Siirrytään siis Honolulun suuntaan, jossa Sebastian (Chris Carmack) ja Dani (Laura Vandervoort) pyörittävät turisteille opastettuja sukellusretkiä tarjoavaa yritystään. He myös seurustelevat keskenään. Sebastian ei ole tyytyväinen nykyiseen elämäänsä ja sen lupaamaan tulevaisuuteen. Pitkään hän on pakkomielteisesti yrittänyt löytää huhujen mukaan alueelle 1600-luvulla uponnutta San Cristobalia, joka tarinoiden mukaan vei mukanaan syvyyksiin miljoonien edestä arvotavaraa.
Mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen pilkistää, kun pari saa asiakkaikseen kaksi varakkaampaa henkilöä, jotka ovat valmiita jakamaan rikkauttaan, jos Sebastian ja Dani suostuvat ottamaan vastaan jokseenkin epämääräisiä piirteitä omaavan viikon kestävän sukellustehtävän. Raha houkuttaa etenkin Sebastiania, joka tarttuu koukkuun, vaikka Dani hieman epäröikin.
Kuten tässäkin tapauksessa olettaa voi, niin tälläkään kerralla luvassa ei ole helppoa rahaa. Kun pariskunta huomaa sotkeutuneensa hieman vaarallisempiin kuvioihin, niin onkin jo myöhäistä perua ilman vakavia seuraamuksia. Itsensä lisäksi he saattavat lähimmät ystävänsä hengenvaaraan. Melko pitkälti elokuva siis tässä mielessä muistuttaa ensimmäistä osaa. Sitten on tietysti vielä se samankaltainen "luopuisitko aarteesta rakkauden takia"-teemakin...
Suoraan videolle päätynyt jatko-osa on ainakin ulkoisen ilmeensä perusteella kuvattu huomattavasti pienemmällä budjetilla kuin alkuperäinen. Hehkuva ympäristökään ei voi loputtomiin paikata muiden tuotantoarvojen puutetta. Sukellusjaksot näyttävät järjestään selvästi köyhemmiltä kuin päivää aiemmin katsotussa ensimmäisessä osassa. Näyttelijöiden taustalla ei yleensä sukelluskuvissa näy juurikaan muuta elämää, vaan lähinnä hiekkaa, kiveä ja vettä. Merielämää on sitten leikattu sinne ja tänne väleihin, mutta yleisvaikutelma näistä jaksoista on melko tympivä.
Muutenkin elokuvan visuaalinen tyyli on rasittavampi kuin ensimmäisessä. Kamera on jatkuvasti omaan makuun liian lähellä. Ei useinkaan hirveästi saa taustamaisemia ihailla, vaan turhan usein suuria kasvoja televisiotyyliin. Sitten kun on ollut pakko yrittää pitää jatkuvasti yllä jotakin kömpelöä liikettä, niin mahdollisesti potentiaalisista jutuista menee paljon ohi. Öhöm, vaikkapa se rantalentopallojakso olisi saattanut olla paljon nautittavampi toisenlaisella toteutuksella. Asialliset hidastukset oikeisiin kohtiin ja niin edelleen.
Vielä toiminnakin suhteen kyseessä on vaisumpi tapaus. Tältä osa-alueelta ei jäänyt paljoakaan kerrottavaa. Pari lyhyttä ammuskelua, juoksutakaa-ajo sekä lopussa vähän fyysisempää vääntöä. Toimintaelokuvien ystävälle tämä on mielestäni täysin yhdentekevä elokuva. Ohjaajana toiminut Stephen Herek selittää levyltä löytyvillä bonusmateriaaleilla jotakin käsittämätöntä tarinaansa pitkistä juoksuotoista. Herekille voisi lähettää sellaisia terveisiä, että mitkään juoksuotokset eivät tällaista teosta kyllä elvytä edes muutamaksi minuutiksi henkiin.
Katsomani DVD on unrated-versio, mutta enpä osaa sanoa, mitä se käytännössä tarkoittaa. Toiminta ainakin näyttää edelleen varsin kesyltä. Ehkäpä se sitten koskee lähinnä niitä muutamaa otosta yläosattomista naisista. Mitään erityisen repäisevää menoa ei kannata kummankaan suhteen odottaa. Ehkäpä tuo on lätkäisty lähinnä mainostarkoituksissa kanteen.
Siitä päästäänkin sujuvasti toisenlaisiin tunnelmiin. Vandervoort on toki nätti, eikä hänen katselemisensa ainakaan pahaa tee, mutta ei hänessä kyllä ole läheskään samanlaista hehkua kuin Jessica Albassa. Tuntuu kyllä sopivan elokuvan muuhun linjaan, joten ei kauheasti yllätä. Miespääosassa heiluva Carmack on ehkä pikkuisen paremman kehon omaava kuin Paul Walker, mutta vaikuttaa muuten pökkelömmältä ja hengettömämmältä tapaukselta. Bikineissä viihtyviä nuoria naisia toki vilahtelee enemmänkin, mutta levoton toteutus vie tästäkin puolesta enimmät ilot.
Vaikka ei ensimmäinenkään osa mikään mestariteos ole, niin on se kuitenkin omassa lajissaan ihan mukavaa katseltavaa, varsinkin alkupuoleltaan. Tästä ei oikein voi sanoa samaa, vaan Into the Blue 2: The Reef häviää suunnilleen jokaisella osa-alueella ensimmäiselle osalle. Toimintaelokuvana onneton, kauniit maisemat ovat enimmäkseen unohtuneet jonnekin, tympivät sukellukset ja niin edelleen. Ne muutamat paremmat hetketkin on liian usein onnistuttu pilaamaan aivan kammottavilla musiikkivalinnoilla. Stephen Herek tarjoilee hyvän esimerkin siitä, miten tällaisia elokuvia ei pidä missään nimessa tehdä. Vaikuttaa siltä, että hän on lähes täysin kyvytön hyödyntämään niitä resursseja, joista pitäisi tällaisiin elokuviin taikoa se viehättävyys. Eihän tässä muuta voi kuin kääntää peukut alaspäin.
Into the Blue 2: The Reef (2009) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti