Edellinen ja samalla ensimmäinen omakohtainen vierailu Steel-filmatisointien maailmaan oli jokunen päivä sitten kommentoitu Kaleidoscope, jossa kolme sisarusta joutuivat jo nuorina erille toisistaan, kun perhetragedia jakoi eri-ikäiset siskot uusiin koteihin ympäri Yhdysvaltoja. Näitä koteja järjestellyt perhetuttava kuitenkin alkoi miettiä asioita uudelleen vuosikymmeniä myöhemmin ja tahtoi yksityisetsivän avulla saattaa sisarukset aikuisiällä yhteen. Alle 90 minuuttiin tiivistettynä tämä operaatio ei hirmuisen hankalalta vaikuttanut. Muutenkin näytti lipsahtavan kiireen puolelle, kun kurottavaa oli useamman vuosikymmenen verran ja lisäksi piti saada erilaisiin ympyröihin ajautuneet sisarukset nykyhetkessä kohtaamaan. Sinänsä homma hoidettiin mielestäni selkeästi, eikä tarina tuntunut erityisen tökkivältä, mutta kiire ja karsiminen kohtalaisesti tunnepuoltakin verottelivat, eli vähän vaisu ja vajavainenkin elämys oli, mutta voinee sanoa silti, etteivät ne peloista pahimmat toteutuneet.
Viimeksi kirjoittelin, että yritän näitä Steel-elokuvia suunnilleen ilmestymisjärjestyksessä käydä läpi, mutta heti alkuun tapahtui pieni loikka, kun kokoelman ihan ensimmäinen julkaisu olikin runsaat neljä tuntia kestävä minisarja Crossings, mikä tuntui hieman liialliselta noin ensikosketuksen kannalta. Kolmantena järjestyksessä taas olisi ollut vuoden 1990 Fine Things, mutta IMDB:n ilmoittamat 150 minuuttia olivat vähän liikaa jo valmiiksi myöhäiseksi venähtäneelle illalle, joten tulipa tähän jo toinen pompsahdus kohti lyhykäisempiä hömppiä. Changes on vuoden 1991 tuotoksia, jolloin ilmestyi toki vielä pari muutakin Steel-filmatisointia, mutta puraistaanpa tämä teos ensin edestä pois. Edellisen elokuvan tapaan kirjailija itse käväisee jälleen noin puolen minuutin ajan avaamassa tarinan pääpiirteitä, minkä jälkeen päästäänkin jo ihmettelemään, millaisia muutoksia ja mukautumisia olisi luvassa.
Jarrut pohjassa ei tätäkään juttua laiteta liikkeelle, ja onkin jo tullut tutuksi tietynlainen tapa kiskaista katsoja välittömästi mukaan menoon, jossa ei erityisemmin aikailla päähahmojen esittelyissä tai tapahtumien tuuppimisessa vauhtiin. Tässä tapauksessa ensimmäiset kuvat kuljettelevat uutisstudiolle, jossa Melanie Adams (Cheryl Ladd) työstää juttua vakavasti sydänsairaasta pienestä tytöstä. Hätä on suuri, sillä edessä on vaativa leikkaus, eikä paljon varoja, minkä takia Adams onkin mukana, sillä ajatuksena on tehdä katsojiin vetoava koskettava tarina ja saada apua sitä kautta. Mahdollinen osaava asiantuntija löytyykin nopsasti, mutta tämä operoi Yhdysvaltojen länsirannikolla Kaliforniassa, eli Adamsille tulee New Yorkista jokunen lentokilometri liideltäväksi, mutta juttu kaikkineen vaikuttaa niin lupaavalta, että ihan mielellään hän matkaan lähtee.
Sairaalassa Melanie tapaa pikaisesti vaativaa leikkausta johtavan lääkärin Peter Hallamin (Michael Nouri), joka ei ainakaan erityisen riemukkaalta vaikuta, mitä tulee operaation julkiseen puoleen. Ensitapaaminen onkin lähinnä kiireinen jutustelu kesken käytäväkävelyn, eikä siitä mitään valtavan sydämellistä vaikutelmaa pääse syntymään. Ehkäpä tämän jokseenkin kolkon kohtaamisen jälkeen Melanielle tuleekin yllätyksenä, että Peter ehdottaa yhteistä lounasta, mutta lähteepä kuitenkin mieheen paremmin tutustumaan. Sairaalan ulkopuolella lääkäri vaikuttaa ainakin astetta rennommalta ja juttelee perheestään, johon hän on jäänyt kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Melaniella on hieman vastaava tilanne, sillä hänellä on omasta puolestaan kaksoistytöt kotona. Kunhan leikkaus on onnistuneesti ohi ja jälkiosiot juttuun tehty, niin New York kutsuu jälleen ja kaksikon yhteiset hetket jäävät lopulta lyhyiksi.
Erkaneminen ei sentään ihan lopulliseksi osoittaudu, vaan ennen pitkää Kalifornia kutsuu jälleen, kun eräs senaattori on päätynyt Peterin potilaaksi ja kyseessä on maanlaajuisesti kiinnostava uutinen. Kukapa muukaan haastatteluhommiin lähtisi kuin Melanie ja kunhan Peter kuulee asiasta, niin alkaa hän välittömästi järjestellä mahdollisia tapaamisia, eli sopinee olettaa kiinnostuksen olevan hiukkasen laajempaakin kuin vain työasioihin rajoittuvaa. Jälleen aikataulut tuntuvat kovin kiireellisiltä ja senaattorin terveyden kohentuessa lähtö alkaa lähestyä uudelleen. Peter taitaa tietää, että näitä Melanieta rannikolta toiselle kuljettelevia sattumia on luultavasti hyvin rajallinen määrä, ja jos aikoo saada jotakin pysyvämpää aikaan, niin pitää tehdä aloite. Niinpä hän ehdottaakin, että perheet viettäisivät yhdessä kesälomaviikkonsa hänen rantatalollaan.
Peterin tarjousta mietiskellessään Melanie on alkuun varsin varautunut ja monimutkaisuudesta huolissaan, mutta selvästi ehdotus houkuttaa. Ilman vastarintaa kesäsuunnitelmien muuttelu ei noin vain sujukaan, sillä kummankin lapset ovat melkoisen voimakkaasti ajatusta vastaan. Kunhan päästään saman katon alle, niin ainakin osa porukasta alkaa olla ihan innoissaankin hieman erilaisesta kesästä ja etenkin Peterin vanhin poika ja toinen Melanien tyttäristä viihtyvät hyvin yhdessä. Vaikka alkujärkytys onkin lopulta pelättyä lievempi, niin Peterin 15-vuotias tytär ei tahdo tilannetta hyväksyä, sillä äidin menehtyminen vaivaa edelleen ja isän uudet kuviot suututtavat. Aurinkoinen ajanvietto ei muutenkaan ilman niitä mustia pilviä suju, sillä loma saattaa lopahtaa lyhyeen, kun Melanie saa kauan kaipaamansa työtarjouksen, eikä Peter edes yritä piilotella pettymystään. Hänen toiveissaan on yhteinen elämä, mutta välimatkat ovat valtaisat ja kenties kilometrejä huomattavasti suurempi haaste tulee lopulta henkilökemioiden sovittelusta...?
Niitä muutoksiahan otsikko tosiaan lupailee ja sitä lajia kyllä onkin tarjolla, kun suunnilleen jokainen päähenkilöistä joutuu uuden ja mullistavankin tilanteen eteen, eikä oikein yhdelläkään ole varaa täydelliseen itsekkyyteen. Rajoja sekä joustavuutta tietenkin kohtalaisesti koetellaankin, ja voisihan ainakin paikoittaisesta kaavamaisuudesta vuorottelevine ylä- ja alamäkineen lähteä napisemaan. Ainakaan omia hermoja nämä vähän tutuilta tuntuvat uusioperheen muodostelemisen pulmat ja murheet eivät liikoja rasitelleet ja minusta näistä aineksista saadaan aikaan parempaa sekä tyydyttävämpää draamaa kuin mitä olen havainnut keskimääräisissä katselemissani Harlekiini- ja Nora Roberts -filmatisoinneissa. Ensin mainittujen tuotantojen parissa on myös tämän teoksen ohjaksista vastaava Charles Jarrott puuhastellut. Itsellekin on siis tuttu vuoden 1995 At the Midnight Hour, jossa muistaakseni on vähän samanlaistakin teemaa nähtävissä, mitä tulee menetykseen ja uuteen perheeseen, mutta kyseinen teos kallistuu kuitenkin pikkuisen enemmän jännitystä hakemaan kuin Changes. Jarrottin filmografiassa olisi toki toinenkin Harlekiini-filmatisointi, eli Treacherous Beauties, mutta sitä ei omasta kokoelmasta tähän hätään löydy tutkittavaksi ja vertailtavaksi. Sivuhuomiona mainittakoon myös, että viime vuosina kohti suurempaakin elokuvatähteyttä noussut Joseph Gordon-Levitt nähdään tässä noin kymmenvuotiaana uransa alkutaipaleella Peterin nuoremman pojan roolissa.
Vaikka antaisikin yllätyksettömyydestä sekä televisioelokuville tyypillisestä vähän latteasta toteutuksesta miinustelua, niin minusta Changes silti on näissä mainituissa kerhoissa keskitason yläpuolelle kiipustava tapaus. Siinä ei pakonomaisesti ja jatkuvalla kiireellä kehitellä jotakin puolihuolimattomasti huitaistua töksähtelevää yllätystä katsojalle, vaan elokuva osaa rauhoitella ja jäähdytelläkin vähän. Ehkeivät ne aurinkoiset rannat ja lötkötteleväiset tuokioiset mahdottoman lumoavina pääse hehkumaan, mutta pienet hiljaiset hetket ja kauniit kuvat tarjoilevat kuitenkin miellyttävää taukoa, ettei jutustelu vääntämisineen käy uuvuttavaksi jankkaukseksi. Toisaalta tekee kyllä mieli tokaista, että kun sitä kesälomaa on ja kaunista rantaa riittää, niin ehkäpä näistä näkymistä olisi voinut enemmänkin saada irti. Varmaan tässä lajityypissä maisematunnelmointi on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta toissijaista touhua, kun vaakakuppia painaa toiselta puolelta roihahteleva romanssi pitkän, komean sekä pintapuolisesti viileän, mutta pohjimmiltaan herkän lääkärin kanssa. Tässä asetelmassa ja tärkeysjärjestyksien hakemisessa voisi tietysti nähdä myös syytä paasailulle ja piikittelylle, muttei minusta Changes mikään räikein sukupuolirooleihin kangistunut tapaus ole, vaikka lopulta lähteekin hakemaan perinteistä suuntaa. Päättelyyn liittyen sanoisinkin, että kaiken kamppailun ja sovittelun jälkeen päädytään pikkuisen turhankin turvalliseen ja samalla tylsähköön lopetteluun, mutta eipä se silti suuremmin närästele. Ehkä ärhäkämmässä olotilassa saattaisi tulla tylympää tilitystä, mutta kenties kaksikon tuskailut saivat suopeammalle tuulelle...?
Plussaksi laskettakoon sekin, ettei tarinaan tarvitse vääntää mitään pakollista pahistelua helpon jännitteen toivossa, vaan töksähtelevien pistooliuhittelujen sekä hyypiömäisten vaanijoiden sijaan luotetaan siihen, että arkisemmista yhteentörmäyksistä saadaan kehiteltyä tarpeeksi draamaa ja tunnetta. Toki Melanie kohtaa vastustusta sekä uudella työpaikalla että kotonaan, kun elelyä hankaloittavat nihkeä työpari sekä kylmäkiskoisesti käyttäytyvä kotiapulainen. Näissäkään koukeroissa ei sentään seikkailla minnekään typerryttäviin tolkuttomuuksiin ja muutenkin pääpaino pidetään perheen sisällä. Onhan mukana toki sitä kompuroivampaakin kerrontaa paljastuksineen, mutta ainakin paikoin voisi veikkailla, että kirjaa on pitänyt laittaa tiiviimpään muotoon, mikä on tuonut töyssähdyksiä sovitukseen. Kaikkiaan Changes on mielestäni eheämpi ja antaa hahmoilleen huomattavasti enemmän tilaa kuin Kaleidoscope, jossa osa merkittävämmistäkin henkilöistä jätetään hyvin vähälle huomiolle. Leppoisammasta ja nautittavammasta kyydistään huolimatta ei Changes silti katsojaa ihan helpolla halua päästää, vaan onhan tavallisen arkielämän kitkojen lisäksi niitä kovempiakin koettelemuksia moninaisine sydänsuruineen koettaviksi ennen kuin voidaan alkaa kohdistaa katsetta odotettuun onnelliseen loppuun. Vaikkei elokuva lisäisikään nenäliinakulutusta merkittävästi, niin omin silmin nähtynä Changes vastaa monessakin mielessä näille Steel-filmatisoinneille asettelemiini toiveisiin ja siitä on ihan mukavaa jatkaa eteenpäin.
Changes (1991) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti