Vähän vakavampien kalastusseikkailujen jälkeen lienee jälleen hyvä väli palata kevyemmän viihteen pariin. Tarkoitukseen valikoitui Ivan Reitmanin ohjaama ja Harrison Fordin sekä Anne Hechen tähdittämä romantiikkaa, seikkailua ja komediaa yhdistelevä teos. Reitman on tullut itselle tutuksi lähinnä jokseenkin keskinkertaisten komedioiden tekijänä. Eikä Six Days Seven Nights juurikaan onnistunut mielikuvaa muuttamaan.
Alussa ollaan vähän lumisissa tunnelmissa, kun tapaamme Robin Monroen (Heche). Hän on erään muotilehden toimittaja ja viettää kohtalaisen kiireistä elämää. Poikaystävä (David Schwimmer) on suunnitellut yllätyksen rakkaalleen. Tarkoitus olisi lähteä viikoksi viettämään yhteistä lomaa paratiisisaarelle.
Robin ei aivan heti innostu ajatuksesta, sillä miettii omia kiireitään. Kuitenkin suostuu mukaan, ja kun Tahitin lähellä sijaitsevalle saarelle päästään, idea ei enää tunnukaan ollenkaan niin huonolta, mikä ei kuvia katsellessa juurikaan ihmetytä.
Mukavasti alkaneen loman kuitenkin keskeyttää "hätäpuhelu" töistä. Robinille olisi tarjolla pikainen kuvaustilaisuus Tahitilla. Pomo saa suostuteltua hänet lentämään takaisin sinne. Ajatuksena on, että 15 tunnin kuluttua hän olisi jälleen jatkamassa lomaansa.
Quinn Harrisin (Ford) pienellä ja parhaat päivänsä nähneellä koneella lähdetään taittamaan välimatkaa. Huonoa onnea on jonkin verran mukana, ja niinpä ukkosmyrsky pääsee yllättämään kaksikon. Kone putoaa kuitenkin erään saaren rannikolle. Siellä Robin ja Quinn ovatkin pitkälti kahdestaan.
Yhteiselo tällaisessa tilanteessa ei odotettavasti lähde aivan ruusuisesti käyntiin. Varsinkin, kun molemmat ovat kovin erilaisia ihmisiä erilaisista maailmoista. Niinpä sitten pienimuotoista kinaa ja muita erimielisyyksiä pääsee esiintymään. Vähitellen kuitenkin alkaa löytyä toisenlaisiakin tunteita.
Mitään erikoista ennustajan pätevyyttä ei siis vaadita, jotta pystyy arvaamaan tämän tapauksen käänteitä ja menosuuntaa. No, tietty mielikuvituksettomuus ei ole aiemminkaan tämän lajityypin edustajissa omalla kohdalla hirveästi närää aiheuttanut, eikä oikeastaan tälläkään kerralla niin käy.
Vaikka pari muutaman päivän viettääkin keskenään luonnossa, niin mitään suurempaa selviytymisseikkailua ei kannata odottaa. Vähän naputellaan lauttaa, etsitään vettä ja yritetään päästä pois saarelta, mutta mitään vakavampaa uhkaa ympäristö ei heille tarjoa, eikä varmaan ollut tarkoituskaan.
Sitä puolta edustaa enemmän julma merirosvoporukka (joukossa mm. Temuera Morrison, Cliff Curtis ja Danny Trejo). Nämä kohtaukset ovat omasta mielestäni nykyisessä muodossaan melko turhia. Saadaanhan sitä kautta toki vähän toimintaa mukaan menoon, mutta varsin keskinkertainen kuvio on kyseessä. Mielenkiintoiset sivuosanäyttelijät kyllä heitetään täysin hukkaan.
Ei Six Days Seven Nights valitettavasti oikein onnistu sytyttämään romanttisella rintamallakaan. Jo alusta lähtien tuntuu siltä, että Heche ja Ford eivät ole sellainen pari, jonka välillä enempää kipinöisi. Melko usein hyvinkin ennalta-arvattava siirappi onnistuu elokuvien lopuissa ainakin pikkuisen herkistämään. Tämä taas ei saanut oikein minkäänlaista reaktiota aikaan.
Parasta elokuvassa ovat ehdottomasti kauniit kuvat, joihin tekijät ovat selvästi panostaneetkin. Makatean luontoa ne eivät välttämättä hirveästi esittele, sillä elokuva kuvattiin lähinnä Havaijilla, kuten Wikipediakin osaa kertoa:
"Although the name Makatea was used in the film, the movie was not filmed in Makatea and nothing about the film depicted the rugged landscape and real dangers of the island."
Tiedä sitten, häiritseeköhän tämä juurikaan katsojia tällaisessa yhteydessä. Saaren lomakeskukselle saapumisesta lähtien kuvat ovat varsin houkuttelevia. Eikä haaksirikkotilanteeseen siirtyminen juurikaan tilannetta huonompaan suuntaan vie, vaan ennemmin monipuolistaa seurattavaa. Vaikka Six Days Seven Nights muuten onkin vähän keskinkertaista ja löysää menoa, niin antaa se katsojalle kuitenkin jotakin hyvin toteutettua ja nautittavaa vilkuiltavaa. Tai niin, iloa silmille tarjoilee myös Jacqueline Obradors (Tortilla Soup)...
Voi olla, että tällaisia tehdään vähän löysästi, ja ajatellaan, että kunhan mukana on vetovoimainen tähti, kauniita maisemia ja vähän romanssiakin, niin riittää se vetämään katsojia teattereihin. Heh, kyseisen elokuvan tuoton tarkastelun perusteella voi hyvin ollakin, että tällainen puolivaloilla työskentely tosiaan riittää.
Siitä huolimatta välillä haluaisi nähdä tässäkin sarjassa vaihteeksi vähän korkeamman tason osaamista, jota hehkuttaisi mielellään. Onhan niitäkin toki tullut vastaan, mutta liian usein vaikuttaa siltä, että turhan vähään tyydytään.
Taas kävi kyllä myös mielessä, että nyt on mahdollisesti tullut katseltua hengeltään samanlaisia elokuvia jo turhankin paljon tässä kohtalaisen lyhyessä ajassa, kun elokuva ei muilta osiltaan kovin kehuttavasti onnistunut nostattamaan hilpeämpää mielialaa. Tosin tuskinpa suurempikaan tauko tällaista miksikään erinomaiseksi viihteeksi nostaisi. Tämänkin voinee kirjata sinne menettelevien viihdykkeiden joukkoon, jotka varsinkin oikeaan hetkeen osuvaan kertakatseluun ovat ihan kelvollista materiaalia.
Six Days Seven Nights (1998) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti