Mahdollisen uusintakatselun yhteydessä ehkä voisin tuosta vuonokylää koettelevasta vesivyörystä kirjoitellakin, koska ainakin näin katastrofielokuvia arvostavalle meno kyllä kelpasi mainiosti ja laittoi paikoin ahdistamaankin. Jospa en tässä yhteydessä kuitenkaan lähtisi sen enempää sivuraiteille suurtuhoista tai supersankarien ponnisteluista puhelemaan, vaan ennemmin pari sanaa edellisestä Peppi-jaksosta. Viimeksi kirjoituksessa oli siis käsittelyssä televisiosarjan kolmas jakso Pippi går i affärer (Peppi Pitkätossu: Peppi menee kauppoihin), joka nimensä mukaisesti pitkälti seuraili, miten Peppi ystävineen päätti kulutella oikein mukavan kesälauantain kotikaupunkinsa kauppoja kierrellen karkkeja, leluja, herkkuja sekä muuta tarpeellista tavaraa hankkien. Siinä samalla tuli levitettyä muillekin paljon iloa ja riemua, eikä itsekkäästi kaikkia hyvyyksiä hamstrailtua. Reipas kolmikko on saanut taas hetken hengähtää, joten eiköhän lepäilyn jälkeen ole taas tullut aika lähteä uusia seikkailuja kohti!
Tunnelmia asetellaan helponoloisesti hyväntuuliseen suuntaan jo varsin pelkistetyillä alkukuvilla leijan lepatellessa kirkasta sinitaivasta vasten. Periaatteessa juuri sitä tämä 27-minuuttinen jakso pitkälti tarjoileekin, eli iloista ja lämminhenkistä hauskanpitoa ilman isoa kiirettä tai hoppua kauniiden kuvien kautta. Muutenkin näyttää siltä, etteivät arkielämän ahdistavimmat hetket ole kenenkään niskaan täydellä painollaan luhistumassa, vaan Tommin (Pär Sundberg) ja Annikan (Maria Persson) isäkin innostuu heittelemään tikkaa pihan puolelle. Hetkisen kuluttua Peppi (Inger Nilsson) ratsastelee komealla hevosellaan kaveriensa luo kysäisemään, että haluaisivatko he kenties lähteä rantamaisemiin huviretkelle ja leijoja lennättelemään.
Tommi heti ihasteleekin Pepin itse tekemiä leijoja, joita tietysti on kolmisen kappaletta askarreltu. Sisarusten äitiä vähän epäilyttää, että uskaltaakohan lapsoset päästää keskenään matkoihinsa, koska mukana kuitenkin on iso hevonenkin, mutta isä tikanheitto-oppitunnin jälkeen on sitä mieltä, että kolmikko eläinystävineen kyllä pärjäilee vallan mainiosti. Laineet lipuvat hiljalleen rantaan ja siitä löytyykin melkoisen mainio hetki laittaa leijat kohoilemaan korkeuksia kohti ja joukosta jokainen näyttääkin onnistuvan yrityksessään. Verkkaisesti kaverukset kävelevät hieman kumpuilevampien maastojen suuntaan, ja keskeltä kauniisti kukkivaa niittyä löydetään oiva paikka erilaisia haaveitakin hapuilevalle lepohetkelle. Siinäpä sitä voi vaikka unelmoida liitelevänsä komean kotkan lailla yläilmoista maailmaa ihmettelemään, mutta siivilleen nouseminen ei ihmislapsoselta välttämättä ihan sormia napsauttamalla sujukaan...
Rauhallista loikoilua ja kukkakedolla köllöttelyä katsellessa muistuu mieleen Saariston lasten kolmas elokuva Tjorven och Mysak (Saariston lapsille tapahtuu), joka mielestäni on edelleen ehdotonta parhautta pienimuotoisen puuhastelun, reippaampien leikkien, leppoisan lämminhenkisen oleilun ja nostalgisen tunnelmoinnin yhdistelyssä, ja kenties pikkuhiljaa onkin kertailun paikka. Tämä neljäs jakso ei kuitenkaan ihan silkkaa lystikästä leikkiä ole, sillä mukaan saadaan edellisessä osassa hieman hämärältä vaikuttanut parivaljakko, jonka touhuja paikallinen poliisi tälläkin kerralla katselee vähemmän suopein silmin. Myöhemmin tyypit törmäävät taukohetkeään viettäviin lapsiin, jotka reilusti antavat toisillekin purtavaa omista eväskoreistaan. Velmut toki kiittävät välipalasta, mutta mielessä saattaa olla jotakin keljumpaakin kepposta myöhemmille ajoille?
Selvähän se, ettei tässä kuitenkaan olla mitään julmistelevan rikossaagan siementä kylvämässä, vaan aika kepeissä tunnelmissa eteenpäin kuljetaan ja mielikuvitus vie ystävyksiä ties minne. Eräästäkin synkästä luolasta löytyy hirmuisen lohikäärmepedon kotikolo, eikä auta muu kuin kirmailla karkuun teräviä hampaita ja kynsiä, kun karjuva hurjimus on aivan kintereillä. Kaiken temmellyksen ja kauneuden keskeltä löydetään kuitenkin haikeampikin hetki, joka johdattaa kolmikon toviksi hiljenemään ja keskenään pohtimaan elelyn hauraampaa puolta omalaatuisen suruliputuksen koristelemana.
Jos kaiken tämän summailee kasaan, niin onhan siinä varsin reipas ja touhukas kesäinen leikkipäivä kasassa, ja näin alle puolituntiseksi tiivistettynä ei pääse pitkästyttämään. Kolmas ja neljäs jakso ovatkin tietyssä mielessä toimivia esimerkkejä sarjan tasalaatuisesta, sillä tällä hetkellä Pippi går i affärer on IMDB-pisteissä kärjessä, kun taas Pippi ordnar en utflykt on äänestetty 13-osaisen joukon viimeiseksi. Se toki on helppo huomata, että edellisessä jaksossa riittää kuvissa eloa ja vilskettä runsaammin, kun taas retkipäivä keskittyy enemmän kolmikon omiin puuhiin. Mitä kuviin muuten tulee, niin neljäs jakso tarjoilee pikkuisen pelkistetympiä näkymiä, mutta en lähtisi väittämään, että se selkeäksi haitaksi kääntyisi, sillä pitäisin vaikkapa noita etäisiä leijailuvälähdyksiä melkoisen muistettavina ja ihastuttavina räpsäyksinä. Lisäksi aurinko kaunistelee kukkivat niityt ja miksei myös kalliotkin lumoaviksi sekä kutsuviksi leikki- sekä seikkailupaikoiksi. Itse en siis osaa mitään hirmuisen suurta laatueroa näistä kahdesta lähteä suurentelemaan. Näin ystävänpäivän ollessa vielä käynnissä tällainen hyväntuulinen leikkihetki parhaiden kaverusten kesken sopii tavallaan aika hyvin teemaan. Siihen sopii sekin vielä, että mielestäni Pepin eläinystävät otetaan aiempia jaksoja vahvemmin mukaan menoon, vaikka välillä eräs pieni parka pahaan pulaan joutuukin, mutta onneksi valppaat pelastajat ovat lähistöllä.
Pippi ordnar en utflykt (1969)
Erinomaisen iloista ja hyvää ystävänpäivän viimeistelyä kaikille vielä näin ilta-aikaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti