Pippi Långstrump: Pippi går i affärer (Peppi Pitkätossu: Peppi menee kauppoihin)

Vajaa vuosi sitten kevättalven edetessä tuli mieleen nykäistä hyllystä katseltavaksi ja kommentoitavaksi Peppi Pitkätossun touhuja sekä seikkailuja seuraileva sarja, mutta sen läpikäynti ei ihan suunnitellusti sujunutkaan. Aikeena alunperin oli tuijotella kaikki 13 jaksoa ja siihen perään vielä saman aikakauden ja samojen tekijöiden pari elokuvaversiota, vaan niinpä vain väliin tulivat kevätkiireet ja kirjoittelutaukokin, jolloin homma jäi pahasti kesken, melkeinpä aivan lähtökuoppiin. Tuolloin 2018 huhtikuussa pari ensimmäistä jaksoa päätyi tänne tarkasteluun, eli osat Pippi flyttar in i Villa Villekulla (Peppi muuttaa Huvikumpuun) ja Pippi är sakletare och går på kalas (Peppi toimii nuuskijana ja menee kahvikutsuille). Muuttopuuhat saatiin siis hoidettua, vähän tutustuttua uusiin ystäviin sekä paikkakuntaan, harrasteltua kavereiden kanssa aarre-etsintää ja aiheutettua pienimuotoista pahennusta kahvikutsuilla, mutta paljon jäi vielä tehtävää.

Vaikka Pepin puuhat vähän nolosti jäivätkin heti vaiheeseen, niin tuskinpa se maailman suurimpia syntejä lienee, ja onhan tässä taas mahdollisuuksia laittaa lisää jaksoja pyörimään. Innostuksen lopahtamisesta ei tuolloinkaan ollut kyse, enkä usko, että jossakin mielessä ikivihreitäkin ominaisuuksia sisältävä sarja olisi nyt yht'äkkiä vanhentunut täysin katselukelvottomaksi. Lähinnä tuntuu siltä, että mikäpä mukavampaa näin vähän viluisinakin talvi-iltoina kuin katsella erilaisten elokuvien välipaloiksi Pepin, Tommin ja Annikan kesäisiä leikkejä, vaikka toki tähänkin jaksokokoelmaan mahtuu talvisempaakin ilonpitoa jouluerikoisineen. Selitykset siis sikseen ja ihmettelemään, mitä merkillistä kummasteltavaa kaverusten kolmas koitos katsomoon tuokaan...

No, aiempien jaksojen tapaan nimi tietysti antaa vahvaakin vihjettä tulevista harrasteista, eli kauppa-askareita kai pitäisi hoitaa, mutta ystävykset tuskin käyvät maitoa, talouspaperia ja viikon vihanneksia hamstrailemassa, vaan luultavasti mielessä on jotakin hyvinkin herkullista haukattavaa. Ensimmäisenä haasteena on kuitenkin pompsahtaa sängystä ylös, sillä Peppi löydetään unistelemasta ja kaverit taitavat olla jo hiukkasen kärsimättömiä toisen torkkuessa maratonunistelujaan. Näinpä Peppi kesken lepohetken kiusien kutitellaan hereille ja tiedotellaan topakasti heti perään, että kello tikittelee jo kahden kohdilla. Aikainen aamuhetki on siis aikoja sitten karkaillut teilleen, mutta Peppi tuntuu olevan silti pikkuisen pahoillaan herätyksestä, sillä on juuri nähnyt unia maailman merillä seilaavasta ja kovin kaivatusta isästään.

Torkkujen torppaamista ei kuitenkaan jäädä surkuttelemaan sen kauemmin, vaan kaupat kutsuvat. Alkajaisiksi pitää kuitenkin kouraista mukaan pikkuisen täytettä kolikkokukkaroon, ja kultarahoja Pepin kirstussa kimaltelee niinkin runsaasti, että kaverit kovin tätä vaurautta hämmästelevät. Kolmikko ottaakin suunnan pikkukaupungin keskustaa kohti katselemaan, josko mitään mielenkiintoista löytyisi. Aivan suoraviivaisimmalla mahdollisella tavalla tallustelu ei suju, mutta eipä tietysti tarvitsekaan, koska kovin kesäinen lauantai ei lapsosten niskaan mitään erityisen tiukkaa aikataulua ole vyöryttämässä ja kaikenlaisille virkistäville poikkeamille löytynee tilaa.

Lopulta päästään kauppakaduille saakka, ja tiedä sitten, mitkä tossut Peppi on jalkaansa tempaissut, koska kovin punaiset askelmerkit jäävät jälkeen ainakin toisesta töppösestä. Päivystävä poliisiparikin näitä huolestuneena ihmettelee, että mikäköhän hirmuinen ja verijalkainen otus on päätynyt kauniina kesäpäivänä turvallisen pikkukaupungin rauhaa rikkomaan ja väkeä kauhistuttamaan. Kovin huojentuneina he jättävätkin tämän mystisen tossutapauksen selvittelyn, mutta kenties myöhemmin tulee vastaan jotakin muuta, mihin pitäisi virkavallankin puuttua, koska paikkakunnalla näyttää liikkuvan pari velmua heppua, joilla saattaa olla tapana lainailla toisten tavaroita lupia kyselemättä. Näpistelyt ja muut kyseenalaiset kepposet eivät välttämättä ole tämän jakson tärkeimpiä juttuja vielä kuitenkaan...

Lyhyistä ja ihan pirteistä sivuseikkailuista huolimatta jakso enimmäkseen toimittaa sitä, mitä otsikko lupailee ja odotuksia mukaillen tipautetaan tavallisempi ruokakauppailu tästä ostosreissusta pois. Ensimmäisen paikan vaatteet, kankaat ja hajuvedet eivät tunnu Tommia kiinnostavan, ja Peppikin tekee lopulta hieman yllättävän löydön lievästi erästä mallinukkea teloessaan. Muovinen irtokätönen ei varsinaisesti ole myytävien esineiden joukossa, mutta rahalla saadaan sopimus syntymään ja kuten myöhemmin jaksossa nähdään, niin onhan ylimääräiselle kädelle silloin tällöin käyttöä kaikenlaisissa kujeissa ja kepposissakin...

Ensimmäinen paikka on vasta lämmittelyä, mitä tulee ostohurjasteluun, ja hamstrailu nousee huippuunsa karkkikaupan kohdilla. Kaunis lauantaipäivä onkin kerännyt kyseisen hyvinkin houkuttelevan puodin lasin taakse melkoisen määrän paikkakunnan lapsosia. Herkkusuita hyörii hirmuisesti lähistöllä ja epäilemättä monenmoisia makeita haaveita mielessään, mutta niinpä näyttäisi, että suuren osan pitää tyytyä sokeriunelmiin syöpöttelyn sijaan. Peppi taas marssii porukkansa kanssa päättäväisesti sisätiloihin, eikä selvästikään aio pienimuotoisiin alkupaloihin tyytyä, vaan pitäisi päästä kunnolla makean makuun. Kun tiskin toiselta puolelta tiedotellaan, että kultarahalla saa 18 kilon verran herkkuja, niin se kuulostaa sopivalta kasalta tai ainakin sen verran pitäisi saada mukaan, mihin saakka puodin varasto venyy. Näyteikkunan ulkopuolella jokseenkin kateellisina tutkaillaan ostospussien ahtamista ja valikoimista, mutta eihän Peppi sentään niin sydämetön ole, etteikö suurta saalistaan jakaisi, vaan kaikki pääsevät maistelemaan monipuolisia hyvyyksiä.

Jaksossa riittää kevyesti 27 minuutin ajaksi kivaa puuhastelua ja siitäkin plussaa, että edellisiin verrattuna se tuntuu laittavan kuviinsa enemmän iloista eloa, koska väkeä pyörii runsaammin mukana ja samalla pikkukaupungin paikkoja tehdään tutummiksi. Hillitön herkkukasa laittaa vatsat epäilemättä kovalle koetukselle, joten pitää apteekin kauttakin käväistä ja hankkia tepsivät rohdot kaikkiin maailman mahdollisiin vaivoihin. Karkkien kahmiminen on kauppakierroksen selkeä huippukohta, sillä muut ovat nopsempia käväisyjä, eikä lääkehyllyistä välttämättä aivan yhtä houkuttelevaa hankintakimaraa saisikaan noin vain aikaan. Sitä pikkuisen ihmettelen, että lelukauppa kaikkine kiehtovine kapistuksineen kuitataan melkoisen nopsasti sekä kevyesti.

Joka tapauksessa Pepin ja kavereiden kauppalauantai on toistaiseksi nähdyistä jaksoista pirtein kokonaisuus puuhastelun pysyessä varsin hyväntuulisena loppuun saakka, jolloin reilu limonadipuu tarjoaa vielä kolmikolle ansaitut limonadit virkistykseksi seuraavia seikkailuja odotellessa. Ilmeisesti ostosreissulla on muutenkin ystäviä sarjan seuraajien parissa, koska ainakin tällä hetkellä se on IMDB:n jaksokohtaisissa pistekeskiarvoissa kärjessä, vaikkakin kovin tasaista tuntuu laatu näiden pisteytysten perusteella olevan, ja erot ovat pieniä. Itsekin kovasti tykkäilen tästä innokkaan touhuilun sekä nautinnollisen leppoisten taukotuokioiden yhdistelmästä, ja nähtäväksi jää, josko jokin kymmenestä katsomattomasta vielä viehättävämpiä tuntemuksia saisi aikaan...?

Pippi går i affärer (1969)