Into the Blue (Pinnan alla)

Jared (Paul Walker) viettää tyttöystävänsä Samin (Jessica Alba) kanssa köyhää, mutta mukavaa elämää Bahamasaarten rannoilla. Jaredilla ei ole viime aikoina ollut hirveästi onnea työpaikkojen suhteen, kun viimeisin keikkahomma turistien sukellusopettajana päättyy äkillisesti. Vielä vähemmän kiinnostaa palata työskentelemään paikallisen ammattimaisen "aarteenetsijän" (Josh Brolin) laivalle. Vedenalaiset aarteet kuitenkin kiinnostavat. Niinpä mies alkaa kunnostaa vähintään vuosihuollon tarpeessa olevaa vanhaa venettään. Alueelle on myös vähän aikaa aiemmin tehnyt pakkolaskun kokaiinia kuljettanut lentokone, joka herättää tietyissä piireissä enemmänkin kiinnostusta.

Pariskunta saa myös vieraita, kun Jaredin vanha ystävä Bryce (Scott Caan) saapuu maisemiin uuden tyttöystävänsä (Ashley Scott) kanssa. Näin Sam ja Jared pääsevät hetkeksi pois asuntovaunustaan, kun Bryce on saanut asiakkaansa hulppean loma-asunnon käyttöönsä. Eipä sitten muuta kuin huoletonta vapaa-aikaa viettämään. Nelikon eräs sukellusretki päättyy kokaiinikoneen löytämiseen. Tosin lähimaastosta löytyy myös erään tunnetun hylyn osia sekä lastia. Arvoa sillä on mahdollisesti jopa satoja miljoonia dollareita. Harmi vain, että Jaredilla ei oikein ole välineistöä kunnollisia etsintä- ja nostotoimenpiteitä varten. Vieressä lepäävä täydessä kokaiinilastissa oleva kone alkaa vaikuttaa jatkuvasti houkuttelevammalta ongelmanratkaisijalta. Lienee selvää, että se myös tuo mukanaan uusia vaikeuksia...

Into the Blue alkaa mukavan leppoisasti, kun ei tunnu olevan vielä suurempaa kiirettä minnekään. Alkupuolen nelikon ensimmäinen yhteinen sukellusjakso onkin mielestäni elokuvan parasta tarjottavaa. Siinä on lähes kaikki kohdallaan. Vedenalainen kuvaus on upeaa ja maailma värikäs. Kaikenlaista elämää on myös päätynyt kuviin, eikä näyttelijöiden katseleminenkaan pahaa tee. Ehkäpä kyseisen jakson musiikki kuitenkin jättää vähän toivomisen varaa. Tällaisia löysempiä tunnelmallisempia jaksoja olisi voinut sijoittaa vähän enemmänkin alkupuolelle ehkäpä turhaa selitystä karsien.

No, vielä puoliväliin asti elokuva etenee suhteellisen rauhallisesti, kun tyypit sukeltelevat aarteiden perässä ja kuluttavat aikaansa rannoilla sekä yökerhoissa. Oikeastaan vasta toisella puoliskolla elokuva alkaa muuttumaan varsinaisesti toimintaelokuvaksi, kun huumekuviot tulevat enenevissä määrin mukaan. Valitettavasti omalla kohdalla tämä tarkoittaa samalla sitä, että kiinnostuskäyrä lähtee kohtalaisen jyrkkään laskuun.

Kyseessä ei todellakaan ole mikään merien Cliffhanger, vaikka vähän samansuuntaista kuviota onkin tarjolla. Muutenkaan kohtalaisesti toimintaelokuvia nähneelle Into the Blue ei onnistu sillä osa-alueella tarjoamaan juuri yhtään mitään. Muuten tyylikkäästi kuvattu sekä leikattu elokuva laittaa yleensä toimintakohtauksissa hektisemmän vaihteen silmään, ja yllätys yllätys, katsoja pääsee nauttimaan kohtalaisen sekavasta menosta. No, onneksi tämä ei ole pahimpia esimerkkejä siitä lajista, eikä tämä tyyli nyt pinnan yläpuolella tapahtuvissa kohtauksissa hirveästi lopulta haittaa. Vähän ihmetyttää, kun muuten erinomaisesti pinnan alla kuvattu elokuva on näiltä toiminnallisilta osuuksiltaan kuin toisesta maailmasta. Ehkäpä jokin toinen kuvausyksikkö sai ne tehtäväkseen... Monissa vanhoissa Bond-elokuvissakin on tyylikkäämpää vedenalaista vääntöä.

Onneksi ensimmäinen puolikas sitten tarjoilee vähän toisenlaista silmäkarkkia, joka hidastempoisemmasta menostaan huolimatta vetää paremmin puoleensa. Elokuvan ohjanneen John Stockwellin filmografiasta löytyy ainakin yksi varhaisempi merellinen elokuva, eli Blue Crush (joka olisi tarkoitus myös katsella). Ehkäpä näistä kauniista merellisistä hetkistä pitäisi kuitenkin lähettää suurimmat kiitokset Peter Zuccarinin suuntaan. Hänen filmografiansa lyhyen selailun perusteella vaikuttaa ihan pätevältä tyypiltä. Joka tapauksessa nämä näkymät ovat ehdottomasti elokuvan suurin vahvuus, vaikka kuivalle maallekin on saatu sopimaan muutamia hienoja hetkiä sekä nättejä maisemia.

Sitten pitää tietysti muistaa ne toisenlaiset visuaaliset ilot. Valehtelisin vähintään silmät päästäni, jos yrittäisin väittää, ettei uima-asussaan seikkailevaa Jessica Albaa olisi erittäin miellyttävää katsella. Siinä onkin se elokuvan toinen pääasiallinen vetonaula. Ei tule suurenakaan yllätyksenä, että Alba on harrastanut sukeltamista melko nuoresta lähtien, kun katselee hänen kaunista liikkumistaan vedessä. Enkä nyt alkaisi hirveästi valittamaan toista naispääosaa esittävästä Scottistakaan... Jos ja kun tavoitteena on ollut tehdä lähinnä pintakiiltoa edustava elokuva, niin varsinkin Alba on siinä mielessä suunnilleen täydellinen valinta. Asiaa ei lainkaan haittaa se, että hän on muutenkin erittäin urheilullinen.

Elokuvan jälkeen tuli katseltua levyltä bonuksiakin. Poistettuja kohtauksia löytyy kymmenen kappaletta, yhteensä noin 18 minuuttia. Oikeastaan kaikki olivatkin ihan järkeviä poistoja. Elokuva olisi helposti venähtänyt pariin tuntiin, mikä alkaisi olla tällaiselle jo pikkuisen liikaa. Lähinnä selitystä siinä menetetään, ja sitä elokuvasta löytyy ihan riittävästi jo nykyisessä muodossaan. Mitään erityisen tunnelmallisia hetkiä ei jäänyt leikkaushuoneen lattialle näiden perusteella. Noin 20-minuuttinen elokuvan tekemisestä kertova dokumentti taas on kohtalaisen sisällötöntä kehumishuttua, eli lähinnä pitkitetty mainos. Lisäksi tuli katseltua kolme koekuvauspätkää, joista en hirveästi saanut irti. Kommenttiraita jäi kuuntelematta, mutta ainakaan nuo muut lisät eivät mitään kovin tasokasta tavaraa ole.

Vaikka Into the Blue onkin toimintaelokuvana lähinnä keskinkertainen ja mitäänsanomaton tapaus, niin muut osa-alueet pelastavat sen verran, että kokonaisuus kyllä jää plussan puolelle. Varsinkin näin sateisen syksyn keskellä on ihan mukavaa siirtyä hetkeksi aurinkoisiin tunnelmiin hömppäviihteen parissa maisemia ja vähän muutakin ihaillen. Jos joku syvempien arvojen etsijä erehtyy elokuvan näkemään, niin kyseessä lienee kohtalainen pettymys. Oikealla asenteella Into the Blue on kyllä vähintään menettelevää kevyttä viihdettä. Lopputekstien aikana tarjoillaan vielä pikkuisen rennompaa menoa, johon on mukava päättää elokuvailta. Elokuvahyllystä löytyy kyllä jatko-osakin, joka pitäisi varmaan myös katsella.

 Into the Blue (2005) (IMDB)