maanantai 16. marraskuuta 2015

Sherlock Hound: The Golden Statue of the Great Burglar / The Secret of the Sacred Cross Sword

Kulta ja muut aarteet arvokkaat ovat epäilemättä taas vaaranpaikassa Sherlock Houndin seikkailujen palaillessa ruutuihin. Viimeksi kultaharkot ja jalokivet joutuivat kähvellyksen kohteiksi, eikä näidenkään jaksojen nimien perusteella juuri erikoisempaa rosvottavaa ole miettimään lähdetty. Sarja olisi voinut kyllä pari lisäpahistakin laittaa Houndia vastaan, sillä onhan se jossakin määrin puisevaa, että tekijän tietää jo ennen katselua. Etenkin, kun ei Moriartysta ainakaan toistaiseksi mitään ikimuistoista ilkimystä ole kehitelty. No, turha se näistä on vinkua, joten siirrytäänpä ihmettelemään, millaiset pulmat pähkäillään läpi.

The Golden Statue of the Great Burglar (Look! The Shining Thief)


Selvästi hieman tavallisesta poikkeava ja paremmin varusteltu sukellusvene kohoaa öisen joen pintaan livahtaen siitä viemäriverkostoon. Mitäköhän vedenalaisilla vempuloilla mielessä lie, jää selvittämättä, sillä siirtyilläänkin jo aamutunteihin. Epäilemättä jotakin isompaakin pahuutta on hämärissä puuhailtu, koska tarkastaja Lestradella on tulipalokiire. Tämä käskyttää apurinsa hurjaan kaahaukseen ahtailla kaduilla asettaen päättömästi sivullisetkin vaaraan. Pikatie kiidättelee pankkia kohti, jonka holvista on näpistetty noin miljoonan punnan edestä kultaharkkoja ja romutettu lukko kertoo, etteivät oikeat omistajat ainakaan ole asialla olleet.



Varkaat ovat kiinnostuneet lähinnä jalometalleista, sillä suuret setelitukut eivät ole matkaan kelvanneet. Paikan pomo tietenkin on huolesta sekaisin toivoen pikaisia toimenpiteitä omaisuuden palauttamiseksi. Lestrade laittaakin joukkonsa penkomaan paikkoja, mutta päivät vierivät, eikä ainoastakaan johtolangasta saada edes haparoivaa otetta. Hound lueskelee lehdestä suuresta kultasaaliista ja vieressä istuskeleva Watson alkaa kyllästyä poliisivoimien kyvyttömyyteen ehdotellen Sherlockille, että jospa annettaisiin oma panoskin asioiden selvittelyyn. Sherlock ei yhtä hätäileväinen ole, vaan näkee lehdessä toisenkin jutun, jossa kerrotaan tunnetun kuvanveistäjän sekä tämän pojan katoamisesta. Johtopäätös on, että nämä kaksi rikosta toisiinsa liittyvät ja kesken aamiaisen kaksikko säntääkin tutkintapuuhiin.

Moriarty tietenkin kaiken takaa löytyy, eli tekijän arpominen ei voimavaroja hirveästi kuluttele, vaan pähkäiltäväksi jää, että miksi sieppaukset on tehty ja minne saalis kuljetettu. Näissä päättelyissä Sherlock on tietysti mestari alallaan, eikä pitkää aikaa tarvitse jumitella, kun jo jäljille päästäänkin. Pikkuisen pohjien kaivelua se toki vaatii ja sinnikästä jäljitystyötä, mutta varkauden kulku alkaa hyvinkin hahmottumaan. No, yhtä juhlaa ei tämäkään seikkailu ole, vaan vetistä kyytiä tarjoillaan nuuskijoille. Luovia ratkaisuja taas tarvitaan, ja niitähän kyllä kehitelläänkin. Luvassa on taiturointia korkeuksissa, kullanhuuruista mukilointia ja lisäksi tietysti kriminaaliharrastelut väliaikaisesti päättelevää takaa-ajoakin.



The Secret of the Sacred Cross Sword (The Magic Castle! Holmes, Dead or Alive?)


Toista koitosta laitetaan vauhtiin Watsonin lueskellessa lehdestä, että pitkään yleisöjen silmiltä piileskellyt pyhä miekka on tulossa esitteille. Sattuupa sopivasti, että Houndin postikoppaan onkin jo kolahtanut kutsu tilaisuuteen tätä arvoesinettä ihmettelemään. Miekka kiinnostaa muitakin kuin vain kutsuvieraita, ja niinpä iltasella erään kartanon katolla taiteilee pari tuttua tyyppiä, jotka livauttavat savupiipusta vartijoille tainnuttavan yllätyksen. Näppärien näppien ja kätevien kapistusten avustuksella jykevä holvikin antautuu. Lähes taianomaisesti kimalteleva miekka on tuokiossa hämäräheppujen ulottuvilla.

Aivan tavallisesta varkaudesta ei ole kyse, sillä onnistuneesta murrosta huolimatta miekka saadaan siirrettyä suunnitelmien mukaan näytteille. Tilaisuuden järjestäjä kuitenkin kutsuu Sherlockin ottamaan tarkemman silmäyksen kassakaappiin, sillä siihen on selvästi murtauduttu, mutta miekka jätetty paikoilleen. Aitouskin on pariin kertaan varmisteltu, eikä kaapissa mitään muuta arvokasta ollut, joten epäilykset kyllä kohoilevat. Lestrade ottaa asian hyvinkin kevyesti, koska mitään ei kerran ole kähvelletty, niin mitäpä sellaisia pähkäilemään suotta. Sherlock taas ei halua yhtä huoletta asiaa olemattomiin kuitata, vaan tarkemman silmäyksen luo. Katsoja jo osaakin päätellä, että eiköhän siellä jokin toinenkin arvoitus jo ihan pinnan alta kurkistele...



Pyhän miekan arvoitus vie vaihteeksi vähän toisenlaisille poluille. Kieltämättä kyseessä on jälleen sarjan vauhdikkaamman laidan tarjontaa, mutta erikoisuuksiensa ansiosta se saa paremman vastaanoton. Hound ja Watson pääsevät tavallaan hetkiseksi hyppäämään Indiana Jonesin kenkiin, kun öisen linnan käytäviltä lähdetään seikkailemaan maan sisuksista löytyviin mittaviin käytäviin. Mikään rento ja leppoisa luolaretki tämä ei ole, vaan vanhan legendan lupaamat ja aamuaurinkoisen paljastamat iäiset aarteet on useamman vaaran taakse turvattu. Näissä ei pelkästään vilkkaasti raksuttelevilla hoksottimilla pärjääkään, vaan ripeästi kipittäviä koipia sekä käsivoimia myös vaaditaan. Tukalia tilanteita heitellään eteen reippaalla tahdilla ja niinpä tulevat tulvat tutuiksi, portaita romahtelee alta, keihään viuhuvat ja seinätkin tahtovat turhankin läheisiksi käydä. Onhan tämä ihan selkeästi Indianan seikkailuista napsittua menoa, mutta kelpaa kyllä vallan erinomaisesti vaihteluksi.

The Golden Statue of the Great Burglar on enimmäkseen sitä samaa perushuttua, ettei enempiä jaksa enää tässä vaiheessa innostella. Lestraden porukat kompuroivat ja torveloivat päättömän sähellyksen parissa, Moriartylla suuruudenhullut juonet kehitteillä ja niin edelleen. Ehkäpä pienenä poikkeuksena tavallista lyhyempi takaa-ajo, jossa Houndin osuus on normaalia vähäisempi. The Secret of the Sacred Cross Sword taas olisi mielestäni ollut potentiaalinen ehdokas vaikkapa kaksiosaiseksi tarinaksi. Maan alla kulkee kovin mutkikas verkosto lukuisine huoneineen, että ehkä siellä olisi voinut kauemmin salaisuuksia selvitellä, kun tiukka aikaraja pakottaa homman pikaisemmaksi säntäilyksi. Etenkin, kun Moriartykin siellä seassa järeämmillä välineillään rouhii tietään aarretta kohti. Lainattuja jippoja kieltämättä, mutta kuitenkin kekseliäs retki tässä yhteydessä. Toivottavasti vastaavia poikkeamisia tulevissa jaksoissakin nähdään.



Sherlock Hound (1984) (IMDB)

2 kommenttia:

  1. Kaksiosainen tarina -kohta muistutti siitä että yksikään tämän sarjan jaksoista ei ole kaksiosainen, toisin kuin eräässä toisessa katsomassani animessa jossa jaksot eivät liittyneet toisiinsa muuten, mutta kaksiosaisia vilisi niiden 45 jakson joukossa, yksi taisi olla jopa kolmeosainen jos en väärin muista.

    Mutta. Jälkimmäisestä: itselle se oli yllättävä käänne kun miekan kautta lähdettiin toiseen paikkaan tutkimaan, kun olisi luullut että se olisi vaihdettu väärään.

    Sitten sanon että Englanniksi näitä jaksoja katsoessa silloin joskus olisin itse tekstitystä kaivannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisihan tähänkin varmaan jokunen moniosainen tarinakin mahtunut, kun tuo lyhyehkö kesto tosiaan rajoittaa jonkin verran. Toki itselläkin kävi mielessä, että väärennös on laitettu tilalle, mutta kun asioiden tila melko nopsaan paljastettiin, niin ei tarvinnut pitkään pyöritellä.

      Enpä minäkään pahaksi tekstityksiä laittaisi, vaikka kohtalaisen selkeää puhetta tässä pääasiassa harrastellaan.

      Poista