Beach Picnic / Sea Scouts (Merten sankarit) / Donald's Penguin (Aku Ankan pingviini)

Jaahas, vaikuttaa jälleen siltä, että akuilujen aikakausi on saamassa jatkoa kolmen koitoksen verran ja epäilemättä ärhentelevä ankkatähti pääsee taas rähisemään ja vähintään yhtä oletettavasti saanee kovaa kyytiä kestettäväkseen. Jokunen päivä sitten kommentoinnin kohteena oli epäonninen onnenpäivä, kohtalaisen riehakasta sekä ylimielistä taiturointia jäällä ja lopuksi Hansu-serkku käväisi ahmimassa Akun ruokavarastot murisevaan masuunsa. Ehkei siis mikään parhain tai virkeinkään kokoelma Akun toilauksia, mutta etenkin keskimmäinen näistä oli ihan hyvää revittelyä kisailuineen. Tekijätiedot IMDB:n puolella kertovat, että tuleva valikoimakin on pitkälti Carl Barksin kynästä peräisin, sillä hän on jälleen osallistunut jokaisen kirjoittamiseen. Edelleen olen sitä mieltä, ettei häneltä näiden lyhyiden ankkaseikkailujen osalta ole mitään vallan huimaa hupailua tullut todistettua, vaan yleensä pikkukivaa jekkuilua tai suoraviivaisempaa riehumista. No, kunhan ei aivan toistoksi mene tai muuten vain meno väsy, niin kyllähän näitäkin vieläkin pieninä kerta-annoksina nautiskelee. Laitanpa siis veneilyyn sekä muihin askareisiin ripauksen vauhtia ja lopettelen vitkuttelun...

Beach Picnic

Aurinkoinen päivä rannalla, viilentävä pulahdus veteen ja päälle herkkua monenlaista olisi varmaan helposti virkistävä ja rentouttavakin elämys, mutta aivan kaikki vipeltäjät eivät vain onnistu näistä kyhäilemään leppoisaa lomahetkeä. Toki Akukin laulellen availee aurinkovarjoaan ja laittaa tulevan evästuokion tarjoomukset kuntoon, mutta hyväntuulisuus on kovin katoavaista, sillä loikka veteen osoittautuu ongelmalliseksi, eivätkä sitä seuraavat tuhtomiset yhtään hermoja helpota. Lupaavasti alkanut rantalomailu saa yllättävänkin helposti päälleen niitä mustia pilviä Akun säheltäessä vesilelunsa kanssa. Jotta ei harrastelu menisi täysin soolotorveloimiseksi, niin rantaviivasta löydetään myös koirakaveri, sillä Pluto on sijoitellut itsensä hiukan huonoon paikkaan nokosille ja kuorsailee aaltoja henkitorveensa. Hauvahan siitä vähitellen havahtuu ja Aku päättää laittaa pahan kiertämään jäynäilyn muodossa tietysti vahingoniloisesti naureskellen toisen tuskaillessa vähän tokkuraisena. No, kaveruksille ilmenee onneksi muutakin ohjelmaa, kun retkipäivää yritetään lopullisesti pilata anastamalla herkut parempiin suihin.

Jälleen seikkaillaan ihan meneväisen ja sinänsä sujuvankin harrastelun sarjassa, joka ei niitä ikimuistoisimpia kommelluksia esittele, mutta kahdeksan minuuttia sujahtaa ja hujahtaa tuosta vain. Alkupuoliskon haasteeksi valikoituu hyvinkin hankala ja harmillinen kelluntakapistus, jonka kanssa kumpikin kaveruksista pääsee voimiaan koettelemaan kummallisen kaksinkamppailun merkeissä. Akulla ei pitkään maltti riitä, vaan kohta jo kumiheppaa pitää kuristella ja kopuloida, mutta Plutolla taas on hiukan viileämpi ote omaan koitokseensa. Jälkipuoliskon hassuttelut taas kiskotaan herkkujen näpistyksestä. Voisi olla, ettei tällainen huvittelu Disneyllä nykypäivänä menisi läpi, kun punertavat muurahaiset tai termiitit on koristeltu sotamaalauksiin ja huudahtelut sekä kumisevat rummut vahvistelevat vaikutelmaa, mistä suunnasta on etsitty innoitusta ryöväysretkelle. Joka tapauksessa tämä varsin reippaaksi yltyvä operaatio on kuviltaan ja liikkeiltään piirretyn pirteintä menoa ja onkin jokseenkin harmillista, että homma hivenen hyytyy, kun varsinainen lopettelu pulmaillaan hankalien kärpäspaperien kanssa. Sekä Akulla että Plutolla on huomattavasti riemukkaampiakin remuhetkiä, mutta sopiihan sinne sekaan löysempää rantakepposteluakin.

Beach Picnic (1939) (IMDB)

Sea Scouts (Merten sankarit)

Merelliset puuhailut eivät vielä ole ohi, vaan hermoja riipivien lepohetkien jälkeen olisi luvassa veneilyä, mutta Pluto kuitenkin päästetään hiukkasen hengähtämään ja napataan tilalle Tupu, Hupu ja Lupu. Pienemmällä menopelillä lähdetään liikkeelle, kun koko rykelmä on ahtautunut soutuveneeseen. Tarkoituksena kuitenkin on siirtyä isompaan laivaan ja Aku ottanut tehtäväkseen opettaa pojille pikkuisen purjehduksen alkeita, vaikkakin apulaisia tuntuu kovasti laiskottavan ennen kuin hommat ovat varsinaisesti alkaneetkaan. Komentajan komean hatun päähänsä nykäissyt Aku pitää kuitenkin huolen, ettei joukossa aleta täyspäiväisesti lusmuilemaan, joten hän topakasti käskee kiskomaan ankkurin ylös, mikä onkin helpommin määrätty kuin toteutettu, koska kapistus on sinnikkäästi kivien takana jumissa. Kapteeni ei ole selityksistä ollenkaan kiinnostunut ja sisuuntuu toisten epäonnistumisen jälkeen itse repimään ankkuria ylös. Käsivoimat ainakin ovat kunnossa, eikä pohjakivikään ole periksi antamassa, joten pian ihmetellään laineiden alla kummallisuuksia. Lopulta liikkeellekin päästään, mutta jälleen kova yritys ja rajallinen kärsivällisyys johtaa toistuvaan tunarointiin.

Voisi nähdä, että Sea Scouts on tavallaan sisarteos vuotta aiemmin ilmestyneelle partioaiheiselle lyhytelokuvalle Good Scouts. Samaan tapaan Aku kaappaa topakasti komennon, eikä paljoakaan jaksa toisten hiukkasen hapuilevaa tekemistä tuijotella, vaan tuittuillen tahtoo näyttää nuorisolle, miten niistä tehtävistä selvitään. No, edelleenkään kapteeni ei mikään käytännön kykyjen esimerkeistä loistokkain ole, eli seuraileepa ennemmin vaikkapa sellaista, että tuuli puhkuu purjeen mastoineen liitelemään teilleen erään ankkaparan rääkyessä matkustajana. Köysi käy ilmaseikkailussa kirjaimellisesti vähiin ja tilannetta tukaloittaa alapuolella odotteleva ahnas kita terävin hammasrivistöin, koska hirmuinen hai haukata tahtoisi. Partioretkeilyssä tuli tosiaan viime minuuteilla kiistaa karhun kanssa ja toisen ärhentelijän osa vieritetään meriseikkailussa vesipedolle, mutta eipä Aku ihan avuttomaksi tapaukseksi osoittaudu, sillä ennen pitkää sisuuntuminen ja pienoinen suutahtaminen on selviö ja siinä vaiheessa saattaa hai mietiskellä, että lounasta olisi kannattanut yrittää jostakin muualta... Sellaista se purjehdustouhuilu joillekin tietyille tapauksille on, ja katsomon puolella tolkutonta tohelointia osaa arvostaa. Etenkin edelliseen lyhytelokuvaan verrattuna rähisteleväinen lopetus on paljon pirteämpi päättely tarinalle ja muutenkin kahdeksan minuutin verran kertyy kivaa koheltelua.

Sea Scouts (1939) (IMDB)

Donald's Penguin (Aku Ankan pingviini)

Akukin saa hetkiseksi ansaitun rentoutumistuokion, eikä tarvitse kuolemaa karkuun kroolata, mutta sehän ei tarkoita, etteikö ongelmia silti ilmenisi. Posti tuo nimittäin paketin kaukaa Etelänavalta ja sieltä paljastuu merkillinen menijä, jota Aku ei millään ole tunnistavinaan. Voisikin vähän ihmetellä, että noinkohan kovat kolaukset ovat ankkaparan päätä pehmentäneet muistinmenetyksen suuntaan, sillä vain vuotta varhaisemmin Aku teki läheistäkin tuttavuutta napaseutujen pingviineihin teoksessa Polar Trappers. Oli miten oli, niin kovasti pieni lintu isompaa ihmetyttää ja ainakin hetkisen innostaakin, mutta sitten tuttavuus alkaa mennä kovakouraisempaan suuntaan. Kuten Akun hoivaan aiemmin tupsahtanut strutsi, niin myös pitkän pakettimatkan tehnyt pingviinipienokainen on valtavan nälkäinen, mikä on vähän voi-voi Akun akvaariokalojen kannalta. Yksi asia johtaakin arvattavan kaavan kautta toiseen, eli hermot menevät ja siitä seuraa julmistelua ja tylyäkin kuritusta, joka ei ainakaan tämän katsojan mielestä ikimuistoiseksi tai edes kovin huvittavaksi seitsenminuuttiseksi summaudu, vaan tolloilu on tällä kerralla monessakin suhteessa vähän niin ja näin.

Donald's Penguin osoittaa, ettei näihin Akun lyhytelokuvatoikkarointeihin läheskään aina mitään kummoisia pohjustuksia tai tuttuja kumppaneitakaan ole ollut tarvetta kehitellä. Tässäkin tapauksessa joku nimi paperilla lähettelee Akulle postia ja paketista tupsahtaa lemmikkipingviini, josta ei käsittääkseni sittemmin ole juurikaan kuultu ja runsaan seitsemän minuutin koitos on sillä liikkeelle tuupattu. Eipä sillä, että näitä lyhykäisiä hupailuja tarvitsisi lähteä kattavammilla esiselvittelyillä työstämään, vaan on ihan ymmärrettävää, että sekaan halutaan heittää uusia kasvojakin, kenties vähän kokeillen, olisikohan potentiaalia myös toistuviin näyttäytymisiin. Samalla tietysti tekijöiden homma helpottuu, kun voi melko vapaasti sujautella aiemmin tapaamattomia tyyppejäkin tarvittaessa kehiin. Mitä tähän lintuvieraaseen tulee, niin en isommin ihmettele, ettei paikka Akun taloudessa vakiintunut. Jonkinlaista yritystä sulostelun ja söpöstelyn suuntaan on, mutta sekin jää jokseenkin puolimatkaan ja muutenkin vaikuttaa vahvasti siltä, ettei Akun ja uuden ystävän yhteistyö oikein ota sujuakseen, oli sitten kyse hauskuuttamisesta tai hellyyden hetkistä. Tätä pingviiniä en siis osaa hirmuisesti ikävöidä.

Vaikka yllättävä ystäväinen ei pikaisella vierailullaan erityisen rakastettavaksi omissa silmissä osoittaudukaan, niin enpä silti lähtisi yhtä tylyä tuomiota jakelemaan kuin mihin Aku on taipuvainen. Tutisevin käsin sitä yritetään pikkuinen pingviini haulikolla paukautella pois päiviltä, johon liittyen on Disney päättänyt laittaa lyhytelokuvalle alle puolen minuutin intron, jossa vähän otetaan kantaa varhaisempien vuosikymmenten rapsakampiin ratkaisuihin. Selittelijänä toimii Leonard Maltin, joka muistuttelee, ettei tällaisella kepeämmällä suhtautumisella tietenkään ollut tarkoitus kannustaa aseleikkeihin tai muuta vastaavaa kyseenalaista viestintää. Aikuisempana katsojana saattaa hiukan hymyilyttää, että näitä on nähty tarpeelliseksi lisäillä, mutta toisaalta lienee syytä huomioida, että 1930-luvun pienokaisille on esitetty joidenkin tekojen sekä asenteiden suhteen kovin erilaista piirrosviihdettä kuin vaikka 2000-luvun lapsille. Voisi olla, että menisi nykyään jollakin Disneyn tuotantovastaavalla kahvit väärään kurkkuun, jos tarinan varsinainen sankari tähtäilisi kyynelöivää ja sinänsä söpöä pingviiniä vakaana aikomuksenaan lähettää tämä niskalaukauksella tuonpuoleiseen. Ajat muuttuvat, eikä mielestäni näitä tällaisia tarvitse tai kannata vuosikymmeniä myöhemmin lähteä suuremmin pahoittelemaan. Mielenkiintoisen aikahypyn kuitenkin saa koettavakseen näitä katsellessa, mitä tulee ajatusmaailmoihin ja lapsille tuotettujen animaatioiden hienotunteisuuteen. Ehkäpä Mikin varhaiset seikkailut vielä näkyvämmin ja räikeämmin tätä muutosta esittelisivät, mutta mielestäni Akukin onnistuu oivia esimerkkitapauksia tarjoilemaan.

Donald's Penguin (1939) (IMDB)

Haulikkohippaset eivät siinä määrin pääse mieltä pahoittamaan, että Donald's Penguin niistä johtuen kurjakkeeksi muodostuisi, mutta yleisesti ottaen se jonkinlaiseksi hutilaukaukseksi omalla listalla laskettakoon, sillä niitä kohdilleen kolahtelevia osasia on havaittavissa vain vähän tai ei lainkaan. Lähinnä se vaikuttaa hätäisesti kyhäillyltä tohinalta, josta ne kekseliäät pilkahtelut pitkälti uupuvat ja siitä syystä sanoisin, että Donald's Penguin on tämän lyhytelokuvakolmikon kuivinta antia. Akulle se toki tarjoilee tilaisuuden tulistua kunnolla, mutta riippunee katsojasta, miten huvittavana sitä lopulta pitää. Itse arvostan enemmän niitä päreiden polttelun alalajeja, joissa ei suoraan olla toisia tappamassa, vaan hiukkasen harmittomammin riehutaan. Valikoiman muut pari teosta edustavatkin pitkälti tätä sarjaa, jossa ilkeästikin ivaillaan, mutta jokin tolkku touhussa säilyy kuitenkin. Melkoisen selkeäksi voittajaksi nousee minusta Sea Scouts, joka on sutjakasti etenevä ja vaihtelevia pulmia tarjoileva animaatioviihdyke, jossa eläväinen piirtelykin pääsee kunnolla vauhtiin huimassa jahdissa. Beach Picnic jää astetta alempaan sarjaan, koska vaikuttaa siltä, että ideoita yritetään vähän väkinäisestikin venytellä, vaikka niistä on jo parhaat hassutukset kiskottu, eikä esille nouse erityisen riemastuttavia jaksoja. Sanoisinkin, ettei tähän kolmikkoon paljoakaan klassikkomateriaalia ole eksynyt, mutta ihan menetteleväistä huvittelua kaikkiaan.