Vaalit ovat lähestymässä hyvää vauhtia, ja niinpä kuvernööri näkee jutussa tilaisuuden positiiviselle julkisuudelle. Kunhan juttu vain saataisiin nopeasti onnelliseen päätökseen. Niinpä kokenut sheriffi Red Garnett (Clint Eastwood) saa avukseen Laura Dernin esittämän kriminologin sekä erään FBI-miehen. Takaa-ajo voi sitten alkaa.
Elokuvan ensimmäisen minuutin perusteella saanee jonkinlaisen kuvan siitä, mitä on tulossa, kun Butch makoilee nurmikolla ilman kiirettä minnekään. Vaikka A Perfect World jossakin määrin sisältää takaa-ajoa ja toiminnallisempia hetkiä, on se suurimman osan kestostaan varsin rauhallista menoa. Välillä käy mielessä, että vähän turhankin rauhallista, sillä jännittävämmät hetket ovat samalla tuntuneet unohtuneen jonnekin matkalle. No, ehkäpä Eastwood halusi sitten tehdä vankikarkuritarinan ilman toimintaa ja jännitystä...
Eastwoodin osuus kameran edessä jäi vähäisemmäksi kuin mitä edelliseltä katselulta muistin. Ei Eastwood yleensä muutenkaan ole tunnettu turhasta uhoamisesta, mutta tässä ne vähäisemmätkin ärähtelyt ovat pitkälti jääneet jonnekin, samoin sikarit. No, se tyypillinen vihainen tuijotus sentään kerran lankeaa FBI-ystävämme kasvoille. Ilmeisesti Eastwoodin oli aluksi tarkoitus vain ohjata elokuva, mutta Costner sitten suostutteli hänet myös kameran eteen. Heh, vaikka Clint on yhdessä pääosassa sekä vastaa ohjauksesta, niin ei tämä elokuva vieläkään jotenkin tunnu "oikealta" Eastwood-elokuvalta.
Parhaat hetket löytyvät sitten Butchin ja pikkupojan väliltä, kun isättömänä kasvanut ja suojattua elämää viettnyt Phillip alkaa vähitellen luottaa kaappaajaansa. Teksasin pikkuteillä kiertelevät karkulaiset kohtaavat silloin tällöin pienimuotoisia seikkailuja, mutta ainakin omasta mielestä joukkoon mahtuu myös vähemmän innostavaa tyhjäkäyntiäkin, joka alkaa uuvuttaa, varsinkin kun elokuva on päässyt venähtämään selvästi päälle kahden tunnin. Kehuja taas voisi antaa siitä, että elokuva uskaltaa liikkua sillä harmaalla alueella ilman suurempia moraalisaarnoja. Jossakin määrin myös arvostellen sitä edellisen vuosikymmenen yhteiskuntaa, jota jotkut erehtyivät pitävän (lähes) täydellisenä maailmana.
Elokuva on tullut nähtyä nyt varmaan kolme tai neljä kertaa, mutta en osaa vieläkään liittyä ylistäjien kuoroon. Kehuja A Perfect World keräsikin kiitettävästi ilmestymisensä jälkeen, ja monet kriitikot pitävät sitä jopa Eastwoodin parhaimpana ohjauksena. Omaan makuun elokuva on kuitenkin liian usein huonolla tavalla löysää katseltavaa. Vähän enemmän olisi kaivannut jännitettä mukaan eri osapuolten välille, vaikka ei sitten lopulta olisi kuitenkaan lähdetty tekemään perinteistä jännityselokuvaa. Olisi se silti voinut keskittyä näiden pakomatkalla olevien tarkkailemiseen. Siinä missä Butchin ja pojan väliltä löytyy hienoja ja koskettaviakin hetkiä, niin takaa-ajoporukan osiosta niitä ei juuri löydy, vaan se puoli on enimmäkseen varsin mitäänsanomatonta. Huumoriakaan ei ole täysin unohdettu, mutta kuten muukin elokuva, on sekin enimmäkseen hiljaista ja rauhallista. Edelleen olen sitä mieltä, että kyseessä on melko hyvä elokuva, joka viehättää paikoitellen enemmänkin. Kokonaisuus ei nyt vain tällä kerralla ole parhaalla mahdollisella tavalla toimiva...
A Perfect World (1993) (IMDB)
Nähdessäni tämän joskus pentuna muistan pitäneeni tätä maailman parhaana elokuvana (varmaan lopulla paljon vaikutusta), millaisena se olikin ensimmäinen ns. aikuisten elokuva, jolle moisen tittelin annoin. Sittemmin elokuvia on tullut nähtyä lisää ja tuokin titteli on vaihtanut monet kerrat omistajaa. Ei sillä, että tämäkään leffa enää ihan samalla tavalla iskisi kuin silloin joskus, mutta kyllähän leffan silti helposti läpi katsoo edelleen.
VastaaPoistaItsekin katselin tuon ensimmäisen kerran melko nuorena, mutta oli pienehkö pettymys jo silloin. Kaveri sitä hehkutti kovanakin Eastwoodin uutena elokuvana. Kun sitten sain sen lainattua ja katsottua, niin ei oikein vastannut odotuksia. Nykyään tuon tosiaan katsoo kivutta läpi, mutta ei se oikein saa sen suurempia tunnetiloja aikaan...
VastaaPoista