Donald's Lucky Day / The Hockey Champ (Jääkiekkosankari) / Donald's Cousin Gus (Hansu-serkun vierailu)

Uudet tuulahdukset taitavat puhkua jossakin aivan toisaalla, sillä niinpä vain marraskuukin käynnistyy Akun äksyilyillä ja tempauksilla. Oikeastaan piti vähän ahkerammin näitä urakoida lokakuun puolella, mutta enpä sitten lopulta päässytkään kunnolla pureutumaan ankkaseikkailuihin, koska kaikenlaista ylimääräistä touhua ja tohinaa on päässyt ilmestymään ja ehkä on pikkuisen laiskottanutkin Aku-kokoelman läpikäyminen. Tulikin tuijoteltua väliin toisenlaista ruutuviihdettä, mutta eiköhän ankkaystäväisen varhaisvuosien kertailukin jälleen parempaan vauhtiin pääse tai ainakin tasaiseen tahtiin etene. Ainakaan syy ei ole siinä, että tympiintyminen olisi kiinnostuksen vieden käynyt kimppuun, vaan ennemmin väittäisin, että viimeksi aika hauskemmissa merkeissä kului kuin aiemmissa ankkailtamissa. Etenkin partiopuuhastelu ja tietysti hykerryttävät hankaluudet golfin parissa onnistuivat tätä katsojaa miellyttämään ja lisääkin tätä tunteitakin kuohuttelevaa ja kiukuttelevaista menoa toivomaan jätti.

Viime kerralla ja sitä aiemminkin vilkaistu kolmikko edustavat Akun kohelluksia vuodelta 1938, mutta nyt loikataan eteenpäin, koska tämä kokoelma ei tosiaan suo mahdollisuutta aivan kaikkia lyhytelokuvaseikkailuja järjestyksessä katsella, vaan osa on tipautettu pois tai laitettu vaikkapa Mikin vastaaville levyille. No, näitä kohta seuraavia kolmea vuonna 1939 ilmestynyttä lyhytanimaatiota on ollut kirjoittelemassa Carl Barks uransa alkupuolella, kuten muutamaa jo käsiteltyäkin kärhämöintiä, vaikka sopii myös todeta, ettei niissä läheskään aina pelkkiä Barksin ideoita esitellä. Sattuu nimittäin olemaan, että tässäkin nipussa jokaisessa tarinassa on vähintään toinen kirjoittaja mukana, eli Jack Hannahille pitää osansa kunniasta suoda. Hannah kirjoittelikin Barksin tapaan ahkerasti Akun vanhempia lyhytelokuvia 1930-luvun lopussa ja 1940-luvun alussa, mutta jälkimmäisen vuosikymmenen puolivälin kohdilla siirtyi vähitellen ohjaajan hommia hoitelemaan, edelleen toki Aku-tarinoiden parissa. Näihin ei vielä valitettavasti tämän ensimmäisen Chronological Donald -kokoelman puitteissa päästä, mutta kenties jo seuraava paketti niitäkin hiukkasen esittelee. Jatketaanpa kuitenkin eteenpäin, ja tarjolla olisi taas monenlaista ajanvietettä ja oletettavasti myös päänvaivaa pähkäiltäväksi. Ensin laitetaan Aku polkupyöräilemään tahtomattaan kyseenalaisen operaation välikappaleeksi.

Donald's Lucky Day

Eli loikataanpa itse asiaan ja otsikkoa tavaillessa voisi ihmetellä, että onkohan Akun päiväjärjestyksessä täysin tavallisuudesta poikkeavaa tapahtumakulkua tarjolla onnen potkiessa kunnolla. Ainakin toistaiseksi saldo on ankkamme kohdalla kallistunut kohtalon kurjempien temppujen plus kovien kolhujen suuntaan ja alkukuvien perusteella samaa herkkua olisi lisääkin luvassa, koska pari epäilyttävää heppua on hämäriä suunnitelmiaan kyhäilemässä. Perjantaikin sattuu olemaan kuukauden kolmastoista päivä ja pommimötikkä saadaan tikittelemään. Posaus on ajasteltu keskiyön räjähtäväksi lahjaksi jollekin vähemmän tykkäillylle kollegalle. Kuvioihin tahtomattaan mukaan tulee onnenpäivästä lauleleva Aku, joka tässä tarinassa puuhailee pyörälähettinä ja saakin tämän tappavan toimituksen hoidettavakseen. Muriseva miekkonen käskyttää tiukasti toiselle tehtävän ja Aku tietenkin nappaa vaarallisen laatikon matkaansa. Aikataulu on tiukka, eikä lähetti tiedä paketin sisällöstä mitään, joten siinäpä sitä saa jännäillä, posahteleeko pommi Akun näpeissä vai selvitäänkö hiukan pienemmillä vaurioilla...?

Aiempiin runsaaseen kymmeneen kommentoituun lyhytelokuvaan verrattuna Donald's Lucky Day esittelee selvästi poikkeavaa visuaalista ilmettä. Ehkei se kirkkaimpia värejä haikailevia silmäpareja niinkään miellytä, että sävyt asetellaan kohti aikakauden rötöstelyelokuvien paletteja. No, eihän Donald's Lucky Day sentään mitään pelkkiä pimeiden kujien varjoja ja muita hämäryyksiä ruudulle vyöryttele, mutta siitä suunnasta selkeästi on innoitusta haettu, ja onhan tällainen tyylittely vähintään vaihteluna piristävää, vaikka ei mielestäni ihan nappiin osukaan Aku-animaation puitteissa. Aihepiiriin sopien sitä huumoripitoista hassuttelua etsiskellään esimerkiksi erilaisten epäonnenmerkkien joukosta. On särkyvää peiliä, pahaenteisesti nimettyjä katuja ja mustaa kissaakin matkaa vaikeuttamassa, mihin tietysti päälle Akulle muutenkin luontaiset kommellukset. Muksista vain painellaan omenalaatikkojen keskelle pyörimään ja satamassa pitää käydä omanlaistaan kamppailua pommikellon raksuttaessa kohti loppuräjähdystä. Kaikista hiukkasen nihkeistä sattumuksista huolimatta homma ei välttämättä kokonaisuudessaan täyskatastrofiksi summaudu, vaan voisi höpötellä ehkä ennemmin jotakin auringosta ja risukasasta. Yritystä ja energiaa tässäkin noin kahdeksanminuuttisessa hämärähemmoilussa riittää, mutta minusta kohkaus vähän jämähtää laiturin kiikkulautailuun ja sen oheistoimintaan hiiriharhautuksineen. Lopettelu toki paukahtelee ihan komeasti, vaan eipä silti laita isompia kehuja tähän latelemaan.

Donald's Lucky Day (1939) (IMDB)

The Hockey Champ (Jääkiekkosankari)

Akusta on selvästi moneksi, kuten on todettua tullut, sillä vaikka vielä hetki sitten oltiin pommeja toimittelemassa, niin seuraava koitos mestarointeineen voikin tapahtua jääkenttien pyörähtelyissä, eikä vielä ole edes ehditty Akun ensimmäiseltä elokuvien vuosikymmeneltä poistumaan. Viimeksi tuli tuumailtua, ettei rauhallisia otteita ja runsaasti kärsivällisyyttä kyselevä golf taida olla ihan niihin Akun luontaisiin piirteisiin soveltuva laji, mutta ehkäpä enemmän voimaa ja vauhtia vaativa jääkiekko toisi niitä osumia sekä huikeita voittojuhlia. Alkuun Aku kuitenkin keskittyy esittelemään omia kykyjään luistimilla, ja melkoisen uskomattomiin suorituksiin räpylät venyvätkin ja koukerointi jäällä on erinomaisen taidokasta. Huomio hakeutuu toisaalle ja esitys lopahtaa, kunhan poikakolmikko tulee paikalle melskaamaan ja möykkäämään kiekkonsa kanssa. Eipä kaverusten lätkätuokio mikään sopuisin harrastushetki ole, vaan Tupu, Hupu ja Lupu kompuroivat ja tuuppivat toisensa verkon perille, mitä Aku kurvailee naureskelemaan. Siinä räkättäessään hän uhittelee voittavansa pojat tuosta vain kolme yhtä vastaan ja haaste otetaankin vastaan.

Edellisen kohdalla vähän teki mieli napista, että ideat tuntuivat jämähtävän kiikkulautaleikkien kohdalla, mutta sanoisin, ettei The Hockey Champ ainakaan vastaavasta jumittumisesta pääse kärsimään, vaan tahti on tiukka ja temput hurjistuvat entisestään loppusekoilujen lähestyessä. Vauhti siis lisääntyy huomattavasti ja samalla pyyhkäistään pimeiden katujen varjoinen maailma kauas pois ja tarjoillaan tilalle kaunis ja kirkas talvinen päivä. Jos se omia silmiä enemmän miellyttävä värimaailma pitäisi valita, niin kovin pitkään ei tarvitse pohdiskella päätöstä jääriehan eduksi. Muutenkin vaikuttaa siltä, ettei turhaan rajoiteta meuhkaamista ja sekaan sujautellaan vähintään hymyilyttävän mielikuvituksellista temppuilua useampaankin otteeseen, ja tulee mieleen, että seitsemän minuuttia on aivan liian vähän tätä kahjoiluksi yltyvää kisailua. Aku on jälleen jossakin omahyväisyytensä huipulla pilkkaillessaan poikia ja ottaessaan kentän haltuunsa suvereeneilla näytöksillään. No, kolmikosta kuitenkin puhtia löytyy, eikä jäädä nokat auki toljottelemaan sedän ivailua, vaan jos eivät taidot riitä haastamiseen, niin sitten sopii ottaa kovemmat keinotkin käyttöön kampituksineen. Selväähän se, että hetkistä myöhemmin kuuraparta painelee raivon voimalla ja leikki karkailee kevytmielisestä hupailusta hurjaksi rähistelyksi, mikä viimeistelee oikeastaan kaikin puolin nautinnollisen animaatiorepäisyn.

The Hockey Champ (1939) (IMDB)

Donald's Cousin Gus (Hansu-serkun vierailu)

Luistimet voidaan riisua räpylöistä, sillä seuraava tovi vie kesäisempään aikaan ja Akulle olisi vieras tulossa käväisemään, mikä tarkoittaa Hansu-serkun (Gus) ymmärtääkseni ensimmäistä käväisyä elokuvamaailmassa. Aku sattuukin juuri osuvasti itseään valmiiseen ruokapöytään sovittelemaan, kun samaan aikaan ilmeisesti hiukkasen tökkivällä ajatustenjuoksulla varustettu Hansu ihmettelee pihan puolella postikopasta löytyvää nimeä. No, kunhan sopivasti vääntelee ja kääntelee, niin asiat siitä järkeistyvät vinksahtaneella tavallaan, eikä muuta kuin ovikelloa kilisyttelemään. Kaverilla on mukana kirje, jossa vierailua vähän selitellään, vaan sen enempää kohteliaisuuksia ei ole aikaa vaihtaa, koska Hansun nokka vainuaa keittiön puolelta kantautuvan herkkuaterian tuoksun ja niinpä siirrytään suoraan syöpöttelemään. Turhia ei tosiaan turista tai hassuja höpistä, vaan keskitytään tiukasti olennaiseen, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa murkinan mättämistä masuun ja sitähän tämä seitsemänminuuttinen pitkälti onkin loppuun saakka.

Katsomon puolella voi eläytyä Akun osaan, sillä aluksi hillitön hotkiminen ja täysin päätön suursyöpöttely jaksaa aikansa huvittaa, mutta temppuilu pöydän ympärillä alkaa ikääntyä melkoisen nopsasti ja samaa tahtia Hansu on menossa rasittavampaan suuntaan. Hansu ei todellakaan ole ensimmäinen tapaus, josta yritetään kaivella hupia käsistä karkailevan ahmimisen kautta, vaan esimerkiksi aiemmin kommentoitu Donald's Ostrich toi kuvioihin hirmuisen nälkäisen strutsikaverin, joka tahtoi haukkailla kaikkea, ja lopputulos oli kohtalaisen samansuuntainen, eli sekalaisesta popsimisesta ei niinkään ollut päävetonaulaksi. Kyllähän Hansulle tässä vähän uudemmassa piirretyssä kehitellään monenmoista touhuiltavaa ja ruokakepposta, mutta vaikka seitsemän minuuttia ei sinänsä ole pitkä aika, niin vähäsen alkaa eväiden anastelu puulta maistumaan ennen lopputekstejä. Ehkäpä oudoimpana jekkuna mieleen jää vallan hurja nakki, joka alkaa masussa myllertää, mutta kaikkiaan tämä ateriointi on lähinnä pikkukivaa kujeilua, josta puhti pääsee pikkuisen hiipumaan. Vaikkakin Aku tietysti tapansa mukaan löytää vieraanvaraisuuden rajat ja päättää näyttää häirikölle paikkansa. Jääkenttien kekseliään taituroinnin perään katseltuna kuitenkin näyttäytyy sellaisena C-luokan akuiluna.

Donald's Cousin Gus (1939) (IMDB)

IMDB:n puolelta on löydettävissä sellainenkin nippelitieto, että tämä elokuvakolmikon viimeisin on tehnyt Yhdysvalloissa televisiohistoriaa ollen ensimmäinen esitetty ennakkoon tuotettu ohjelma, kun se näytettiin 3.5.1939. Hirmuisen suuria ansioita en noin muuten kykene tälle syöpötteleväiselle vierailulle naputtelemaan. Eihän herkuttelunäytöskään kurjaa kamaluutta edusta, mutta keskitason koitoksiin se toistonsa ansiosta mielestäni kuuluu. Samaan sarjaan laitan myös valikoiman ensimmäisen teoksen Donald's Lucky Day, sillä epäonnen sävyttelemät onnenpotkutkin vähän laimeiksi jäävät. Apurina ja kiusantekijänä tosin hääräilee huvittavan ärhäkkä kissa, joka hurjasti pommiakin höykyttelee, mutta loppurysäyksestä ja -ryntäyksestä huolimatta hihkaisut jäävät vähiin. Parhaaksi siis kohoilee melko helposti The Hockey Champ, jossa Aku reippaasti osoittaa ylivoimaisuuttaan ja ylimielisyyttään, mistä tietysti seuraa sekä henkisiä että fyysisiä kolauksia kestettäväksi, eikä viihdyttävyydestä tee mieli valitella. Jos muisti edes jotenkin toimii, niin vastaavaa vipellystä on levyillä tarjottavana runsaasti lisääkin, eli eiköhän tässä intoa riitä kertailuja jatkaa ja myöhemmin siirtyä vähemmän tuttujen teostenkin pariin.