Put-Put Troubles (Aku Ankan moottorivene)
Nimikin vaikeuksiin viittaa, mutta onhan se ilmankin jo oletettua, että kun Aku johonkin ryhtyy, niin eipä se ihan ongelmitta tule sujumaan. Ennen kuin päästään varsinaiseen piirrettyyn pureutumaan, niin kuviin tupsahtaa jälleen Leonard Maltin muistuttelemaan tietyistä seikoista, eli tässä tapauksessa siitä, että rapsakat 70 vuotta sitten kulttuurien piirteillä leikittelyyn ja pilailuun ei suhtauduttu aivan yhtä hienotunteisesti kuin nykyään, mikä saattaa laittaa tietyt hassutukset näyttämään kyseenalaisilta. Toivoopa herra kuitenkin, ettei muuttunut maailma kuitenkaan ole katsojien huumorintajua vienyt mennessään. Lyhyen ennakkovaroituksen jälkeen alkaa varsinainen vähän yli seitsenminuuttinen seikkailu, jossa jälleen kai tavoitellaan mukavaa lomapäivää vesistöllä. Tai tässä tapauksessa Aku itse on laulelevaisessa lomatilassa, kun taas Pluto on valjastettu kuormajuhdaksi raatamaan ja paattia järvelle kiskomaan. Kovalle työlle on tälläkin kerralla luvassa palkaksi pilkkaa ja kolhuja. Pluto vain hetkeksi seisahtuu ihmettelemään sammakkoa, niin onkin jo pää hiekassa ja toinen raivoaa takana vaatien kovaäänisesti selitystä vitkuttelulle.
Kunhan päästään rantaan, niin Aku jyräilee veneellään hauvan yli ja räkättää naurut päälle, eli siinäpä sitä kiitosta urakasta akumaisen ihastuttavalla tavalla annettuna. No, vahingonilo ja ilkkuminen pääsee kostautumaan, kun kotvasta myöhemmin karmanlaki tasailee tilejä ja Akukin saa omat murheet ja pulmat pähkäiltäväkseen. Niinhän se tosin on näissä kaksikon yhteisissä lyhytelokuvissa mennyt, että kokonaisuus tavallaan puolittuu kahteen erilliseen osioon ja yhteiset sekoilut nähdään lähinnä loppupuolella ja sitä kaavaa Put-Put Troubles myös seurailee. Mielestäni ajassa mitattuna kaverusten touhut menevät suunnilleen tasan, eikä siinä mielessä kumpikaan pääse kohelluskimaraa nimiinsä näpistelemään. Lisäksi molemmat saavat osansa viimeisen minuutin näyttävämmistä hurjisteluista, eli siinäkään suhteessa mitään selkeää voittajaa en lähtisi nimeämään.
Jekuissa ja jipoissa ei välttämättä mitkään täysin näkemättömät ideat välkähtele, ja osa vielä ottaa aikansa. Hitaamman kehittelyn kautta päästään vähitellen irrottelemaan kunnolla ja kyllä ainakin minusta kaaoksesta kehkeytyy jälleen hyvinkin nautinnollinen herkkupala. Plutoa rasittelee ensin matkalla kohdattu sammakko, jonka tilalle tulee kiusallinen vieteri. Ärinää ja murinaa seuraa, kun kuono on tukalassa puristuksessa. Kova kamppailu on jo hetken voiton puolella, muttei koira malta olla ottamatta uusintaottelua ja siinäpä sitä taas mennään kohti kohellusta. Takatassujen jousitus laitetaankin kerralla kuntoon ja hauva hytkyy kummallisia tanssiaskeleita tapaillen. Laiturilla onkin tuokion ajan menossa hyvinkin outoja koira-asioita, mutta ehkäpä ei niistä sen enempää...
Akulla tietysti on hauskaa, kun etäämmältä toisen tuskailuja kurkistelee, mutta kun tulee aika kiskaista koneet käyntiin, niin ilo onkin jo katoavaista, koska perämoottorin käyntiääni on kaukana terveestä ja kuten käy ilmi, niin Aku ei mikään erityisen kaksinen tai taidokas ongelmanratkoja sen suhteen ole. No, saahan hän sen nypättyä puhisemaan ja poksahtelemaan villiin irtiottoon ja kohta moottorinmötikkä nököttääkin pinnan alla kalojen valtakunnassa. Ongelmat eivät tietenkään siihen lopu, vaan hetkistä myöhemmin yskähtelevä kone kuorii veneen varsin näppärästi vapaaksi laidoistaan. Sekin on vasta alkusoittoa tuhon tiellä, koska kohta moottoroitu turboankka kiitelee järvellä ja järki liitelee ties missä. Veneenraato raahautuu perässä ja koko touhu kääntyy sekoilevaksi surffaukseksi Pluton tempautuessa mukaan. Loppurieha onkin kaikkiaan varsin makoisaa yleistä älyttömyyttä ja jälleen toheloivan touhun päättävä suuri räsähdys muksauttelee pari kovaa päätä yhteen. Epäilemättä kerta ei ole viimeinen ja näitä reipashenkisiä sähellysseikkailuja katsellessa siitä osaakin olla kiitollinen.
Put-Put Troubles (1940) (IMDB)
Donald's Vacation (Aku Ankan kesäloma)
Lomailu osaa olla raskasta ja hermoille käyvää toimintaa, kuten edellinenkin episodi osoittaa, mutta siitä huolimatta luovuttaa ei tietenkään kannata, vaan kohti luontoa ja rauhallisuutta sitä taas tepastellaan. Nyt olisi retkeilyihanuutta pikkuisen enemmän luvassa, koska kestoa on kahdeksan minuutin verran. Pätkän alkuun on nähty aiheelliseksi livauttaa sama Maltinin intro kuin edelliseen, koska joissakin kohtauksissa saattaa pikaisesti vilahtaa sitä vitsailua, jota ei välttämättä nykyään täysin korrektiksi huvitteluksi katsottaisi. Näiden selitysten tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta eivät ainakaan omilla kohdalla mitään kiukkua ole kirvoitelleet. Sanotaan vaikka siten, että paljon parempi polku kuljettavaksi kuin esimerkiksi vuosikymmeniä vanhojen juttujen korjailu tai sensurointi jälkikäteen nykymaailman malliin sopiviksi.
Tätäkin kesäistä lomaa lähdetään veneillen viettämään, mutta villisti rähistelevä moottori on tipautettu kyydistä pois ja kanootti kulkeekin räpylävoimilla. Plutokin on ehkä ihan viisaasti jättänyt tämän reissun väliin, joten Aku saa nautiskella ylhäisestä yksinäisyydestä...vaikohan sitten ihan niinkään? Hyväntuulinen laulelu ei ehdi minuuttiakaan jatkumaan, jolloin vastoinkäymiset vyöryvät vesiputouksena niskaan. Sepä ei ole vielä viimeinen pisara, mutta pikkuisen myöhemmin vähän tarkkaamaton veneilijä seilailee vesiputouksesta alas, niin kenties kärsivällisyyttä koetellaan jo hiukan enemmän. Molskahduksen jälkeen outo kilpikonnaa muistuttava viritelmä konttailee metsän puolelle puiden suojaan, mutta mitään lannistumista tai pikaista paluuta kotiin ei tarvitse pelätä, sillä tässä ankassa puhtia riittää parin kopsauksen jälkeenkin. Akun ollessa kyseessä, niitä vastoinkäymisiä sekä takaiskuja on luvassa paljon lisää ja yhden asian onnistuessa vähintään pari menee pieleen. Vempaimia monenlaisia on matkassa, vaikkei heti uskoisikaan. Hyvinkin minikokoinen vene pitää sisällään valtavat varastotilat, sillä sisuksiin mahtuu päiväkausien retkitarvikkeet ja itsessään kanootti muuntuu tuosta vain näppäräksi teltaksi. Helposti pystytettävä aurinkotuoli ei kaikille niin yksinkertainen kasailtava olekaan ja siitä eteenpäin alkaakin erilaisia koettelemuksia höykytyksineen kertyä kestettäväksi.
Näitä lyhytelokuvia on kohta tullut kolmisenkymmentä kappaletta tässä noin parin kuukauden aikana kommentoitua ja siihen on tottunut, että tiettyjä ideoita ja elementtejä voidaan toiseenkin kertaan käyttää. Esimerkkeinä mieleen nousee telttaretken kohdalla vaikkapa orava-armeija, joka tahtoo käydä ärähtelevän eräilijän eväiden kimppuun, kunhan tämä silmänsä sulkee. Kaikki kelpaa, eli kasvikset, ruoat ja leivokset kannetaan pois tai hotkaistaan heti. Tämä pitopöydän valtaus muistuttelee muurahaisten röyhkeästä syöpöttelyoperaatiosta tarinassa Beach Picnic. Saadaanhan sitä heräteltyä nälkäinen karhukin unisteluiltaan, ja herkkuvuori laittaa nallenkin huuliaan lipomaan. Tietäähän sen, että Aku onnistuu kunnolla karhukaveria härnäilemään ja loppupuolelle saadaan kovempaa koitosta, mikä tuo mieleen rähistelyt partioseikkailussa Good Scouts. Voisihan sitä lähteä toistosta paasailemaan, mutta kun nämäkin on mielestäni vähintään yhtä viihdyttävästi laitettu rullailemaan, niin antaa palaa vain. Rentoutumiselle saadaankin sanoa viimeistään hyvästit mesikämmenen suutahtaessa kunnolla. Hyvä jos ankkaparka saa henkikultansa säilyttää, kun toinen valtavilla käpälillään ja terävillä kynsillään käy kuritustoimenpiteitä touhuilemaan. Parempi siis suorittaa tuttu operaatio pikainen vipellys lipettiin, sillä on tosi kyseessä ja pahvien aika heräillä. Riemastuttavan räyhäilyn päätteeksi voikin todeta, ettei paljoakaan haittaa, vaikka unelmoinnit hiljaisesta telttailusta huiskaistiinkin pois kekseliäiden kommellusten tieltä.
Donald's Vacation (1940) (IMDB)
Window Cleaners (Ikkunanpesijät)
Vähemmän leppoisten lomien jälkeen on aika palata arkeen ja töitäkin välillä tekemään, ettei elely pelkkää vapaa-ajan huvittelua olisi. Tarjolla olisi kahdeksan minuutin verran otteiltaan rempseää uskaliasta taiturointia ikkunoita putsaillessa ja hommia helpottamaan on valikoitunut hauva-apuri Pluto. Pesu-urakka näyttää ainakin kauempaa katsottuna lähes loputtomalta, koska pilvenpiirtäjässä kerroksia riittää, mutta urheasti Aku kohti korkeuksia huteralla viritelmällään nousee. Pluton osuutena on toimia vinssaajana, ja vaikka tämä köyden kiskominen olisikin vähän vaarattomampaa, niin eipä se mitään kevyttä hommaa ole. Ihmekös siis, jos koirakaveri repimiseen vallan väsähtää. Akulle tulee selväksi, että riskejä työhön liittyy runsaasti, sillä hän saa eräästä ikkunasta parturoinnin pyrstöön ja lyhennyksen lakkiin. Enää ei riitä, että hermot menevät, vaan pääkin melkein viedään.
Kauloja ei sentään intouduta katkomaan, mutta muuten toilailuille olisi kyllä tilausta ja Akuhan toimittaa, kun touhussa turvajärjestelyt ovat täysin olematonta luokkaa. Käytännössä yhden köyden varassa kiikutaan, ja sitten kun Plutoa alkaa enemmän kiinnostaa turkissa kutisuttava kirppu, niin se onkin ankan kannalta pikkuisen voi-voi, sillä syöksykiito katutasoa kohti voisi hyvinkin olla se viimeinen villi räpellys. Ehkäpä on hyvä siis antaa apurille hengähdyshetki ja siirtyä tukevammalle alustalle. Siesta kyllä Plutolle kelpaakin ja tämä paneutuu antaumuksella torkkuiluun ja samalla Window Cleaners muuttuu varsin Aku-vetoiseksi, eli tässä tapauksessa on helppoa väittää ruutuajan jakautuvan vähemmän tasaisesti. Aivan täysin nelijalkaistakaan vekkulia ei unohdeta, vaan silloin tällöin yläilmojen ankka raivoten räksyttää kaikenlaista palautetta avustajalleen. Pää uhkaavasti punoittelee raivotaudin riistäessä hillinnän, mutta koiramaiset päiväunet ovat sitkeät, eivätkä huutamalla ole loppumassa.
Aku saa tosin vähän muutakin miettimistä, sillä hänpä haluaa taas ilkeillä pienelle mehiläiselle. Huvikseen keljusti tahtoisi suristelijan kukkaan hukutella, mistä tietysti seuraa kostotoimenpiteitä ja animaation viimeisiä mittelöitä käydäänkin tämän parin välillä. Pistohalukkuus heräilee huippuunsa, mutta Aku yrittää pitää pörisijän loitolla hurjasti hönkimällä ja muitakin puolustusniksejä käyttäen, vaan noinkohan estot tepsivät...? IMDB:n triviapuoli taas tietää, että Spikeksi nimetyn mehiläisen näyttäytyminen ei tähän yhteen erään jäänyt, vaan kaveri palaili ankka-animaatioihin muutamaan kertaan 1940- ja 1950-luvulla. Mukaan toki muutakin kepposta kehitellään ja sanoisin, että Aku on hyvässä vireessä holtittomasti hääräillessään ja huojuessaan. Mutteriläjät räsähtelevät tuosta vain tilaamatta iloisena yllätyksenä laseista läpi, yhteys alakerran apuriin hoidetaan hillittömällä karjumisella ja varsinainen homma itsessään tuntuu olevan täysin tuhoon tuomittu. Mutta hei, tärkeintähän on, että menoa, melskettä ja mekkalaa jälleen syntyy ja sitä kautta hykerryttäväistä piirrosviihdettä.
Window Cleaners (1940) (IMDB)
Voisihan sitä niinkin tokaista, että ainakin 1940 oli Akulle hyvä vuosi, vaikka kaveri itse joutuikin kolhuja kokemaan, niin katsomon puolella viihtyy vallan mainiosti näitä katsellessaan. Tosiaan kommentoitu kolmikko on tuona vuonna ilmestynyt ja jokaista on ollut kirjoittelemassa Carl Barks. Täytyy tosin huomioida, että kahdessa jälkimmäisessä mukana tekstiä työstämässä animaattorinakin hommia tehnyt Jack Hannah. Jos tätä pientä valikoimaa katsoo kokonaisuutena, niin eipä tee mieli paljoa napista, sillä kaikki osaset esittelevät vauhtihurjastelua kiitettävän huvittavasti. Hyvästä laatutason pitämisestä tuli taannoin kehuttua kolmikkoa, jossa Aku metsästeli nimikirjoituksia, rymisteli poliisina ja lopulta kokeili kykyjään rakennustyömaalla, ja samansuuntaista ylistelyä nämä pikkuisen uudemmatkin seikkailut minusta ansaitsevat.
Ainakaan omalla kohdalla ei tee mieli väittää, että ihan varhaisimmat vuodet sitä ankkaparhautta edustaisivat, vaan kyllä näihin toisen alkaneen Aku-vuosikymmenen teoksiin on saatu mielestäni vimmaisempaa ja ennen kaikkea hauskempaa ja monipuolisempaa puuhailua. Lisäksi se edelleen ilahduttaa, että niitä hassuja tilanteita kommelluksineen etsitään ihan arkisistakin askareista, jotka tietysti välillä pääsevät paisumaan ja karkailemaan käsistä. Rauhanlinnan retkileirin toilailut ovat hyvä esimerkki siitä, miten tasapainoillaan tällaisten elementtien välillä onnistuneesti. Näistä kolmesta tämä keskimmäinen lomaepisodi onkin oma suosikki ja kaksi muuta keskenään melkoisen tasavahvoja. Sopii siis olla tyytyväinen, ettei tapaturmainen päänpoikkaisu laittanut tylyä loppua hyvään nousukiitoon lähteneelle uraputkelle, joka tulee toivottavasti vielä muutamat mukavat ärähtelyt tarjoamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti