(Tekstissä esiintyvät lainaukset ovat peräisin kirjan suomennetulta painokselta vuodelta 1987.)
Vielä kun kirja sekä Spencer Tracyn tähdittämä 1950-luvun elokuvaversio ovat hyvin muistissa, niin tuli vertailun vuoksi katseltua uudempi televisiolle vuonna 1990 tehty tulkinta, jossa pääosaa esittää Anthony Quinn. Tracyn versio oli jossakin määrin pettymys, kuten aiemmasta linkistä voi lukea, mutta tämän suhteen toiveet olivat kuitenkin kohtalaisen korkealla. Miten sitten kävikään...
"Minkä tähden on luotu meripääskysten kaltaisia siroja ja heiveröisiä lintuja, kun kerran valtameri saattaa olla niin ylen julma? Ystävällinen se on ja hyvin kaunis. Mutta se voi olla myös kovin julma, ja sellaiseksi se äityy hyvin äkkiä, ja nämä linnut, jotka täällä lentelevät sukeltaen ja pyydystellen ja piipittävät surkealla äänellä, ovat liian heiveröisiä merellä olemaan."
Jälleen siis siirrytään kuubalaisen pienehkön kalastajakylän tunnelmiin. Santiago (Anthony Quinn) on epäonnen vaivaama ja jo varsin ikääntynyt kalastaja. Kalaton putki on kestänyt jo 84 päivää, mutta Santiago ei siitä huolimatta ole luovuttanut. Vielä muutama viikko sitten hänen mukanaan matkoilla oli nuorempi poika, jolle Santiago oli opettanut kalastusta. Nyt hän ei enää päässyt epäonnen vaivaaman toverinsa mukaan, sillä vanhemmat olivat kieltäneet.
Poika kuitenkin lähtee 85. päivän aamuna saattelemaan ystäväänsä tämän veneelle. Kohta Santiagon vene onkin jo seilaamassa aavalle merelle muiden kalastajien kanssa. Santiago ehkä kuitenkin hieman poikkeuksellisesti lähteekin tavallista kauemmas. Syvissä vesissä sitten koukkuun nappaa kiinni erittäin suuri ja voimakas kala.
"Siima nousi hitaasti ja tasaisesti, ja sitten valtameren pinta veneen etupuolella pullistui ja kala tuli esiin. Sitä tuli ilmoille loputtomasti, ja vettä tuli sen kyljiltä. Se kiilsi auringossa ja sen pää ja selkä olivat tumman purppuran väriset, ja auringossa sen kylkien juovat näkyivät leveinä ja vaalean laventelinsinisinä. Sen miekka oli pesäpallomailan pituinen ja suippeni kuin säilä, ja se nousi tyveä myöten vedestä ja solahti sitten pehmeästi takaisin kuin sukeltaja, ja vanhus näki ison viikatteenmuotoisen pyrstön uppoavan veteen, ja siima alkoi ulisten purkautua."
Näin elämänsä ehtoopuolella Santiago joutuu ehkäpä uransa kovimpaan koitokseen. Välineet eivät ole täysin kunnossa, eikä ole mieskään enää nuoruutensa iskussa. Hän kuitenkin päättää antaa kaikkensa, vaikka kala viekin venettä määrätietoisesti useamman vuorokauden ajan. Sääolot koettelevat, samoin taistelun aiheuttamat henkiset ja fyysiset vaikeudet. Samalla Santiagolle tästä kamppailusta muodostuu vähän merkityksellisempikin tapaus kuin vain tilaisuus viedä kotiin tavallista suurempi kala.
"- Kala, hän sanoi hiljaa ääneen, minä pysyn sinun kanssasi, kunnes kuolen.""Kun hai oli käynyt kiinni kalaan, hänestä oli tuntunut kuin häneen itseensä olisi käyty kiinni."
Aiemmin mainittu vanhempi versio oli suhteellisen uskollinen tulkinta kirjasta. Tässä uudemmassa tulkinnassa on lähdetty ottamaan enemmänkin vapauksia materiaalin suhteen. Joitakin kohtauksia on laajennettu siitä, mitä ne kirjassa ovat. Sen lisäksi joukkoon on lätkäisty kokonaan uusia hahmoja ja tapahtumia sekä muuteltu merkittäviäkin kohtauksia.
Yhtenä esimerkkinä kokonaan uusista lisäyksistä voisi mainita turistipariskunnan, jonka mies on tavallaan töiden välissä oleva kirjailija, joka on lähtenyt etsimään mahdollisesti inspiraatiota. Hän kiinnostuukin paljon epäonnisen ja iäkkään, mutta samalla sisukkaan kalastajan kohtalosta. Ehkäpä tämä Gary Colen esittämä tyyppi sitten on jonkinlainen versio Hemingwaysta. Aluksi idea tuntuukin ihan kelvolliselta, mutta sitten kun myöhemmin huomaa, että elokuvassa poukkoillaan pariskunnan ja Santiagon merellisten koettelemusten välillä, niin hommasta alkaa mennä maku.
Vielä kun meriosuutta rikotaan myös takaumilla ja maissa odottavien kuvauksella, niin kyllähän siitä selviytymispuolesta paras terä menee samalla. Ehkäpä se sitten viehättää joitakin katsojia enemmän, mutta omasta mielestäni siinä samalla tehokkaasti kadotetaan se tunne, joka kirjasta välittyy päivien vaihtuessa merellä.
"Hänen oli nyt kevyt purjehtia, eikä hänellä ollut mitään ajatuksia eikä minkäänlaisia tunteita. Hän oli nyt jättänyt kaiken taakseen, ja hän vain ohjasi venettä päästäkseen kotisatamaan niin hyvin ja mielekkäästi kuin mahdollista."
Myös loppu on saanut osakseen uudelleenkäsittelyn. Tracyn versio toistaa melko uskollisesti kirjan lopetuksen. Se ei kuitenkaan onnistu välittämään kirjan katkeransuloista henkeä, vaan jättää pahasti kylmäksi. Tässä uudemmassa Santiago saa epäonnistumisestaan huolimatta osakseen suuren suosion noustessaan maihin. Eipä tämä ratkaisu onnistunut kyllä tätä katsojaa miellyttämään yhtään. Ne hetket vähän myöhemmin mökillä pelastavat ainakin vähän. No, joka tapauksessa kumpikaan näistä ei tavoita sitä tunnelmaa, joka kirjan lopusta löytyy. Toistaiseksi joka kerta se on onnistunut herkistämään, eikä siihen pystynyt kumpikaan elokuva.
"Olen väsynyt vanha mies. Mutta olen tappanut tämän kalan, joka on minun veljeni, ja nyt minun on tehtävä orjantyö."
Tässä tapauksessa kertoja on jätetty kokonaan pois, mikä ei ainakaan omalla kohdallani haittaa, sillä tarina on kohtalaisen tuttu. Vastapainoksi Santiago sitten juttelee varsin ahkerasti itsekseen. Ehkäpä tämä ratkaisu on hieman luontevampi kuin se, mihin ensimmäisessä versiossa päädyttiin.
Kyseessä on vähän mittavampi versio kuin ensimmäinen, eli kestoa löytyy noin 93 minuuttia. Tapahtumat etenevät pikkuisen hitaammin kuin siinä jo pelkästään väleihin tehtyjen lisäysten ansiostakin. Väittäisin kuitenkin, että tässäkin jahti on kutistunut kirjaan verrattuna, ja varsinkin taistelun loppuosuus mennään vähän pikakelauksella.
"Kala, vanhus sanoi, kala, täytyyhän sinun kuolla joka tapauksessa. Pitääkö sinun ottaa minutkin hengiltä?""Hän keräsi kaiken tuskansa sekä voimiensa ja kauan sitten menneen ylpeytensä rippeet ja pani ne kalan hädän vastapainoksi, ja kala tuli hänen vierelleen ja ui hiljaa hänen vierellään, niin että sen nokka miltei kosketti veneen laitaa, ja alkoi sivuuttaa venettä pitkänä, syvänä ja leveänä, hopeanvärisenä, purppuraraitaisena, ja se tuntui vedessä loputtomalta."
Kalan ja miehen kamppailu välittyy kuitenkin tässä versiossa selvästi paremmin. Tulihan Tracyllekin vähän haavoja käsiin, mutta ei siitä oikein missään vaiheessa välittynyt se väsymys ja kipu, mitä kirjassa kuvataan. Tässä taas onnistutaan siinä kohtalaisen hyvin, mistä suuri kiitos Quinnille.
"Hän oli liian yksinkertainen mies osatakseen aprikoida, milloin hän oli saavuttanut nöyryyden lahjan. Hän vain tiesi saavuttaneensa sen ja tiesi, ettei se ollut häpeäksi eikä merkinnyt minkäänlaista oikean ylpeyden menetystä."
Quinn onkin oiva valinta osaan. Ilmeisesti mies itse halusi kovasti tehdä elokuvan, sillä IMDB:n triviatiedon mukaan oli pyytänyt tätä osaa 75-vuotislahjakseen. Quinn olemuksineen on paljon lähempänä omia mielikuvia kuin mitä Tracy. Ikää on kertynyt sopivasti, mutta näyttää kuitenkin edelleen siltä, että vielä riittää kuitenkin voimia suurempiinkin koitoksiin. Lisäksi ne samat lauseet, jotka eivät oikein Tracyn suuhun sopineet, eivät särähdä yhtään korviin, kun Quinn niitä lausuu. Jos elokuva olisi muuten samalla tasolla kuin Quinnin roolisuoritus, niin eipä tässä sitten mitään valittamista olisikaan. Anthonyn lisäksi myös kaksi hänen lastaan vilahtaa elokuvassa. Francesco esittää Santiagoa nuorena. Tytär Valentina taas on Santiagon tytär, joka tulee lyhyelle vierailulle.
Tavallaan ymmärrän sen, että ohjaaja Jud Taylor ja käsikirjoittaja Roger O. Hirson ovat halunneet lähteä omille teilleen, mutta lopputulos nyt vain sattuu jossakin määrin lässähtämään. Kumpikin on tehnyt uransa pääasiassa television puolella, ja molemmat olivat minulle käytännössä vieraita ennen tätä elokuvaa. Siinä vain alkaa miettiä, että vähän väärät tyypit tuli valittua, kun huomaa, että Santiagon koettelemuksista pitää hyppiä seuraamaan jotakin suhteellisen keskinkertaista suhdejauhantaa. Välillä vanha mies tuntuu kokonaan unohtuvan merelle, kun muilla on "tärkeämpää" asiaa...
Valituksista huolimatta pidän pikkuisen enemmän tästä uudemmasta versiosta, mistä kyllä suurin kiitos kuuluu puhtaasti Quinnille. Lisäilyt kääntyvät pitkälti elokuvaa vastaan tarinan edetessä, enkä näe suurempaa syytä alkaa niitä hehkuttamaan. Ensimmäisestä ei oikein välittynyt se, että kyse on vähän enemmästäkin kuin vain suuren kalan nappaamisesta. Tästä tulkinnasta saa vähän paremmin irti sellaista tunnelmaa, mutta loppu sitten vähän taas vesittää hommaa. Kumpikaan näistä ei valitettavasti pääse kirjan tasolle ja sen tunnelmiin täysin. Ihan hyvä yritys tämä on, ainakin tietyiltä osiltaan, mutta läheskään täysiä pisteitä ei voi hyvin mielin lähteä antamaan.
"Mies voidaan tuhota, mutta häntä ei voida lyödä."
"Enhän minä ole sitä parempi, juonikkaampi vain, eikä se halunnut minulle mitään pahaa."
The Old Man and the Sea (1990) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti