The Magical World of Winnie the Pooh: Share Your World (Nalle Puhin taikamaailma - jaettu ilo)

Syyskuun kovien koitosten vastapainoksi viskaisen tunnin verran höpsöä hölmöilyä ja sitähän saa, kun lähtee tuttua nallea moikkailemaan. Toisin sanoen on taikamaailmaan kurkistuksen aika. Edellinen vierailu on hieman alle kuukauden takaa, eli eipä tässä vielä ole suurempia eroahdistuksia päässyt syntymään, mutta nämä puhistelut eivät pitkään tahdo hyllyssä katselemattomina vanhentua, niin korjaillaanpa tilannetta. Viimeksi tosiaan pieniä elämän oppitunteja ihmeteltiin ja sitä edellisellä kerralla leikkihetket lystikkäät karkailivat villin lännen rajaseuduillekin. Hirvittävän kauas ei niistä yhteisen onnen ja välittämisen teemoista harhauduta vieläkään, sillä seuraavat neljä jaksoa koostellaan otsikon alle, joka viestittelee, että ehkä sitä sopisi muutkin mielessä pitää, eikä vain omaan napaan tuijotella.

Edelleen homman henkenä on se, että vaikka tämä kyseinen levyjulkaisu laitettiin kauppoihin vuoden 2005 kohdilla, niin on sen sisällään pitämä materiaali selvästi vanhempaa tavaraa. Vuosina 1988-1991 ilmestyneestä televisiosarjasta on aiemmin katseltujen koostekiekkojen tapaan napsaistu neljä kappaletta teemaan sopivia jaksoja. Vaikka pientä erittelyä näissä halutaan harrastella, niin ainahan pohjalta löytyvät ne ihanteet, joissa kaverin perään katsellaan, mietitään hiukan muidenkin tunteita, äkkipikaisen muristelun sijaan lempeän lämpöistä ymmärrystä harjoitetaan, eikä niitä pieniä pulmiakaan lähdetä ylenkatsomaan. Unohtamatta tietenkään sitä, että arkielon ongelmakohtia setviessä voi höpsöttelyäkin puuhastella. Tämä valikoima ottaa asiakseen esitellä, millaista se jaettu ilo onkaan...

Tarinassa To Catch a Hiccup (Hikotuksen karkotus) erinomaistakin erinomaisemmaksi suunniteltu päivä lähtee pilaantumaan, kun sinnikäs vaiva tahtoo kiusimaan jäädä. Nasu kodissaan laittaa pöytää koreaksi, jotta kaverikarhulle miellyttävä ateriahetki syntyisi. Parhaan ystävän lounas parhaan ystävän tarjoamana ajatuksena on, eikä mikään vikaan mennä voi lautasten kimallellessa. Siinä intoa hihkuessa hikkapöpö hiipii kurkusta alas ja hengitysteihin hipsaisee. Sepä onkin voimakas kiusankappale ja kun kyseessä sattuu vielä olemaan hermoiluun taipuvainen possu, niin paniikki alkaa tulla kyseeseen. Ovea naputtava Puh ei oikein ymmärrä tilanteen hankaluutta toisen hikkaillessa ja hyppiessä, vaan olettaa Nasun puuhastelevan jonkin herkuttelua edeltävän jumppaleikkituokion parissa.

Puh huomaavaisesti tuo mukanaan myös oman eväänsä ruokapöytään, eli hunajaruukku tassuissa mukana kulkee, mutta kun Nasu nikottelee senkin hyppysistään ikkunasta pihalle, niin Puh miettii, että nyt taitaa Nasu vähän liikaa rähistellä, kun tuominenkin tylysti pois heitetään. Eipä taida olla lainkaan kohteliasta lahjojen viskominen, eikä näissä tunnelmissa yhteisestä aterioinnista mitään tule. Nalle asteleekin hiukkasen loukkaantuneena ovesta ulos, eikä Nasu pysty kuin sivusta seuraamaan, sillä jatkuva nikottelu ne sanailutkin nielaisee. Jälleen on ilmaantunut kovinkin epätavallinen pulma pähkäiltäväksi, mutta niinpä niitä innokkaita auttajiakin kekseliäine ratkaisuineen löytyy, kunhan vähän käy kyselemässä. Eri asia onkin, liekö näistä konsteista sitten mitään hyötyä, vaiko vain ylimääräistä harmia...

Mielestäni To Catch a Hiccup edustaa tämän koostevalikoiman vilkkainta vilskettä, eikä se lainkaan huonompi juttu ole. Tiikerikin hetkisen ihmettelee ilmatilat vallannutta pompsahtelevaa Nasua, ja pienen tuumailun jälkeen tarjoaa omaa ehdotustaan. Runsas kulaus vettä kuuluu tietysti hikkapirun pahimpiin vihollisiin, mutta Nasun sitkeään nikotteluun sepä ei tepsikään. Nämä pöpöt ovat oppineet uimaan, eivätkä pois ole lähtemässä, vaikka vettä korvista pursuaisi. Kanin ideahatusta nykäistään monimutkainen ansa kiusankappaleiden kaappaamiseksi, mutta saadaankin ansoitettu aasi, koska Ihaa-parka menee väärää kakkua haukkaamaan. Kun vähän kaikkea on kokeiltu, niin viimeisenä vaihtoehtona kehitellään perinpohjainen säikyttäminen. Haamukuvatus tarvitsee karvat nostattelevan kauhuäänen ja siltä pohjalta hurjaa ilmestystä Nasun pelastukseksi valmistellaan. Sekoilevaksi säntäilyksi pelottelukeppostelu tietysti menee ja kukapa sen kummihaamutuksen lopulta joutuu kohtaamaan?

Owl's Well That Ends Well (Ei pöllömpi pelätti) tuo mukanaan omat ongelmansa ja jekkunsa. Aamu valkenee Kanin kasvimaalle tuoden lintukuoron korville suloisia säveliä lurittelemaan. Jänökin aamuista elämystä kovasti ylistelee, vaikka muuten onkin vähän sitä mieltä, että linnut voisivat pysyä toisaalla. Mitä sitä täytyy toisen siistiin puutarhaan tulla sulkasatonsa setvimään tai muita jäyniä tekemään. Hetkeä myöhemmin alkaakin kuulua toisenlaista mekkalaa ja älämölöä, joka korvien kautta aivan muita tuntemuksia tuottelee kuin haltioitunutta ihastelua. Samainen rääkkyvä karjahtelu korahteluineen kiirii ilmateitse muihinkin pöytiin, ja toisaalla ihmetellään, mikä järkyttävä peto lähistöllä luuhaa. Liekö möhköfantti, vaiko jokin muu kiukkuinen menijä?

Rohkean Tiikerin johdolla lähdetään ihmeellistä möykkääjää jäljittelemään, eikä reissun päässä tietenkään mikään hurja hirvitys odottele, vaan Pöllön lauluharjoitukset ovat menossa. Kaikkien kerääntyessä tätä tapahtumaa todistelemaan, päättää riekkujakuoro käyttää tilaisuuden hyväkseen Kanin herkulliset tomaatit kähveltäen. Kanin syyttävä sormi ei pitkään harkintaa harrastele, vaan tietysti tämä tyly rötös on Pöllön vika. Tiikeri lupaa autella varisvarman puutarhan rakentelussa ja Nasu sekä Puh taas tahtoisivat Pöllöä pikkuisen neuvoa, mitä tulee niihin suloisempiin säveliin. Olisi sitten kaikkien korville vähän helpompi koettelemus. Kumpi operaatioista sitten onnistuneempi on, vai mönkäänkö molemmat menevät, jää nähtäväksi...

Toinenkin tarina kellottelee noin 11 minuuttia, eli samaiseen mittaan ensimmäisen kanssa. Väittäisin, ettei se kommelluksien ja käänteiden lukumäärässä tai mielikuvituksellisuudessa aivan edeltäjänsä tasolle ponnistele. Hyvää huvitusta kyllä löytyy, kun Tiikeri vaikkapa tahtoo näyttää olevansa parhaita ansanikkareita. Piakkoin upouusi puutarhavahti jo puutarhurin taivaille sinkoaakin, mutta vihannesnäpistelijöiden urakkaa vain helpottelee. Näin se käy, ei voi mitään! Lopulta mestaroidaan varsinainen hiirenloukkuhärveli, jonka höykytykset tietenkin aivan väärään osoitteeseen toimittuvat. Vahingoniloisten pilkkakuoro saa aiheita räkättelevälle naureskelulleen toisten toheloidessa milloin mitenkin. Katsomossa hekottelu ei aivan samanlaiseksi pääse yltymään, mutta pikkukivaa pöllöilyä kyllä runsaan kymmenminuuttisen tarpeisiin riittää.

Lights Out (Valot pois) aloitellaan kireämmissä ja kiukkuisemmissa tunnelmissa Kanin mätkiessä Puhin ovea. Melkein siinä hurmiossaan muksii ystäväisensä samalla, mutta Puh vain iloista aamua tahtoo toivotella. Mistä siis pipo kiristelee, kun noin ärhäkästi ollaan liikkeellä? No, tarpeellinen puutarhalapio on karkuteillä, vaikka lainapäivä onkin aikoja sitten erääntynyt. Hermot menevät, kun huihai-asenteella toisten tarpeellisia työkaluja viedään ja tuodaan miten sattuu. Elä, kuten opetat on tosin Kanillekin pulmallinen ohjenuora, sillä jo seuraavana yönä ilmenee tarvetta otsalampulle, ja sellaisen voi tietenkin käydä Myyrän kolosta kahmaisemassa. Mitä niitä lupia kyselemään, pian palautellaan kuitenkin.

Kypärävalaisintaan ilman jäänyt Myyrä karjahtelee, että rosvot ja ryövärit ovat vierailleet. Pikkumetsän väki kerääntyy kololle ihmettelemään kavalaa kähvellystä. Tiikeri saa ystävänsä kauhuihinsa arvuutellessaan, että mitäköhän ilkeää sekä iljettävää pimentyneeseen kotikoloon mahtaakaan pesiytyä. Möhköfantit ja jagulaarit ilman muuta, eikä niitä tärppiäkään unohtaa sovi. Puhkin pähkäilyyn innostuu ja alkaa epäillä, että olisikohan hän kadonneen valon lainaillut. Siinäpä sitä järkeillään jälleen kerran sellaisella logiikalla, ettei voi olla hymyilemättä. Kadonneen kypärän metsästystä seuraa. Ensin tietysti etsitään kypärän jäljet ja sitten pitää onnistua ajattelemaankin kuin tämä kadonnut valontuoja. Pian onkin koko porukka luolastoissa, ehkei nyt sentään miljardeja kilometrejä maan sisuuksissa, mutta pimeydessä kuitenkin väristään ja mielen pelkoja paisutellaan.

Hirvittelyä ja kauhistelua siis riittää vieläkin, vaikka kammottavat kummihaamutukset jäävätkin kuvista uupumaan. Valojen sammuessa tunneleista tulee kuitenkin pienille paikka, jossa yksi ja toinen vuorollaan hermoilee. Pääseepä Ihaakin jälleen lyhyen näyttäytymisen tekemään ja huolestuneesti hirnahtamaan. Aasikaverin esiintymiset tässä sarjassa tuntuvat toistaiseksi kertyneen otoksen perusteella olevan näitä pieniä käväisyjä, mutta monesti hauskoja sekä piristäviäkin poikkeamisia. Rohkeutta jälleen sisimmistä kaivellaan, ja löytyyhän sitä. Ei tarvitse suloisen joukon pelätä, että pimeys kaiken tummuuteensa haukkaisi, vaan kyllähän se päivänpaiste vielä löytyy. ...Ja vieläpä paljon lähempää kuin mitä mieleen ujuttautuneet pelot tahtoisivatkaan kuiskia.

Jos rötöstelyt ovat kolmannessa tarinassa enemmän luvattomien lainojen aiheuttamia väärinkäsityksiä, niin The Rats Who Came to Dinner (Rotat ryöstöpuuhissa) ottaa pari askelta määrätietoisemman pihistelyn suuntaan. Olipa kerran synkkä ja myrskyisä yö, joka tarjosi ahnaille kätösille hyvän mahdollisuuden hääräillä hämärähommissa ja tunkea säkkiin monenlaista saalista. Rottajoukolle kaikenlainen tilpehööri tuntuu kelpaavan, sillä lähteepä ovikellokin paikaltaan pussiin. Kaipa nämä jonkinlaisiksi vaihtokaupoiksi mieltyvät, sillä hävinneiden tavaroiden tilalle pähkinöitä jätetään. Voisipa veikkailla, että toinen osapuoli ei aivan innosta hihku tilanteen tajutessaan, mutta sepä ei rottien roinavillitystä ole sammuttelemassa, vaan kotikolossa arvioidaan ryöstöretken kertymää.

Ovelat varkaatkin sitä säheltää osaavat ja oman piilopirttinsä tulvittavat myrsky-yön sadevesillä. Vettyneitä yllätysvieraita ilmaantuu Puhin oven taakse ja tämä yrittää puhella toisia takaisin koiranilmojen kulkureiksi. Hyväsydäminen nalle kuitenkin nopsasti tajuaa, että varsin kovaa kohtelua sellainen olisi lähimmäisille, joten suodaanpa sateensuojaa värjötteleville. Monella metsän asukkaalla on kotitaloissa ja -koloissa vähemmän vedenpitävä tilanne, koska ei kattoja selvästikään ole rankkasateille suunniteltu. Yllätysvieraat kuulevat majoittajan kosteista pulmista ja päättävät laittaa vikkelät sormensa apua etsimään. Puhin ovelle ilmaantuukin suurempi säkillinen kippoa ja kuppia sadepisaroiden nappaamiseen, mutta samalla moni muu onkin entistä suuremmassa hädässä oman kattovuotonsa kanssa, eli meniköhän sekään ihan oikein...?

Aiemmissa tarinoissakin ehditään sitä omin luvin tapahtuvan lainailun ongelmallisuutta sivuamaan, mutta päätösnumeroksi valikoitu pätkä pähkäilee näitä juttuja hieman rautalankaisemmin. Taikamaailma-koosteiden henki on aiemminkin opettavaiseksi tullut todettua ja kyllähän tässä kovin selkeästi tahdotaan tavaroiden lainailun sääntöjä kertailla. Eikä sitäkään kovin positiiviseksi katsota, jos hyvää tarkoittava antamisenhalu edellyttää kyseenalaisia vaihtokauppoja. Ystävälliset eleet voivat välillä ongelmallisia olla, niin sitä yhdessä mietitään, käännellään ja pähkäillään. Vaikka aikomukset olisivatkin hyviä, niin lopputulos voi siitä huolimatta aiheuttaa enemmän harmia kuin iloa sekä onnea. Perinteisissä kertailuminuuteissa vielä kaupan päälle muistutellaan, että pienten asioidenkin jakaminen sekä antaminen helposti johtavat mukaviin yllätyksiin ja iloisiin mieliin koko porukalle.

Neljäs jaksokooste on nyt siis nähty ja ollaan tasan tarkkaan puolivälissä, jos urakan loppuun asti tahtoisi saatella. ...Ja miksipäs ei, joten ostelinkin jälleen pari levyä lisää vuoroaan odottelemaan. Share Your World edustaa edellisen katselun tapaan lyhyemmistä tarinoista valikoitua nippua, sillä jokaisella on kestoa noin 11 minuuttia ja väliosineen sekä lopputeksteineen koko paketti kerryttää minuuttimäärän 49 kappaleeseen. Ainakin omalla kohdalla nämä pari lyhyempää valikoimaa ovat hiukkasen paremmin toimineet, joten enpä lähtisi valittelemaan. Ehtiihän sitä näissä puitteissakin herttaisuuksia, kilttejä tekoja ja hassua pöhköilyä harrastelemaan. Hunajaiset paranemislahjat saattavat toki omaan masuun päätyä, mutta näyttäähän nallemme, että kyllä sitä hyvää tahtoa reippaasti löytyy, kun oman sänkynsäkin viluisille antaa keskellä yötä. Väärinkäsityksiä matkalla päästään oikomaan ja välillä yksi sähellys tavallaan toisen ratkaisee. Katsomossa ei tarvitse katkeria tilitellä, vaan iloisin mielin edelleen pikkuisten matkassa seikkailee ja innostuneena eteen eksyvien haasteiden selvittelyä seuraa.

The New Adventures of Winnie the Pooh (1988-1991) (IMDB)