keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Sherlock Hound: The Sovereign Gold Coin / The Stormy Getaway

Taidanpa taas jatkaa sarjaurakointiani, ettei pääse vaiheeseen jäämään tai muutenkaan mielestä haalistumaan. Ajatuksena oli tässä välissä vilkaista jokin elokuvaversio Holmesin tekemisistä, mutta kun ei niitä kokoelmassa hirveän paljon ole, niin jätetään se suunnitelma tuonnemmas. Mainittakoon kuitenkin, etteivät Robert Downey Jr.:n tähdittämät uudet elokuvat ole kovin ihmeellistä vaikutusta onnistuneet tekemään. Sinänsä vauhdikasta ja sujuvaa viihdettä kumpainenkin, mutta ehkä vähän meluisia ja ylivilkkaita siihen nähden, mitä itse Sherlockin selvittelyiltä toivon. Samaiset odotukset luultavasti selittävät osaltaan, miksei tämä piirrosversio ole ainakaan toistaiseksi kunnolla päässyt innostamaan. No, onhan tässä edelleen yli puolet jaksoista jäljellä...

The Sovereign Gold Coin (The Targeted Giant Coin Bank)


Houndille ja Watsonille tarjottu tehtävä vie kaksikkoa etäämmälle Lontoon kaduista ja kohti eräässä laaksossa sijaitsevaa tehdaskaupunkia. Kaivosta ja raskasta teollisuutta löytyykin, mutta mikään viehättävä näky ei ole, ja Watsonkin vähän valittelee, että paikka kaipaisi väriä sekä muutakin piristystä. Kaduilla kuljetetaan raskasta kalustoa, jonka jäljiltä muutenkin mutaiset tiet käyvät entistä upottavammaksi ja pian kaverit saavatkin vaihtaa menopelinsä työntelyyn. Kuraista ja turhauttavaa hommaa se onkin, mutta paikalliset tulevat ystävällisesti avuksi. Joukko pesee vieraat ja autonkin, mikä saa Watsoninkin kehumaan porukan henkeä, vaan sepä saattaa olla vaihtuvainen.



Kuullessaan, kenen vieraaksi kaksikko on matkannut, ystävälliset ilmeet katoavat heti ja suhtautuminen muuttuu jäätäväksi sekä tylyksi. Kaupungin varakkainta herraa etsivät ovat tapaamaan menossa. Tämä asustelee muista taloista erillään kaupungin laidalla. Kukkulalle onkin rakenneltu mahtava linna, josta heppu valtakuntaansa vahtii, sillä kaikki tehtaat ja talot omistukseen kuuluvat. Syy siihen, miksi asukkaat niin ikävästi häneen suhtautuvat, tulee myös esille, eli kaveri on kovin tarkka rahoistaan, eikä tahdo lainkaan panostaa muiden mukavuuksiin. Varsinainen arvoituskin tavallaan tähän liittyy, sillä omistajan suuresta ja kekseliäästäkin rahalippaasta on alkanut katoamaan kultakolikkoja. Sherlockin hommana on tietysti selvittää, kuka niitä vie ja napata syylliset. Uuden kaivoksen lähistöllä hääräilee kovinkin tuttuja tyyppejä, mutta voisiko epäiltyjä silti olla enemmänkin...?

The Sovereign Gold Coin on vaihteeksi niitä jaksoja, joissa kierrokset tiputellaan. Selväähän se, että Moriarty tutun kaksikon kanssa maisemissa on, vaikkakin maan alla enimmäkseen tässä tapauksessa. Kekseliäitä kaivuulaitteita siis tarvitaan, jotta myyräntyöt ja muut sellaiset hoituvat. Hound tosin pääsee päättelyketjunsa kautta melko hyvissä ajoin perille siitä, millaista yllätystä on luvassa ja vieläpä että milloin. Kolikkojen arvoituskin siinä samalla pitkälti ratkeaa, eli eipä varmaan mikään rasittavin haaste mestarietsivän aivoille, mutta katsomossa tykkäillään. Taas on havaittavissa pienoista kallistumista herkistelyjen suuntaan ja vieläpä kivasti kuvitettunakin. Vähemmän toimintaan panostellaan, mutta Moriartyn suunnitelmat takaavat sen, että vauhdikas loppurieha toki löytyy ja viimeisten minuuttien takaa-ajo on jälleen selviö.



The Stormy Getaway (The Professor's Big Failure in the Storm!!)


Yön pimeydessä katalat kädet laittavat rautasahan keljuja töitä tekemään ja sellaisten kepposten seurauksista saa tarkastaja Lestrade seuraavana aamuna nauttia. Auton merkittäviä osia on hämärinä hetkinä sen verran nirhitty, että kyyti on reipasta, pomppuista ja lopulta vallan räjähtelevääkin. Menopelin posahtaessa alta pois, alkaa kaveri jo harmittelemaan, kun näitä onnettomuuksia autoilussa nyt kertyy ja kertyy. Toisaallakin paukahtelee Houndin yhdistelmien saavuttaessa räjähdysherkän pisteen, mutta vakavammilta vahingoilta vältytään. Pitäisi kuitenkin jättää harrastelut hetkiseksi ja poiketa pistäytymään mahdollisen asiakkaan luona.

Eräs herra on suunnittelemassa suurempaa rahakuljetusta, mutta miekkonen itse ei ole etsiviä palkkaamassa, vaan hänen tyttärensä. Tytär selittelee, että isä suhtautuu kovin epäluuloisesti poliisivoimiin ja autoihinkin, joten on lähdössä matkaan hevosvankkureilla ja yhden apurin kanssa. Ajatuksena on, että Hound ja Watson lähtisivät perään vähemmän näkyvinä turvamiehinä. Tämä toki kelpaa kaksikolle. Arvokkaaseen kuljetukseen myös erään kiikarit on suuntailtu, ja jos saisi yhden arvauksen, että kuka niistä tiirailee, niin... Saadaanhan vankkurit valmistelujen jälkeen liikkeellekin, mutta aivan kaikki eivät kyytiin ehdi, kuten saa huomata vaikkapa Lestrade. Jääkin siis lähinnä Houndin ja Watsonin hommiksi varmistaa perille pääseminen. Matkaan vaaroja enemmänkin mahtuu, mutta se nyt on arkipäivää etsiville.



Jakson nimikin saattaa vihjailla, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita jälleen runsaammin tarjoillaan. Moriarty on ainakin juonittelun määrään panostellut, sillä löytyy useampikin varasuunnitelma. Laatu ja toimivuus onkin asia erikseen, mutta tarkoittaapa tämä sitä, että rahasaattueen polulle useampikin vaaranpaikka viskaistaan. Hurjastelu kapeilla, mutkaisilla ja mutaisilla vuoristoteillä on jo itsessään varsin uhkarohkeaa, mutta kun tähän lisäillään putoilevia kivikasoja, kaatuvia puita, epämääräisiä tunneleita ja vastaavia, niin jännitys kasvaa entisestään ja rattia tai ohjaksia puristavat kädet kovin tarkkoina saavat olla.

Mielestäni ihan kelvollinen ja kiva jaksopari tämäkin. Jos voittaja pitäisi valita, niin jälleen sen hivenen rauhallisemman valikoisin. Onpa se minusta muutenkin piristävämpää katseltavaa, vaikka tehdaskaupunki Watsonin silmiin ankealta näyttäisikin. Muuten seudulta värikästä ihmeteltävää kyllä löytyy, kun taas toinen jakso esittelee huomattavasti tummempaa kuvastoa synkkine ja myrskyisine takaa-ajoineen. Moriarty pääsee jälleen luupäisyyttään näyttämään, kun kerran ja toisenkin tulee yläilmoista höykytteleväistä pahanpalkkaa, mutta silti ei konnuuksista mitään opita, vaan kalloa seinään uudestaan. Apureilleen hän on väsäillyt kuntoa kohottelevat laitteet, joille muutakin käyttöä ilmenee suunnitelmien pettäessä. Toinen puolikas jälkimmäisestä jaksosta onkin pitkälti vauhdikasta kiitoa, mitä nyt hetkeksi pitää pysähtyä heppapelastelun merkeissä. Eihän tässä nyt sentään hengästymään pääse, mutta reipasta jahtia joka tapauksessa osapuolet saavat aikaan. ...Taas kerran.



Sherlock Hound (1984) (IMDB)

3 kommenttia:

  1. Ensimmäinen on Suomi-setin jakso 7.
    Huomasit varmaan jälkimmäisessä siinä aikas alussa kun Lestrade kääntyy katsomaan tulilankaa, on hän yhden otoksen ajan selvä Watson.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahdollisesti, tai kyseessä on animaatiovihreä.

      Poista