Donald's Tire Trouble (Akun rengasrikko) / Home Defense

Jospa olisi taas aika jatkaa alkuvuoden ankkailuja, niin edistyypä tämäkin urakka hiljalleen. Viimeksi ruutuviihde vei Yhdysvaltojen länsirannikolle, jossa Michael Douglas ja kumppanit harrastelivat omalaatuista aarteenetsintää ja toki myös muuta puolta sinänsä sympaattiseen ja huvittavaan elokuvaan King of California mahtui. Sitä ennen iltoja kuluttelin Danielle Steel -filmatisointien parissa, joissa perhedraama ongelmineen ja ihastumisineen oli vahvemmin keskiössä, eli ihan mielellään tämä katsoja vaihtaa välillä takaisin Akun kiukkuileviin puuhiin. Viimeksi tätä lajia oli nautiskeltavana kuukauden alkupuoliskolla ja Fall Out - Fall in / The Flying Jalopy olikin kieltämättä tiukka tupla kovaa rääkkiä ja hengenvaarallista taiturointia taivaalla. Pitkän ja rankan marssin sekä erinäisten telttahuolien päälle tuli vielä huimapäinen koitos keljun sekä ketkuttelevan kotkan kanssa ja vastaavaa vauhtinäytöstä tässä taas kaipailen...

Donald's Tire Trouble (Akun rengasrikko)

Käsittämättömällä kaahailulla ankkailun ensimmäinen puolikas kiihdytellään liikkeelle, sillä Aku on syystä mystisestä päättänyt alkaa mutkaisten ja vaarallistenkin maanteiden vauhtihirmuksi. Moottori ärjyy, kaasu on pohjassa, eivätkä tiukat käännökset tai muu liikenne paljoakaan hurjastelijaa hirvitä. Kuten odottaa sopii, niin ennen pitkää tämä uskalias ajotaiteilun näytös löytää ainakin tilapäisen päätöksensä, mutta se ei tule suuronnettomuuden tai ajopelin lopullisen uuvahtamisen seurauksena, vaan yksi kumitassuista löytää ajoradalta terävämpää tavaraa ja hönkii ilmansa pihalle, mikä ei tietenkään vauhdista villiintynyttä Akua lainkaan riemastuta. No, mäkättelyillä ei pyöräongelma ole ratkeamassa, eli täytyypi ryhtyä ratinvääntelyn lisäksi muihinkin hommiin.

Taistelu venkoilevan tunkin kanssa ei ihan lupaavasti lähde liikkeelle, kun oheisvahinkoja kertyy, mutta auto pötköttää edelleen jämäkästi maata vasten. Raskaan ja rankan tuhtomisen päätteeksi yksi kulma lopulta nousee ylös ja seuraava vaihe onkin renkaan repiminen vanteen tiukasta puristuksesta ja kun työkalujen käyttö on taas vähän mitä sattuu, niin siinähän sitä sattuu sekä ankalle että autolle. Ulkorengas antautuu lopulta ja näyttää siltä, että sisäkumia on jo jokusen kerran tee-se-itse-menetelmin paikkailtu kuntoon, jolloin Aku siinä vähän pula-ajan ikävyyttäkin manailee. Vastoinkäymiset eivät paikkausmateriaalivajeeseen tietenkään lopahda, vaan perään saadaan useampikin epätoivoinen, vaikkakin taistelutahtoa ja jääräpäisyyttä ihailtavasti huokuva koitos.

Voisi melkein sanoa, että tämä seitsenminuuttinen rämäpäinen revittely on viihdyttävää ja vauhdikasta vääntöä sekä kekseliästä kamppailua ensisekunneilta ihan loppuun saakka. Viimeistely ei tosin ihan niin suureen paukahdukseen johda kuin mitä voisi edeltävien riehumisten pohjalta veikkailla, mutta siitä ei mielestäni ole syytä mitään merkittävästi miinustella. Melkein heti korjailuoperaation alkaessa näyttää siltä, että Akun kärsivällisyys arkiseen askarointiin on jopa tavallistakin matalammalla. Jo tunkkia käsitellessä hermot taitavat olla lopuillaan ja varsinainen paikkailu viimeistelyineen hoidetaan puhtaan kiukun voimalla, kun maltti ja harkinta ovat taas rähistellen teilleen toivoteltu. Siinähän sitä Aku onnistuu itsensä rengastamaan ja pähkäily jatkuu vatsa vanteille laitettuna. Lopulta sekoilu vaikuttaisi summautuvan siten, että melkein kaikki loksahtelee suhteellisen kivutta kohdilleen, mutta hetkistä myöhemmin kuuluu poks, poks, poks ja poks, jolloin viimeinenkin vieteri näyttää napsahtavan ja viimeisten voimien sekä kiukunpuuskan suomalla tarmolla toteutetaan ainakin sisäinen hykerryttävä loppuräjähdys.

Kokoelman ensimmäisen levyn introssa Leonard Maltin osuvasti jutteleekin, että tämä Akun estoton raivoaminen juuri tavallisten ja jokapäiväistenkin pulmien parissa oli syy suosion voimakkaaseen nousuun 1940-luvun alussa, jolloin otteissaan leppoisampi studion aiempi ykköstähti Mikki Hiiri jäi vähän Akun varjoon. Monille olikin ilmeisesti herkullista seurattavaa, kun Aku täysin päreensä polttaneena riehui milloin minkäkin ongelman parissa, eikä tarvinnut paljoa rajoitella, vaan kaveri sai remuta mielin määrin. Itse en voi väittää, etteikö tällainen puolimielinenkin remuaminen olisi iso osa akuilun viehätystä ja melkoisen moni näistä koitoksista tosiaan lähtee liikkeelle varsin tavallisesta ongelmasta, vaikkakin näillä on yleensä Akun otteessa ja komennossa taipumusta paisua normaalin arkielämän touhujen toiselle puolelle. Tässä sarjassa Donald's Tire Trouble onkin erinomainen esimerkki ja loistava näyte siitä, miten sinänsä pienen pulman saa kasvatettua aina vain hillittömämmäksi huiskeeksi ja hutiloinniksi.

Donald's Tire Trouble (1943) (IMDB)

Home Defense

Rattiraivo yltyi niinkin hirmuiseksi, että Aku on vaihteeksi tempaistu toisenlaisiin toimiin, joissa ei tarvitse niinkään viilettää kaasu pohjassa, mutta tarkkaavaisuutta kyllä tarvittaisiin. Jostakin rannikolta löytyy amiraali Ankan tiedusteluasema, jonka tarkoituksena on kuulostella lähestyviä vihamielisiä sotilasvoimia sekä tarvittaessa aloittaa maanpuolustus ja toki tehdä tarvittavat hälytykset. Erityisen valpasta vahtia ei tässä tapauksessa ole napattu rajaa turvaamaan, sillä siellä Aku liikuteltavassa valvontahökkelissään nuokkuu unistelun rajamailla ja lähistöllä aseväeksi värvätty sukulaispoikien kolmikko torkkuilee teltassaan. Lopulta Akukin joutuu antautumaan väsylle, mistä syntyvä möykkä taas herättelee pojat, joilla olisi parikin kujetta mielessään setänsä kiusaksi.

Pojat päättävätkin lavastaa pienoismallien avulla setänsä kauhuksi lentohyökkäyksen, eikä pökertyneestä tilastaan virkoava Aku tunnu tajuavan lainkaan, mistä on kyse suuntaillessaan siirrettävää kotikutoista ilmatorjuntahärveliään. Sen suuremmin tilannetta tutkimatta hän tuumailee, että parasta antaa kaikkien aseiden laulaa kohti taivaita, mutta niinpä vain laskuvarjojoukkoja putoilee alas ja pojat vielä pirullisina pelkoja lietsovat lisää. Urheudesta ei varmaan mitaleja olla jakelemassa, koska rajavahti on ilman taistelua antautumassa lelusotilaille, ja kun Aku lopulta tajuaa jekutuksen, niin seuraakin apujoukkojen pikainen kurinpalautus irtisanomisineen. Aku jääkin yksin asemalleen, mutta varsin nopsasti kauhukuvat ovat jälleen kasvussa, sillä eihän sitä voi tietää, mikä kuulokkeissa pahaenteisesti surisee. Ties millainen vieraan vallan tuhokone on tulossa, joten apulaiset käskytetään pikaisesti takaisin vahvuuteen ja tykkiä latailemaan...

Home Defense ei mielestäni ihan puhtaasti kuulu Akun varsinaisten armeijatouhuilujen joukkoon, mutta kyllä elokuva silti aiheensa puolesta varsin lähelle pääsee ja se onkin ihan perustellusti julkaistu myös näitä Disneyn toisen maailmansodan aikaisia sota- ja maanpuolustusjuttuja summailevalla kokoelmalla Walt Disney on the Front Lines. Ainakin toistaiseksi näkemäni Akun armeija-animaatiot ovat olleet selkeästi pirteämpää ja huvittavampaa hölmöilyä kuin tämä seitsenminuuttinen paikoin touhukas tarkkailuoperaatio. Vähän samaa voisi sanoa, mitä tulee aiemmin käytyihin taistoihin sukulaispoikien kanssa, koska vaisuhkoa kiusantekoa tämä puolin ja toisin on, kun vertailuksi muistelee menneitä kamppailuja. Tarinan toisella puoliskolla mukaan menoon suristeleva mehiläinenkään ei mitään ikimuistoisinta vastusta Akulle anna ja vaikka päästään kirjaimellisesti ampumaan tykillä harmitonta hyönteistä, niin loppuhuipennuskin on lievä lässähdys. Onhan Home Defense silti ihan kohtalainen koheltelu, mutta huomattavasti riehakkaampien rengasrikkojen perään tuijoteltuna siitä ei millään parasta iloa irti saa ja ero näiden puuhastelujen pirteydessäkin näyttäytyy varsin räikeänä.

Home Defense (1943) (IMDB)