Isää ei yhtään ilahduta se, että tytär innostuukin opiskelemaan ja vielä kaiken huipuksi tapaa amerikkalaisen miehen (John Corbett). Kaiken muun hyvän lisäksi mies on vielä kasvissyöjä ja omaa hillityn sekä "kuivan" perheen. Tämä ei ole kovin yhteensopiva asetelma, kun Portokaloksen perheen yhteisissä tilaisuuksissa nauru raikaa, äänenvoimakkuus nousee usein varsin korkeaksi ja pöydät notkuvat erilaisista liharuoista. Isä vielä sattuu olemaan tavallista innostuneempi taustastaan, ja on tuomassa kreikkalaisuuden erinomaisuutta jatkuvasti esille.
Kuten luultavasti arvata saattaa, huumoria sitten revitään tästä pienimuotoisesta kulttuurien törmäämisestä. No, onhan se ihan mukavaa saada välillä tällaistakin maustetta muuten kovin kaavamaisesti etenevään keitokseen. Enimmäkseen vitsit ovat melko kilttejä. Isän kreikkalaisuuden erinomaisuutta korostavista jutuista tulee nopeasti mieleen pikkuisen kotoisempi komedia, eli Baba's Cars. Siitä erityisesti norjalainen tyyppi, jonka vähän pullistunutta kansallistuntoa huokuvat tarinat karkaavat usein käsistä. No, kummankin tyypin höpinät toimivat ainakin paikoitellen.
Kreikka-mausteiden lisäksi huumoria kaivetaan erilaisten perheiden ja yksilöiden vähän väkinäisestä tutustumisesta ja yhteisistä tilaisuuksista. Tätäkään ei nyt voi kovin omaperäisenä ratkaisuna pitää. Ensimmäisenä tulee mieleen pari vuotta aiemmin ilmestynyt Meet the Parents. No, kyllähän tämäkin osa-alue muutamia hymyjä ja hymähdyksiä onnistuu aiheuttamaan, mutta jokseenkin vaisuksi sekin lopulta jää.
Nämä jutut ovat pitkälti peräisin Nia Vardaloksen omasta elämästä, joista hän ensin kirjoitteli yhden naisen näyttämöesityksen. Sitten Rita Wilson sattui näkemään sen. Kaikeksi onneksi Vardalos oli vähän aikaa sitten saanut näytelmän muutettua myös elokuvakäsikirjoitukseksi, jonka Wilson sitten sai luettavakseen. Myös Wilsonin aviomies Tom Hanks innostui materiaalista, ja tuli mukaan tuotantoportaaseen.
My Big Fat Greek Wedding edustaa oikeastaan juuri sellaista romanttista komediaa, joka ei hirveästi jaksa minua innostaa. Se pyörii käytännössä pelkästään suhde- ja perhesotkujen parissa vailla muuta sisältöä. Varsin harvoja ovat ne tämän lajin elokuvat, jotka jaksavat näillä eväillä pitää yllä kiinnostusta. Poikkeuksiakin tosin löytyy, mutta tämä ei nyt kuulu niiden joukkoon. Yleensä ne romanttiset komediat, jotka omalla kohdalla toimivat parhaiten, sisältävät sitten myös vähän jotakin muutakin. Mukavia maisemia, yleistä hyvää tunnelmointia...
Lisäksi tuntuu siltä, että tässä haluttiin pysyä ehkäpä pikkuisen liiankin kiltillä linjalla, ja joitakin tilanteita olisi voinut viedä pidemmällekin. Lopulta alttarille kävellään varsin kivuttomasti, kun tietyt alkuvaikeudet on voitettu. Varsin haalea vaikutelma tästä lopulta jäi. Kyllähän elokuvan kivutta loppuun asti katselee, ja sinällään se on ihan sympaattinen tapaus sarjassaan, eikä ainakaan kauheasti onnistu rasittamaan toisin kuin muutamat näkemäni lajityypin edustajat. Lopulta ne naurutkin jäävät valitettavasti melko vähiin, eikä elokuvasta oikein mitään ikimuistoista jää muille kerrottavaksi. Menettelevä tapaus omassa sarjassaan, mutta ei juuri sen enempää. Lähinnä voisi suositella romanttisten komedioiden suurkuluttajille.
My Big Fat Greek Wedding (2002) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti