenä käpsyttelikin värväystoimistoon tarinassa Donald Gets Drafted. Ankan hoitaessa maanpuolustuksellisia velvoitteitaan Disney-klassikkojen rintamalla taas oli teattereihin saapumassa lukuisia ihmisiä ihastuttamaan rakastettava Bambi. Akun armeijareissu ei kuitenkaan ihan yhteen piirrettyyn lopahtanut, vaan perässä seurasi polttavaa halua kohoilla korkeuksiin (Sky Trooper), maalaustohelointia jälkivääntöineen (The Vanishing Private), pitkää marssitaivalta kärsittäväksi (Fall Out - Fall in) ja hommia rannikkovartioston puolella (Home Defense). Näistä onkin tullut muutaman edellisen kuukauden aikana hieman höpöteltyä, mutta Euroopassa julkaistulta kokoelmalta on jätetty pari teemaan liittyvää akuilua jostakin syystä pois, mikä kyllä harmittaa.
Vuoden 1942 Der Fuehrer's Face olisi kyllä omaan hyllyyn kelvannut, ja tämä parhaan lyhyen piirroselokuvan Oscar-palkinnon voittanut teos Akun painajaisesta natsihallinnon alla olisi mielestäni ehdottomasti kuulunut aiheensa puolestakin mukaan näille levyille. 1944 ilmestynyt Commando Duck uupuu myös valikoimasta, ja siinä Akulla on suoritettavanaan uskalias tehtävä vihollisen maaperällä. Molemmat näistä löytyvät Yhdysvalloissa ilmestyneestä versiosta, mutta tuskinpa lähden sitä tavoittelemaan, sillä ne on laitettu myös samaan julkaisusarjaan kuuluvalle kokoelmalle Walt Disney on the Front Lines. Noilla levyillä onkin koottuna lisäksi paljon muutakin kiehtovaa elokuvasisältöä sekä taustatietoa Disneyn sotavuosien tuotoksista, kuten niitä jo mainittuja opettavaisempia lyhytelokuvia, joiden joukkoon kuulunee myös The Spirit of '43, jossa Aku kamppailee verotuksellisten seikkojen parissa.
Aku ei tosiaan ollut Disneyn hahmoista ainokainen, joka kuuli isänmaansa kutsun, ja näinpä komennukselle päätyi myös eräs tuttu koiruli vuoden 1943 tarinassa Private Pluto. Näihin aikoihin studiolla puuhattiin kuvakäsikirjoituksia 1950-luvun alkupuolella ilmestyneelle Disney-klassikolle Alice in Wonderland. Nykyään vähemmän huomiota herättävistä vuosien 1943-1945 lyhytelokuvista mainitaan lisäksi Chicken Little ja The Pelican and the Snipe sekä parit hessuilut, eli African Diary ja Hockey Homicide. Muistutellaanpa myös, että olihan Akullakin 1940-luvun alkupuoliskolla muitakin kiireitä, kuten esimerkkeinä väläytellyt pätkät piirretyistä Donald Duck and the Gorilla, The Plastics Inventor, The Clock Watcher ja Cured Duck osoittavat. Tietysti Disneyllä oli menossa noina vuosina paljon muutakin, eikä kaikkea sota-aiheistakaan lähdetä tässä neliminuuttisessa lisukkeessa esittelemään. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että The Old Army Game jää ainakin hetkiseksi viimeiseksi Akun armeijapuuhasteluksi blogin puolella, mutta aikomuksissa tosiaan olisi yrittää löytää jostakin tuo mainittu kokoelma Walt Disney on the Front Lines ja jos se hyllyyn tulee hankittua, niin sitten tietysti sotajuttuja Akun ja kumppanien maailmasta ilmestynee lisää tännekin.
The Old Army Game (1943) (IMDB)
Donald's Off Day (Akun vapaapäivä)
Vaikka Akun armeijatouhut nyt hetkiseksi tauolle menisivätkin, niin olisihan kaverin muuta riehakasta sekoilua vielä kohtalaisesti kahlattavana, koska The Chronological Donald Volume II tahtoo tarjota vielä 16 pätkän verran iloista ihmeteltävää ja kyseisen kokoelman toisen levyn avaakin tämä myös seitsemän minuuttia kellotteleva Donald's Off Day. Nyt ei tosiaan tarvitse tuskailla iltavapaiden lyhyttä kestoa, vaan päänvaivaa aiheuttaa ennemmin lomapäivälle sattuva oikukas sää. Aku on nimittäin heräilemässä kauniiseen uuteen aamuun ja hän pompsahtaakin pystyyn jopa epätavallisen reippaasti herätyskellon möykkäillessä armotta vieressä. Päivän alkuun Aku tempaisee lyhyen sekä napakan jumppatuokion, josta jatkaa vauhdikkaasti aamutoimien pariin. Aamiainenkin tulee hetkessä hotkaistuksi ja vähitellen puhdille löytyy syykin, sillä kaunis päivä linnunlauluineen suorastaan kutsuu golf-kentälle, mutta sitten alkaakin onni kääntyä ja asiat menevät pikkuisen pieleen...
Jos hetki sitten kehiteltiin kärhämiä Pekan kanssa, niin nyt vuoroon pääsevät vaihteeksi Tupu, Hupu ja Lupu, jotka toistaiseksi ovat saaneet tämän kokoelman puitteissa tyytyä harvempiin näyttäytymisiin. Tuntuu siltä, että sukulaispojat ovat tällä kerralla liikkeellä pikkuisen tavallista ilkeämmällä mielellä, sillä kolmikko lähtee järkyttämään setäänsä melko tylyyn tapaan toisen terveydellä säikäytellen. Eipä sillä, että Aku itse tässä taistossa puhtoinen pulmunen tai syytön sivukärsijä olisi, vaan kyllähän hän peruuntuneen harrastelunsa harmitusta poikiin purkaa, mutta sen jälkeen tulee takaisin niinkin paljon, että setä alkaa pelätä hengenlähdön olevan lähellä. Jos ei tuo aiempi Akun ja Pekan sinänsä ärhäkkä kärhämä kaksikon keskinäisistä koitoksista parasta laatua ollut, niin suunnilleen samat sanat voisi toistaa tämän ankkailtaman jälkimmäisen puolikkaan osalta. Kyllähän katkerista manailuista ja radion lietsomista peloista piilevien hengenvaarallisten sairauksien suhteen saadaan hymyilyttävää huvitusta kehiteltyä, mutta keppostelu tuntuu pikkuisen liikaa jumittelevan levottomasti jumpsuttelevaan pumppuun, eikä sydämetön sydänasioilla pilailu pitkittyessään oikein kanna ihan loppuun saakka, joten kaipa sitä kautta on ihan oikeutettua loppulauselmaksi tällä katselukerralla todeta, että Donald's Off Day on sitä ihan menetteleväistä korkeampaa keskisarjaa, mutta ei oikein kuviltaan tai ideoiltaankaan sen korkeammalle kohoile.
Donald's Off Day (1944) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti