Bronco Billy

"He's like all men...a big kid in a man's body."

Tälläkin kerralla päästään seuraamaan hieman erilaista Clint Eastwoodin ohjaamaa ja tähdittämää tarinaa. Hän esittää Bronco Billyä, joka kiertelee pienehköjä kaupunkeja sekä kyliä seurueineen pyörittäen villin lännen esitystä vaihteleville yleisöille. Ajat eivät kuitenkaan ole kaikista otollisimmat viihdeteollisuuden tälle sivuhaaralle, ja niinpä taloudelliset huolet painavat jatkuvasti päälle.

Matkallaan Billy kumppaneineen törmää eräässä paikassa Sondra Locken esittämään Antoinetteen. Tämä on juuri mennyt naimisiin päästäkseen käsiksi perintöönsä. Mies kuitenkin häipyy mukanaan Antoinetten rahat, joten parin mutkan jälkeen Antoinettesta tulee Billyn uusi, mutta jokseenkin vastentahtoinen avustaja. Sanomattakin on selvää, että tämä tuore kumppanuus ei lähde aivan kitkattomasti liikkeelle.

Elokuvan alkutekstien aikana soiva Ronnie Milsapin kappale Cowboys and Clowns saattelee jokseenkin haikeahkojen tunnelmien kanssa elokuvan pariin. Elokuvassa onkin silloin tällöin havaittavissa pieni alakuloinen pohjavire, kun sekalaisista tyypeistä koostuva seurue yrittää etsiä omaa tilaansa muuttuneessa maailmassa yhteistä unelmaansa jahdaten. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ylistys ankeudelle, jota katsellessa lähinnä masentuisi.

"Ladies take to cowboys like kids take to clowns
They both love them without asking why
There's those come on looks and laughter but when it's time for leaving town
Seems nobody cares enough to cry

Everybody loves cowboys and clowns
You're everybody's hero for just a little while
But when the goodbyes are said and the spotlight goes dead
There's no one left to cares to hang around to love the cowboys and clowns

Cowboys love candlelight and lacy things on ladies
While kids love carousels and funny painted faces
But there's no balloons no sweet perfume when midnight brings you down
No one to hold you close when the morning comes around

Everybody loves cowboys and clowns
You're everybody's hero for just a little while
But when the goodbyes are said and the spotlight goes dead
There's no one left who cares to hang around to love the cowboys and clowns"

Bronco Billy on hahmona varsin miellyttävä tapaus, joka ei ole antanut vastoinkäymisten ja muuttuvan maailman kovettaa sydäntään. Edelleen hän jaksaa puhua unelmien tärkeydestä sekä uskoa niihin siitä huolimatta, että ne muiden silmissä saattavat hyvinkin näyttää hassuilta tai järjettömiltä. Tällainen taas lämmittää erinomaisesti tämän katsojan sydäntä. Vaikka välillä olisikin helpompi jättää kaverit pulaan, niin sellainen ei kuitenkaan kuulu Broncon toimintamalliin, vaan toisia autetaan siitä huolimatta, että se tarkoittaisi huomattavia hankaluuksia omalle kohdalle. Silloin tällöin toki ollaan yrittämässä vähän epätoivoisiakin ratkaisuja, mutta epäonnistumisesta huolimatta show must go on. Ehkäpä Billy ei ole sieltä aivan tavallisimmasta päästä, mitä tulee Eastwoodin hahmoihin, mutta mukavaa vaihtelua. Ei se ainakaan omissa silmissä arvostusta laske, että välillä näytetään vähän herkempääkin puolta ja jätetään tulitaistelut ja pieksemiset vähemmälle.

Locken esittämä Antoinette taas on alkupuolella Broncon eräänlainen vastakohta. Kylmäkiskoinen ja muiden haaveisiin pilkallisesti suhtautuva. Vähitellen kuitenkin porukan hyvä yhteishenki alkaa voittaa puolelleen, ja niinpä kiertämisestä tulee hänellekin vähemmän pakkopullaa. Locken lisäksi ainakin Geoffrey Lewis lienee Eastwoodin elokuvia enemmän seuranneille jonkinlainen vakiokasvo.

 Joskus nuorempana Bronco Billy ei muistaakseni hirveästi innostanut. Se vaikuttikin jonkinlaiselta ei-toivotulta nössöilyltä Eastwoodin tunnetumpien teosten rinnalla. Mutta niinpä vain tässäkin tapauksessa arvostus on kohonnut vuosien vieriessä. En erehtyisi mestariteokseksi kutsumaan, mutta kuitenkin hyvällä tavalla lämminhenkinen pikkuelokuva. Ei ole väkinäisesti lähdetty vääntämään mitään elämää suurempaa draamaa ja suuri osa käänteistäkin on ennakoitavissa, mutta tämä ei juurikaan haittaa, vaan ensin mainittu kuuluu enemmän elokuvan vahvuuksiin.

 Räiskyvämpää Eastwoodia odottavat tulevat luultavasti pettymään, sillä varsinainen toiminta jää melko vähiin. Löytyyhän se pakollinen baaritappelu sekä Bronco pääsee lyhyesti olemaan sankari areenan ulkopuolellakin, mutta painopiste on kuitenkin jossakin täysin muualla. Vaikka tämä joskus taisi lähinnä haukotuttaa, niin elokuvamaku on jossakin vaiheessa muuttunut sen verran, että tällaista katselee hyvinkin mielellään, eikä hyvää mieltä oikein voi välttää. Lopputekstien aikana soiva Ronnie Milsapin kappalekin on mielestäni huomattavasti toiveikkaampi kuin elokuvan avaava kappale, mikä myös osaltaan auttaa positiivisen jälkimaun syntymisessä. Jos kotimaisen julkaisun takakantta uskoo, niin elokuva ilmeisesti kuuluu myös Eastwoodin omien suosikkien joukkoon. Jossakin vaiheessa huomasi miettivänsä, että olisi mukavaa käydä kulauttamassa pari olutta jossakin country-baarissa, mutta niitä ei nyt valitettavasti lähistöltä löydy. No, tämä puutekaan ei tunnelmia onnistu pilaamaan. Eiköhän tästä ole näin illan päätteeksi mukavaa jatkaa peiton alle ja (toivottavasti) kauniiden unien pariin...

Antoinette: "Are you for real?"
Bronco Billy: "I'm who I want to be."

 Bronco Billy (1980) (IMDB)