Ensin kuin mitään velmuilevaa kilpahenkistä rekkareissua lähdetään virittelemään, niin olisi vähän muitakin asioita hoidettavana. Big Enos Burdette kovasti tahtoo kuvernööriksi kuvernöörin paikalle ja jossakin syrjäseuduilla vaalijuna puksutteleekin kampanjan avainkohtia julistelemassa. Kilpailu on kovaa ja niinpä vastaehdokas tekee yllättävän ilmaiskun vaalitilaisuuteen. Muutaman sekunnin ajaksi säätila muuttuu varsin yllättäväksi, sillä taivaalta satelee sitä itseään. Ruskeaa lastia laskevat pommikoneet tekevätkin onnistuneen hyökkäyksen, mutta ilakointi jää lyhyeksi. Vuoroin sitä tietysti vieraillaan vaalihulinoissa heittelemässä kapuloita rattaisiin ja sitä kautta kilpailija vieraineen saa kivan punaisen värikerroksen niskaansa.
Aivan kaikki eivät tästä kuumana käyvästä kuvernööritaistosta juurikaan hihku ja käsiään yhteen hakkaa. Esimerkiksi istuva kuvernööri lähinnä takoo pöytäänsä ja räyhää tilitellessään tästä pellekampanjoinnista. Kummallekaan osapuolelle ei todellakaan ole luvassa tukea tai kauniita sanoja. Ripityksen jälkeen Big Enos sattuu kuulemaan, että Miamissa odottelee kuvernöörille kovin tärkeä paketti. Tämän tiedon jälkeen ajatushautomo lähtee välittömästi käyntiin. Kun mietitään satamassa odottelevaa konttia, niin siinä vaiheessa astuvat uskaliaat ja lakia tarvittaessa taivuttelevat ammattiautoilijat mielikuviin mukaan.
Toisaalla onkin vauhdikas rekkakilpailu käynnissä ja tällä kerralla ihan aidolla kilparadalla, jossa ei tarvitse peilejä vilkuilla poliisien pelossa. Yhdessä hytissä sattuu kaahailemaan Cledus (Jerry Reed) hauvansa kanssa. Voittajalle olisi luvassa 40000 dollaria ja ykköstilahan sieltä kierrosten loppuessa irtoaa. Voittojuhlallisuuksien humussa Burdettet saapuvat vaihtamaan pari sanaa. Nämä ovat tietysti kiinnostuneita paikantamaan Konnan (Burt Reynolds) tarkoitusperiään toteuttamaan. Houkuttimena toimii 100000 dollaria ja nyt olisi väitetysti täysin laillista tehtävää luvassa. Hujauksessa summa vielä tuplataan, mikä kilkattelee Cledusin kelloja siinä määrin, että eiköhän vaihdeta kilparadoilta maanteille.
Edellisestä menestyksekkäästä olutkeikasta on rullaillut muutama vuosi ja huhu kertoo, että Konna on hiukkasen hunningolle päässyt maineen aalloilta lipsahtamaan. Hukattujen päivien jakso alkoholin suurkulutuksen merkeissä menossa ja herralle näyttää tällainen harrastelu hyvinkin maistuvan. Elämä hymyilee, kun tölkistä vielä muutama lämmin pisara suuhun sujahtaa. Cledus yrittää udella, että olisikohan kolme selvää minuuttia tarjouksen esittelyyn ihan liikaa pyydetty. Neuvotteluhetkonen saadaan käyntiin ja sitä kautta Burdettet taipuvat tarjoamaan lisää rahaa arvokkaan paketin noutajille. Seteliä siis ladotaan avokätisesti ahneina odottaviin tassuihin ja sopimus on sitä myöten melko selvä.
"Junior! Why didn't you have your gun loaded?"
"When I put bullets in it, Daddy, it gets too heavy."
Kaikkia sielun haavoja eivät mahtavat dollaripinotkaan paikkaile, vaan Konna kyynelehtii edelleen Carrien (Sally Field) perään ja kierittelee säälinsotkuisena sängyllään. Carrie onkin yrittämässä taas avioitumista ja vieläpä saman miekkosen kanssa. Tietäähän sen, miten tässä käy, kun kesken hääseremonian Cledus soittelee. Siinäpä sitä sheriffi Buford T. Justicen (Jackie Gleason) poika saa toistamiseen jäädä ihmettelemään, miten morsian viime hetkellä alttarilta vetäytyy maanteille hurjastelemaan. Isän verenpainehälytin piippailee, kun taas samaa nöyryytystä tuhritaan kasvoille. Ylpeys tai ilo ovat näistä tuntemuksista kaukana.
Budweiser-purkkien iloista täysin rinnoin nauttinut ja jossakin määrin retkahtamaan päässyt Konna joutuu tietysti laittamaan itsensä kuntoon koitoksia varten. Minkä sille voi, että tähteys nousi pahasti päähän, Carrie sai tarpeekseen, sitten nousikin juoma päähän päivä päivän jälkeen ja siltä tieltä pitäisi kuntoutuksen poluille pikkuhiljaa hipsiä. Paikalle saapuva Carrie toki tylysti tiedottelee, ettei ole innostunut romanssin lämmittelemisestä kehäraakin kanssa, vaan tässä kiinnostavat ainoastaan ne dollarikasat. Kunto-ohjelmaa käynnistellään, ja näinköhän niistä vuosien renttuiluista pikavauhdilla ollaan nousemassa? Hujauksessa huippukuntoon näyttää toteutuvan, koska raviheppasetkin jäävät jälkeen ja rautaa ladotaan tankoon kunnioitettavia kasoja.
Riittävä tarmokkuustaso saadaan haalittua, joten kolmikko voi vähitellen siirtyä tien päälle. Alkuun voidaan edetä nopeusrajoitusten ja muiden sääntöjen mukaan. Ilman ongelmia satamaan päästään, mutta siellä joudutaan hetken verran ihmettelemään, että miksiköhän paketti on merkitty kolmeksi viikoksi karanteeniin. No, yö ystävänä omin luvin lastaushommiin lähdetään ja sitä kautta selviää, että norsuhan siellä laatikossa luuhaa. Aikaa olisi noin kolme vuorokautta suoriutua toimituksesta, joten kaipa kärsäkäs kaveri olisi hyvä rekkaan talutella ja lähteä paluumatkalle. Alkutahdeilla paljastuu myös, ettei Justice poikansa kanssa ole todellakaan unohtamassa, vaan tarvittaessa maan ääriin vähemmän laillinen takaa-ajo tulee jatkumaan, jos vain tarvetta ilmenee. ...Ja ilmeneehän sitä!
Eli eli, saadaanko sitten annos samaa kevyen höttöistä ja viihdyttävää tavaraa kuin ensimmäisessä elokuvassa ja kenties vielä tuplaksi kertailtuna? Sitä ei auta kieltää, etteikö vähän liiankin samansuuntaista huttua olisi tarjolla, mutta viihdyttävyyden tuplaaminen on selkeästi ollut mahdoton juttu. Oikeastaanhan ei päästä lähellekään ensimmäisen tasoa. Aivan liian usein sorrutaan ihmeelliseen jumitteluun tai muuten vain kovin väkinäiseen huvitteluun. Täytyykin todeta, että hiukkasen olivat muistot menneet myönteisempään suuntaan katselujen välillä, sillä eihän tätä saa mitenkään selitettyä ensimmäisen veroiseksi. Kestoakin napsahtaa muutama minuutti lisää siihen verrattuna ja sekin tuntuu. Kun ideoita on vähemmän ja nekin ovat pääsääntöisesti väsähtäneempiä, niin juttujen venyttely on aivan tarpeetonta. Tiivistystä ennemmin toivoisi, mutta ilmeisesti tekijät ovat toisenlaisin silmin tätä materiaaliaan tarkastelleet.
Siinä missä alkuperäisessä ei pitkääkään tahdottu jumitella ennen kuin laitettiin autot vauhtiin, niin toisessapa ei kiire ainakaan vaivaa. Kulahtaa melkein 25 minuuttia ennen kuin varsinainen matka voi alkaa, ja senkin suhteen alkutaival on kohtalaisen löysää menoa. Tahti löysempi ja teräkin sutkautuksista päässyt pahasti tylsymään elokuvien välillä, eli eipä kovin hyvä homma tämä. Kinasteluistakin on puhti pahasti poissa ja parhaillaan meno on semihyvää, mutta enimmäkseen saa kuultavakseen lähinnä heikompaa heittelyä. Tietynlainen hölmöys on kyllä tallella, mutta sepä ei itsessään vielä kummoistakaan viihdeiltamaa takaa, kuten todistaa saa.
"I'm the only guy in the world who could drink up a Trans-Am."
Innoton ja ideaköyhä juttujen toistaminen lohkaisee osansa letkeästä hyvän hölmöilyn ilmapiiristä, mutta kyllähän sitä tarkoituksellakin tunnutaan runtelevan. Jostakin syystä miellyttävällä tavalla velmuilevaa Konnaa ollaan hyvää vauhtia viemässä rasittavan valittajan suuntaan. Jos kinasteluun ja nokitteluun halutaan panostaa, niin senkin voisi hoitaa katsojan kannalta hiukkasen mukavammin, mutta eipä näy käyvän. Carriekin siinä eräässä vaiheessa ystävälleen toteaa, ettei sinulla enää kovin hauskaa näytä olevan ja sama aatos on ehtinyt katsomossakin vierailemaan. Tuskinpa tässä on tarkoituksena ollut tehdä mitään tyhjenevien tölkkien tarinaa kertovaa teosta, joka varoittelisi hunsvottimaisen elelyn nurjan puolen vaaroista. Valitettavasti tämäkin käy mielessä, kun maineensa aalloilta pohjalle pudonnut Konna tuskailee pilke kadotettuna jonnekin kauas. Lähtökohdat huomioiden tässä olisi ollut ihan hyvää potentiaalia tehdä rehti ja rehellinen renttuilu hilpeillen ja hurjastellen, mutta silmille syöstään hyyteneempää hömppää. Voisin veikkailla, että Reynoldsiltakin olisi saattanut löytyä tahtoa ja taitoa rennompaan revittelyyn. Tiedä sitten, liekö tässä syytä siihen, miksi kolmas osa lakkasi kaveria kiinnostamasta...?
"Let me tell ya somethin', Junior. If you ever embarrass me like that again, I'm gonna get an axe, and you're never gonna have to open your fly again."
Vahvasti toiston hengessä edetään tutun sheriffinkin suhteen. Voisi kysäistä, ettei sitten edes pikkuisen omaperäisempää kuviota irronnut, millä isä ja poika mukaan kaappaillaan? Pääseehän Justice jälleen Konnalle uhittelemaan, mutta parannusta ensimmäisen juttuihin ei ole luvassa. Merkittävin muutos taitaa olla pahoissa paikoissa piipittelevä verenpainemittari. Vähemmän toimiva lisäys ovat Justicen sukulaismiehet, joita hän avukseen soittelee. Osasto hassunhauskalla heidän suhteensa liikuskellaan, eli ei naurata ei. Gleason saa toki typeröitäväkseen pari "hupaisaa" heppua lisää. Vähemmän saattaisi olla tässä tapauksessa enemmän.
Väksinkin syntyy vaikutelma, ettei kaahailuosuuksiin ole syystä tai toisesta haluttu panostaa läheskään samaa vertaa. Ensimmäinen tunti tarjoaa tässä sarjassa vain lyhyitä maistiaisia. Justicen ilmaantuessa kuviin voi ajatella, että nyt varmaan nytkähtää kunnolla vauhtiin, mutta ehei. Ensimmäinen jahti tyrehtyy käytännössä alkuunsa ja onhan myöhemmin nähtävä kaasuttelu huvipuistossakin melkoinen tynkä. Sen puolustukseksi voi toki huikata, että ihan näyttävää spontaania demolisointia harrastellaan vuoristoradan sortuessa tulitikkutalon tapaan. Tämä suljetun huvipuiston hupailutuokiokin tulee vastaan kun on jo suunnilleen tunti edistytty. Saanee siis summailla, että jos vauhtijuhlia haikailee, niin kaksi kolmannesta on kovin kuivaa katseltavaa.
Bensiininkatkuisiin ja moottorien murinoiden täyttämiin tunnelmiin siirtyillään viimeisten 20 minuutin aikana. Voihan olla, että alkupuolen löysyys johtuu siitäkin, että on haluttu panostaa kunnolla suureen loppunumeroon, eikä aikaa ja/tai rahaa ole enää muualle juurikaan joutanut. Joka tapauksessa ihan hyvää romutusta saadaan aavikkomaisemiin kehiteltyä ja tähän koitokseen halukkaita riittääkin sekä rekkakuskien että lainvartijoiden riveistä. Ainakin itse kirjailen nämä temppuilut helposti elokuvan parhaaseen tarjontaan. Näyttävästä huipentumasta on kyse, mutta eipä yksi vauhdikas runsas kymmenminuuttinen kaikkea pelastele, mutta tuopa tämä ryttäysrevittely selvästi lisää iloa. Ilmeisesti nämä loppukahinat olivatkin ilmestyessään kalleinta ja näyttävintä autoromuttelua, mitä kankailla oli nähty.
"Let's face it, Sinatra sang "My Way" and you sang "Let's Do Something Cheap and Superficial"."
Sitä loppuriemua toisaalta taas tehokkaasti laskee, että mielekkäitä jälkitunnelmia hukkaillaan jahkailemalla ja palaamalla takaisin tympivyyksiin. Hetken riehaa sellainen vain, kun jo päästäänkin uudelleen turhuuksista horisemaan. Tiedä sitten, mitä lukuisilla kyynelsilmäpareilla yritetään saavuttaa, mutta tässä yhteydessä kiusallisuus on kaverina ja koskettavuus porhaltaa aivan muissa maisemissa. Jotta ei aivan ankeissa mielialoissa tarvitsisi elokuvaelämystään päätellä, niin Hal Needham on laittanut lopputekstien seuraksi pyörimään pätkiä hiukkasen höperöiksi karanneista otoista. Mitään naurukohtauksia nämä eivät aiheuttele, mutta pyyhkivät tosiaan tympeimpiä aatoksia pois mielestä.
Onneksi Needham ja Reynolds saivat edes hiukkasen ärhäkämpää kaahausvaihdetta päälle seuraavan vuoden yhteistyössään The Cannonball Run. Siinä päästään selvästi lähemmäs ensimmäisen Konna-elokuvan hyvää ilmapiiriä. Eihän Smokey and the Bandit mikään maailmankaikkeuden taianomaisin elokuvaviihdyke ole, mutta toisessa ulottuvuudessa pyyhältää kuitenkin jatkoonsa vertaillessa. Pippurinen ja pirteäkin se on, kun taas jatko-osa tarjoaa löysää huvittelua jokseenkin lannistuneella hengellä. Yksi elämän mysteereistä onkin, miten ihmeessä tähän hengettömään ja vaisuun jatkoon saatiin törsättyä moninkertainen rahasumma ensimmäiseen verrattuna, sillä ruudulla se ei ainakaan näy paitsi suuressa yhteenotossa. Valitettavasti Konnan ja kumppaneiden toinen rekkareissu on niitä elokuvia, jotka tuntuvat selvästi minuuttejaan pidemmiltä eivätkä oikein mitään sellaista esittele, mitä lämmöllä muistelisi. Tai ylipäätään lainkaan mielessä myöhemmin kertailisi... Muistikuvat kertoilevat, että Smokey and the Bandit Part 3 on samaa heikkoa sarjaa toisen osan kanssa, joten mitään kiirettä sen uusimisen kanssa ei ainakaan ole. Ehkä jonkin erityisen väsähtäneen illan voisi haaskailla...
Smokey and the Bandit II (1980) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti