lauantai 7. marraskuuta 2015

Sherlock Hound: Treasure Under the Sea / The White Cliffs of Dover

Marraskuisten iltojen pääurakaksi taitaa muodostua Sherlock Koiran ja kumppaneiden seikkailujen silmäily sekä niistä naputteleminen, mitä ruutunököttelyyn tulee. Vaikka toistaiseksi iloisimmat positiiviset yllätykset ovat näitä katselutuokioita kartelleet, niin ehkäpä vielä niitäkin nähdään, sillä vielä en ole ehtinyt edes puoliväliin saakka jaksokasaa kahlaamaan. Edellinen vierailu boksin pariin tarjoili alkuun suoraviivaisen kultapatsaan kähvellyksen ja toisella puolikkaallaan taas hämärähommia syrjäisessä kartanossa. Vauhtia ja vaaraa kyllä kertyi, mutta siirtymistä arvoituksellisempien koukeroidenkin pariin tässä toivoillaan. Lieköhän tällä kerralla luvassa merellistä menoa...

Treasure Under the Sea


Liplattelevien laineiden alta aarrejahtiin lähdetäänkin, kun sukelluspukuinen heppu lamppunsa kanssa pohjia koluaa. Vanha purjepaatti näkyykin hiekkojen joukossa makoilemassa ja sisätilat odottelevat ihmettelijäänsä. Määrätietoinen sukeltaja löytää nopsasti lukitun luukun, joka taas pitää sisällään Napoleonin mittaamattoman arvokkaan kulta-aarteen. Kruunun lisäksi löytyy kimaltelevaa helyä sekä killinkiä enemmänkin ja sehän saa varsin odotetusti miekkosen innostumaan kovastikin. Tästä merkittävästä löydöstä tiedotellaan lehdessäkin ja suurta aarretta odotellaan Lontooseen saapuvaksi. Watson tahtoo veikkailla, että varmaankin tällainen tilaisuus erästä Moriartya vallan vastustamattomasti vetäisi puoleensa.



Kauanpa ei kaksikko saa päiväänsä kulutella, kun jo Lestrade tavallista salaperäisemmän partion kanssa marssii paikalle. Ilmeet ovat vakavat ja sanat varsin vähissä. Mukaan pitäisi pikaisesti lähteä ja tämä reissu vie sota-alukselle. Watson alkaakin jo tulistua tiedotuksen suhteen tuppisuiseen linjaan, mutta lopulta arvoitusta raotellaan. Syy kireään tunnelmaan ja varovaiseen viestintään löytyy kadonneesta sukellusveneestä. Sattuupa olemaan parhaita vempaimia ja tämän Goblin-sukellusveneen yksityiskohtia pikaisesti ihmetellään. Pääepäiltyinä vähemmän yllättäen on Moriarty apurikaksikkonsa kanssa ja lyhyen pähkäilyn päätteeksi Hound suostuu ottamaan asian selviteltäväkseen. Lontoota piinaavat myös muut vastaavat näpistykset, kun milloin mistäkin laitteesta osanen ja toinen varastetaan. Sherlock alkaa laittaa palasia yhteen rauhalliseen tapaansa, vaikka muiden pinnat tuntuvat kovin kireällä olevan.

Alkuunhan sitä luulee, että varsin räyhääväistä jaksoa tässä rakennellaan, sillä Watson on tosiaan paljon tavallista ärhäkkäämpi ja muristeleekin kapteenin kanssa kinastellessaan. Tämäkin vain vaivoin saa mieltänsä hillittyä ja paikoin purkuventtiilille on tarvetta, kun kimpaantuneena täyslaidallisia tykitellään rosvojen perään silläkin uhalla, että satama-alue samalla moukarointia saisi. Rähinäkerhoon kuuluu myös aarteen löytänyt kaveri, joka kullan huumaamana riehuu vaikka luoteja kohti. Onneksi koko soppa ei pelkkää ärähtelyä ole, vaan leppoisammille hetkillekin sopivia suvantoja onnistutaan kaivelemaan. Toimintaköyhyyttä tämä ei tietysti tarkoita, sillä esimerkiksi Lestrade jälleen saa suuren miesmäärän kasaan ja tolkuttomiin yrityksiin nämä komenteleekin. Tahtoo kuitenkin sanoa, että kiperien käpälämäkien ja räiskyvien paukkurautojen lisäksi muutakin kivaa on keksitty.



The White Cliffs of Dover (The Air Battle Over Dover!)


Uusi päivä on aluillaan ja Watson mahtavan haukotuksen kautta lähtee raikasta ilmaa nuuskimaan. Ikkunasta avautuu silmiä kovastikin ihastuttava näkymä puutarhaan, jossa Hudson puuhailee. Vallan hempeäksi se Watsoninkin saa ja itsekseen höpöttelemään kukasta kukkien keskellä. Pitkään ei rauhallinen aamu saa jatkua, kun hyvin läheltä rämistelee selvästi hätää kärsivä lentokone, joka lähistölle pakkolaskun joutuukin tekemään. Sherlock ja Watson saavat melkoisen yllätyksen Hudsonin viilettäessä onnettomuuspaikalle. Sormi ei todellakaan mene suuhun, kun tämä nopeasti sekä päättäväisesti aloittaa pelastustoimet. Henkilövahingoilta vältytään, mutta mahtaakohan olla ihan onnettomuudesta kuitenkaan kyse, sillä pienen matkan päässä Moriarty tälle liekehtivälle rysähdykselle naureskelee.

Lieköhän Watson noussut pedistään väärällä jalalla, sillä tahtoo vähän tuimaan tapaan tenttailla lentäjää. Vastauksia saadaankin ja kyseessä on uusi hanke, jonka tarkoituksena on avata ilmapostiyhteys Lontoon ja Pariisin välille. Lentäjä suhtautuu vähän skeptisesti projektin tulevaisuuteen, sillä toistaiseksi jokainen lento on syystä tai toisesta mennyt pieleen, eikä kirjeen kirjettä ole perille päätynyt. Sehän kiinnostaa Houndia ja lyhyen tutkailun jälkeen hän toteaakin, että sabotaasia joku on harrastelemassa käynyt. Sitäkään ei ole vaikea arvata, että kuka se joku mahtaa olla. Kerta toisensa jälkeen epäonnistuvan rikollisneron mieli on kehitellyt taas yhden juonen, jossa ilmapostihankkeen pysäyttäminen ja keinottelu tuottaisivat suunnattomia rikkauksia. Tämä tempaus vaikuttaa tosin jo alusta lähtien siltä, ettei valtavaa vaurautta välttämättä olekaan tulossa...



The White Cliffs of Dover kelvannee eräänlaiseksi Hudson-jaksoksi, sillä taustaan kurkistellaan sen verran, mitä kesto ja vauhdikkaampi meno antaa mahdollisuuksia. Sherlock ja Watsonkin kovin yllättyvät näistä lentelyharrastuksista, eikä tämä menneiden muisteluun jää, vaan Marie tekee paluun lentokoneiden keskelle, mikä taas monen vanhan tutun kasvoille hymyä nostattelee. Pääseehän Hudson myös näyttämään, etteivät kädet tiukoissakaan tilanteissa tärise, vaan vaaralliset sankarihommat onnistuvat kohtalaisen kevyesti. Marie ei tietenkään ole ainoa, joka pääsee rohkeuttaan sekä neuvokkuuttaan esittelemään, vaan Sherlock loppupuolella kovinkin uskaliaasti tahtoo taituroida lentokoneen siivillä. Härveli on hajoilemassa alta pois suunnilleen jokaisen liitoksen antaessa periksi, mutta rautalankavyyhti osaavissa näpeissä auttaa pitkälle...

Erityisen suuria laatuvaihteluja ei tämä sarja toistaiseksi ole tarjoillut, mutta jälleen jaksopari edellistä pirteämmäksi osoittautui. Jälkimmäisessä pätkässä painellaan loppukahinoissa kaasua pohjaan niin reippaasti, että siitä on enemmänkin kaahailua alkutekstijaksoon napsittu. Perinteinen takaa-ajokin tavallaan käännellään toisin päin vaihteeksi. Plussaa siitäkin, että näissä jaksoissa merimaisemia tihrustellaan ja lentelyäkin harrastellaan. Erityisesti The Treasure Under the Sea erottuu siihen joukkoon, joka visuaalisella ilmeellään ilahduttelee tavallista enemmän. Rauhallisemman jäljityksen aikana ehditään paikkoja tarkemmin tutkimaan toisten liidellessä pilvien seassa. Muistutteleepa se pikkuisen aiemmasta reissusta majakkasaarelle. Leikkisyys ja löystyvät yläkerran ruuvitkin mukaan yhdistellään, eli sinänsä mukava mini-iltama näistä muodostui.



Sherlock Hound (1984) (IMDB)

6 kommenttia:

  1. Suomi-setin jaksot 5 & 6.

    Kun mainitsit Hudson-jakson niin näitä löytyy muutama joissa Hudson pääsee tositoimiin Holmesin ja Watsonin kanssa.

    Tässä tullut saatua eräästä lähteestä TV-sarjan soundtrack-albumi jossa on sarjan musiikki. Ihan mukavaa kuunneltavaa, mutta tässä vuonna '08 julkaistussa levyssä on kummallisesti kasattu ääni. Muuten miellyttävää kuunneltavaa kyllä. Julkaisuvuosi voi olla miksen ole aitoa hankkinut. (Jonkun lähteen mukaan soundtrack-levyt säästetään tiiliseinältä mutta eräs 2010 julkaistu erään sarjan single on selvästi saanut käsittelyä verrattuna sarjan introon. Itse sen sarjan soundtrackiä en ole kuunnellutkaan, mutta oletan samaa. Tykkään dynamiikasta, ja sen pilaaminen on syy siihen miksi uudet CD:t eivät innosta.)

    Niin ja onhan sarjan jaksoja niputettu muutamia yhteen "elokuvaksi" ja joku Movie Original soundtrack laitettu ulos vuonna '95. Se onkin vähemmän makuuni (se musiikki siis, elokuvasta en tiedä) mutta parit hyvät musiikit löytyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hudson-lisä otetaan ihan mielellään vastaan jatkossakin.

      Elokuvaversioihin ei ilmeisesti ole tehty mitään lisäyksiä, vaan jaksoja vain pötkötetty peräkkäin?

      Kiittelenpä taas, että mukavasti lisäilet näihin lisähuomioita, jotka muuten kyllä jäisivät mainitsematta.

      Poista
    2. Olen erikieliset Wikipediat silmäillyt läpi ja sieltä tulee osa triviasta jota jaksojen mukaan jota näkyy niin koitan jaella, yleisesti sarjaan liittyen tuleekin seinällinen tekstiä välillä.

      Ja en osaa sanoa elokuvaversioista paljon mitään, kun en ole nähnyt niitä eikä niitä ole tietääkseni edes tuotu Japanin ulkopuolelle. [TARKISTAA] Näköjään The Adventure of the Blue Carbunkle sekä Treasure Under the Sea on niputettu yhdeksi, myös Mrs. Hudson Is Taken Hostage ja The White Cliffs of Dover näyttäisi olevan myös. Teattereihin päässeet näemmä, jos tästä käännöksestä ottaa selvää. Siihen tietoni jäävätkin.

      Niin ja Italiassa julkaistu Memorial Box (koko sarja samoissa kansissa, kaikki 5 levyä löytyy erikseen Italiasta) sisältää tietoa sarjan tekemisestä (Italiaksi jota en kauheasti ymmärrä) sekä luonnoksia taustoista, hahmoista ja muusta.

      Ja vielä: jostain luin että sarjan dialogit olisi alunperin tehty Englanniksi, sitten käännetty Italiaksi ja Japaniksi.

      Ja ei, en ole robotti.

      Poista
    3. Kiva tosiaan, että niitä tietoja tännekin päätyy. Vähän lyhyet elokuvaversiot noista kyllä muodostuu. Etenkin, kun näissä on mielestäni poikkeuksellisenkin pitkät alku- ja lopputekstit kokonaiskestoon nähden.

      Poista
    4. Alku- ja lopputekstit pitkät? (Sinun setissä muuten puuttuu jaksonimikortit intron lopusta, jotka muuten oli Suomi-versiossa kivasti tehty, jaksosta otettu freimi johon jakson nimi, toisin kuin muualla, sama tausta jossa nimi.) Nehän ovat vain noin puolitoista minuuttia kummatkin kuten minun näkemissäni kaikissa tällaisissa sarjoissa.

      Poista
    5. Tuli vain mieleen, kun tässä päivänä eräänä uusin levyllisen verran Futurama-jaksoja, joissa alkujaksoon tuhlataan noin 20 sekuntia. Sellainen ehtisi pyörähtää noin seitsemän kertaa siinä ajassa kuin Sherlock-avaus kertaalleen. Ja onhan noita muitakin lyhyempiä tullut nähtyä animaatioiden puolella.

      Poista