Ernest Hemingwayn kirja Vanhus ja meri on jo pitkään kuulunut omalla kohdalla sellaisiin pikaisiin lukupaloihin, joka tulee epäsäännöllisen säännöllisin väliajoin kaivettua (yö)luettavaksi. Näinpä jälleen kerran pääsi käymään muutama yö sitten. Toistaiseksi kuitenkin elokuvaversiot ovat jääneet tarkastamatta, tai ainakin edelliseen iltaan saakka. Aloitellaanpa siis ensimmäisellä aiheesta tehdyllä filmatisoinnilla.
Elellään pienehkössä kuubalaisessa kalastajakylässä meren rannalla. Siellä tutustumme Spencer Tracyn esittämään ikääntyneeseen kalastajaan, jonka kalaonni tuntuu kääntäneen lopullisesti selkänsä. On kulunut jo useita kymmeniä päiviä ilman saalista, ja sankarimme raahaa iltapäivisin kalattomasta veneestään lähinnä repaleisen purjeensa talteen sisälle. Siitä onkin tullut hänelle eräänlainen tappion lippu.
No, vaikka suuri osa kylän asukkaista suhtautuukin kalastajaan vähän pilkallisesti, niin hänen nuori ystävänsä jaksaa silti uskoa siihen, että onni tulee vielä kääntymään. Poika on usein ollut mukana vanhuksen kalaretkillä, mutta tappioputken kasvaessa hänen isänsä on kieltänyt osallistumasta näihin puuhasteluihin. Pojalla itsellään olisi kyllä halua lähteä ystävänsä matkaan, eikä toinenkaan sitä pahakseen laittaisi.
On aivan tavalliselta vaikuttava aamu, kun he yhdessä kantavat tarvikkeet veneeseen. Vanhus seilaa tyypilliseen tapaan yksin aalloille pojan jäädessä rantaan. Tällä reissulla kuitenkin koukkuun tarttuu suurempi kala kuin mihin sankarimme on ikinä ennen törmännyt. Seuraa useamman vuorokauden kestävä kamppailu, joka laittaa ehkäpä jo parhaat päivänsä nähneen miehen koville. Paljoakaan enempää varsinaista tarinaa elokuvassa ei oikeastaan ole.
Edellisestä johtuen elokuvaa ei aivan heti tee mieli lähteä suosittelemaan toiminnannälkäisille. Melko suuri osa elokuvasta on sellaista, että moni varmaan luokittelisi sen lähemmäs tyhjäkäyntiä, mutta eipä se itseäni juurikaan katsellessa haitannut. Kerronta sitten on kirjan tapaan jokseenkin suoraviivaista ja karua, mutta eipä se kyseisen teoksen lukeneena hirveän suuresti päässyt yllättämään.
Oikeastaan elokuvaversio tuntuu etenevän hieman nopeammalla aikataululla. Purjehdukselle lähdetään jo noin 20 minuutin jälkeen (elokuvan kesto noin 86 minuuttia), ja kala on koukussa, kun kellossa on vasta alle kolmannes. Itse pidän tätä jossakin määrin elokuvaversion heikkoutenakin. Merivaiheen alkupuoli on jotenkin mukavan rentoa seurattavaa ja sitä olisi kyllä voinut venyttää vähän enemmänkin.
Jos edelleen jatketaan vertailua, niin vähän edellä esitetyistä syistä johtuen osa kalastajan koettelemuksista ei tunnu läheskään niin raskailta ja haastavilta kuin kirjaa luettaessa. Kyllähän kirjassa kuvailtuja tapahtumia käydään melko uskollisesti läpi, sillä teoskin on sen verran lyhyt, että eipä siitä paljoakaan ole tarvinnut karsia. Välillä tuntuu vain siltä, että automaattiohjauksella mennään, ja varsinainen tunne on unohtunut jonnekin matkalle.
Elokuvassa on päädytty käyttämään kertojaääntä, mikä lienee ihan hyvä ratkaisu. Heh, muuten voisi olla vähän hiljaista katseltavaa. Päähenkilö toki silloin tällöin vähän juttelee itsekseen, mutta eipä hänkään mikään hillitön sanaseppo ole. Itse en ole lukenut kirjaa englanniksi, joten tiedä sitten, käytetäänkö näissä pätkissä suoria otteita kirjasta, vai onko niitä päädytty muokkaamaan.
Spencer Tracy tekee kyllä pääosassa sinänsä hyvää työtä, mutta minusta hän ei kuitenkaan ollut paras valinta osaan. Ehkä tällä on enemmän tekemistä sen kanssa, millaisen kuvan olen kyseisestä hahmosta itse saanut kirjan sivuilta, ekä Tracy täysin sitä vastaa. Esimerkiksi osa Hemingwayn kirjoittamista "karskimmista" vuorosanoista kuulostaa vähemmän uskottavilta Tracyn sanomina. Sinänsä pieniä juttuja, mutta kun elokuva nyt sattuu pitkälti kyseiseen hahmoon nojaamaan... Tracy kyllä sai osastaan Oscar-ehdokkuuden, mutta ilmeisesti Hemingway itse ei ollut kovin tyytyväinen Tracyyn. Humphrey Bogart oli aiemmin yrittänyt saada hankittua oikeuksia esittääkseen itse pääosan. Ehkäpä se olisi johtanut hieman parempaan lopputulokseen.
Kuviltaankaan elokuva ei nyt mitään näyttävimpiä meritunnelmointeja tarjoile. Kalan kanssa käydyt kamppailut eivät uudempia tehoste-elokuvia katselleelle onnistu kovinkaan suurta elämystä aiheuttamaan. Yleisesti kuvat on pyritty pitämään erittäin yksinkertaisina, mikä toki sopii muutenkin karuun linjaan. Vaikka sinne tänne onkin eksynyt pieni maisemapala, niin melko harvassa sellaiset hetket ovat. Viime aikoina useampiakin "maisemaelokuvia" katselleena ei näistä nyt hirveästi irti saa.
Itse pidän kirjasta kohtalaisen paljon, ja siihen nähdän tämä ensimmäinen elokuvaversio jäi pienoiseksi pettymykseksi. Mikään huono elokuva ei kyseessä ole, ja ihan mielellään sen läpi katseli. Hyviäkin hetkiä toki löytyy, esimerkkinä vaikkapa lyhyistä unijaksoista pidin. Kokonaisuutena jättää kuitenkin vähän kädenlämpöisen vaikutelman. Ne jutut, joista itse eniten pidän kirjassa, on päädytty esittämään jokseenkin ponnettomasti. Kamppailukaan ei oikein missään vaiheessa saa suurta vaihdetta päälle. Siinähän se silmien ohi purjehti, välillä enemmän miellyttäen, välillä taas vähemmän.
Tarkoitus olisi katsella myös vuonna 1990 valmistunut Anthony Quinnin tähdittämä versiointi. Ainakin etukäteen se vaikuttaa vähän lupaavammalta, etenkin näyttelijävalinnan kannalta. Saa sitten nähdä, onnistuuko se mahdollisesti paikkaamaan tässä esiintyviä puutteita. Toivotaan näin. Ajatuksena olisi katsella se pikaisesti, kun nyt ainakin kirja ja tämä ensimmäinen ovat vielä hyvin muistissa.
The Old Man and the Sea (1958) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti