Summer Lovers (Kesärakkautta)

Kun ei kevät vieläkään ole päässyt kunnolla vauhtiin, niin pari iltaa sitten tuntui hyvältä ajatukselta hakea vauhtia vähän eteläisemmistä maisemista. Vähäisten ennakkotietojen perusteella mitään elokuvahistorian merkkiteosta en lähtenyt odottamaan. Myös se, että elokuva on Randal Kleiserin tuotoksia, piti toiveet kohtalaisen maltillisina.

Kleiser on itselleni tunnettu lähinnä nuorisokuvauksistaan ja mukavan lämpimistä sekä kauniista ympäristöistä. Tämän vuoden puolella onkin tullut katseltua jo Kleiserin tätä edeltänyt ohjaus The Blue Lagoon, sen jatko-osa, jota Kleiser oli tuottamassa Return to the Blue Lagoon ja myös paratiisimaiseen ympäristöön sijoittuva tuoreempi Love Wrecked. Kaikki näistä ovat melkoisen kevyttä hömppää ja samoilla linjoilla tässäkin liikutaan.

Itse asiaan siis. Nuori amerikkalainen pariskunta Michael (Peter Gallagher) ja Cathy (Daryl Hannah) saapuvat muiden turistien tavoin kesää viettämään Kreikan saaristoon. Aamu valkenee rauhallisissa tunnelmissa, mutta pian hiljaisuudesta ei ole enää tietoakaan turistien päästessä kansoittamaan katuja sekä rantoja. Elokuvassa tämä vielä korostuu, kun musiikki monissa kohtauksissa pauhaa varsin voimakkaasti verrattuna elokuvan muuhun äänimaailmaan.

Parin lomailu alkaakin varsin leppoisissa tunnelmissa rantoja sekä nähtävyyksiä kierrellen. Välillä vaikuttaa siltä, että ollaan tultu etsimään ehkä vähän jotakin muutakin kuin vain nättiä pintaa, mutta tämä ei täysin katsojalle selviä. Tai ainakin omien "usvaisten" silmien ohi se sitten viiletti.

No, tunnelmat ovat varsin onnellisia ainakin siihen asti, kunnes Michael törmää eräänä päivänä Linaan (Valérie Quennessen). Kaksikon välillä värähtelee lähes heti, eikä sitä sitten tietenkään voi vastustaa. Lienee helppo arvata, mihin suuntaan siitä elokuva lähtee etenemään.

Kuten myös arvata saattaa, Cathy ei ainakaan kovin innoissaan ole hihkumassa Michaelin seikkailuista. Vaikuttaa siltä, että tässä(kin) tapauksessa avoin suhde on sovittu enemmän toisen tahdosta. No, vähitellen myös Cathy onnistuu löytämään uudesta tilanteesta jotakin kiehtovaa. Hän ja Lina alkavat ystävystyä keskenäänkin. Michaelillakin voisi kuvitella olevan menossa varsinaisen unelmakesän. Ei hirveästi ihmettele hymyn leventyessä...

Idean elokuvaansa Kleiser oli saanut omalla Kreikkaan sijoittuvalla lomallaan, mitä en sen suuremmin ihmettele. Tyyppiä houkuttelevat elementit tuntuvat olevan voimakkaasti läsnä, eli aurinkoiset ja kauniit saaret sekä kehojaan sen enempää peittelemättömät nuoret.

Elokuvaa päädyttiin kuvaamaan useammallakin saarella, joita Kleiser ryhmineen valitsi elokuvaan myös pitkälti värien perusteella. Kuvauskaluston rahtaamiseen ja kuvauslupien hankkimiseen käytettiin ymmärtääkseni enemmänkin aikaa ja vaivaa. Onhan tuloksena toki monia ihastuttavia kuvia, mutta jälleen tulee vähän sellainen tunne, että Kleiser ei saa parasta irti hienoista kuvauspaikoistaan.

Tällaisiin kuviin toivoisi mukaan myös vähän tunnelmaa, niin ne hetket jäisivät paremmin mieleenkin. Nyt osa jää vähän irrallisiksi, mihin on kyllä jo tottunut noiden muiden mainittujen Kleiserin elokuvien aikana. Aina kuitenkin toivoo parasta. Eikä elokuva todellakaan mikään järkyttävä epäonnistuminen tässä mielessä ole. Kyllähän näiden merellisten kuvien parissa hyvin viihtyy. Jää vain jälleen sellainen olo, että osaavamman tekijän käsissä näistä aineksista olisi syntynyt viehättävämpää ja koskettavampaa nähtävää.

Muutenkin samoja Kleiserin muiden elokuvien yhteydessä esitettyjä valituksia voisi tässä toistella. Varsinkin alussa elokuvalla tuntuu olevan kiire jonnekin ja tulee sellainen ikävä ajatus kaavamaisesta suorittamisesta. Tällaisessa yhteydessä se on jokseenkin käsittämätöntä, sillä olisi ollut mitä parhain tilaisuus lyödä tiskiin täysin kiireetöntä tunnelmointia.

No, siihen suuntaan sitten mennäänkin elokuvan hieman vanhentuessa. Vaikka kokonaisuutena tämäkin tuotos on jälleen luokkaa menettelevä, niin siitä huolimatta hienoja hetkiä kuitenkin löytyy. Valitettavasti osa näistä kohtauksista katkaistaan varsin töksähtäen, mikä on jälleen täysin käsittämätöntä. Esimerkiksi kohtaus, jossa kolmikko on päätymässä ensimmäistä kertaa yhdessä sänkyyn. Tuli melkein huudettua ääneen, että mitä hel***** nyt taas! Ehkä nämä ovat joitakin sellaisia älynväläyksiä, joita en vain ymmärrä...

Välillä kuitenkin kesäinen tuuli hyväilee sen verran mukavasti hiuksia ja muutenkin tavoitetaan miellyttäviä kiireettömiä sekä rentoja tunnelmia, että elokuvasta nauttii enemmänkin. Kolmikon höpöttelyjen annoin suosiolla mennä enimmäkseen vähän ohi, sillä niistä ei tuntunut oikein mitään erityisen innostavaa löytyvän. Tyhjenevä viinipullo toki helpotti tätä valintaa. Enemmän tuli keskityttyä sitten visuaaliseen tarjontaan...sekä musiikkiin, jota ei oikein voinut välttää huomaamasta. Jossakin elokuvan puolivälin kohdilla kolmikon makoillessa rannalla olin kokevinani jonkinlaisen ahaa-elämyksen (tajusinko juuri jotakin?), joka sitten valitettavasti kyllä kiiteli menemään ennen kuin sain siitä kunnolla kiinni.

Heh, ehkäpä lienee aiheellista mainita myös elokuvan alastomuudesta, jota kyllä riittää. Jo alkutekstijakson aikana tehdään varsin selväksi, mitä on jatkossa luvassa. Kleiser on päässyt jälleen tavoittelemaan jonkinlaisia softcore-tunnelmia, enkä nyt hirveästi ole valittamassa siitä. Kyllähän niitä(kin) kuvia varsin mielellään katselee. Summer Lovers keskittyy enemmän pinnan esittelyyn, sillä varsinaiset seksikohtaukset ovat lähinnä olemattomia. Tällä kerralla esiintyjät ovat kuitenkin pikkuisen iäkkäämpiä kuin vaikkapa The Blue Lagoon -elokuvissa.

Eipä tätä nyt lopulta voi kovin erinomaiseksi lähteä hehkuttamaan, sillä sen verran tökkivää meno on välillä. Mahdollisesti joku muukin saattaa kuitenkin löytää elokuvasta sen verran nautittavia hetkiä, että kannattaa ihan niidenkin takia katsella. Jos Kleiserin tuotanto on jonkin verran tuttua ja siedettäväksi todettua ja nätit maisemat romanttisen hömpän kera kiinnostavat, niin kyllä tämän voisi varmaan katselulistalle lisäillä.

Omalla kohdalla Summer Lovers onnistui kyllä herättelemään kivoja kesähaaveita. Tuli kyllä mieleen, että olisi varmaan ollut parempi katsella joskus keskellä talvea, niin ehkäpä aurinkoisuus olisi iskenyt enemmän. Kaikesta huolimatta kyllä tässä positiivisen puolelle ainakin pikkuisen jäätiin. Aurinkoa, hymyjä, kaunista pintaa ja kevyttä hömppää. Ihan hyvä päätös eräälle illalle.

Laitetaanpa loppuun vielä Pointer Sistersin vauhdittama pätkä elokuvasta. Kyseisellä videollakin vähän vilahtelee, näin "varoituksena" mainittakoon...

Summer Lovers (1982) (IMDB)