Elokuvaversio alkaa dokumentista tutuilla kuvilla pommituksista. Kyseessä on sodan aikana kuvattua aitoa materiaalia, jonka avulla oli alunperin tarkoitus arvioida pommitusten tehokkuutta. Klaus Badeltin säveltämä rauhallinen ja tyyni musiikki luo näihin tuhonhetkiin varsin omalaatuisen tunnelman. Näiden hetkien jälkeen siirrytään nopeasti lentotukialukselle, jossa Dieter Dengler (Christian Bale) kuuntelee ensimmäistä tehtäväselostustaan. Sota Vietnamissa ei ole vielä täydellä teholla alkanut, ja Yhdysvaltojen osallistuminen on enemmän taustatukea. Denglerin ryhmän olisi tarkoitus pommittaa huoltolinjoja Laosin puolella. Kaikki ei mene Dieterin kohdalla aivan putkeen, ja noin kymmenen minuuttia elokuvan alkamisen jälkeen hän onkin koneenraatonsa kanssa maassa.
Myös Denglerin vaiheita Laosin puolella ennen varsinaista vankileiriä on päädytty karsimaan. Pois on jäänyt esimerkiksi yksi epäonnistunut pakoyritys, mutta tämä ei juurikaan haittaa. Kiinnostuneet löytävät osan näistä hetkistä poistettujen kohtausten joukosta. Alkupuolesta saattaa saada hieman hätäisen vaikutelman, koska Herzog on selvästi yrittänyt saada Denglerin mahdollisimman nopeasti vankileirille. Denglerin taustatarinaa ei paljoakaan kerrota alkupuolella, mutta myöhemmissä vaiheissa vähän kyllä. Ehkäpä tässä mielessä dokumentti saattaa olla ihan hyvää täydennystä elokuvalle. Sen katselu on muutenkin ihan suositeltavaa. Itse en ala tässä tekstissä kertaamaan enempää Denglerin muita vaiheita, vaan niistä kiinnostuneet voivat lukea tekstin alkuun linkitetyn dokumenttia käsittelevän kirjoituksen.
Rescue Dawn tosiaan keskittyy melko tiukasti tähän runsaan puolen vuoden jaksoon, jonka Dengler vietti vankileirillä sekä viidakossa pakomatkalla. Herzog arvioi, että leirillä kului noin kuusi kuukautta, kun taas pakomatkalla viikkoja vierähti kolme tai neljä. Dokumentti kattaa huomattavasti pitemmän aikajakson alkaen Denglerin lapsuudesta. Sotaelokuvaksi tätä ei kuitenkaan kannata erehtyä olettamaan, sillä sotatapahtumat jäävät alun jälkeen melkoisen etäälle. Kyseessä on selviytymistarina, ensin aitojen sisäpuolella, sitten viidakossa.
Dokumentissa ei juurikaan käsitelty vankien keskinäisiä suhteita leirillä, mutta elokuvasta on löytynyt aikaa sillekin osa-alueelle. Sain sellaisen kuvan, että tässä suhteessa Herzog on ottanut enemmän vapauksia, mitä tulee tapahtumien todenmukaisuuteen. Erityisesti se, miten Gene (Jeremy Davies) elokuvassa esitetään on herättänyt voimakastakin kritiikkiä. Kommenttiraidalla Herzog kertoo, että Genen sukulaiset eivät olleet yhtään tyytyväisiä siihen, millaisena elokuva hänet esitti. Herzog ei suoraan myönnä värittäneensä todellisuutta merkittävällä tavalla, mutta kertoo kuitenkin, että elokuva kaipasi vastavoimaa, joka toi jännitettä vankien keskuuteen. Eikä hänen mielestään tässä muutenkaan oltu dokumenttia tekemässä. Elokuvaa vastaan esitettyyn kritiikkiin voi tutustua vaikka tuolla:
Rescue Dawn: The Truth
Jos lukee noita tarinoita läpi, niin ymmärtää paremmin sitä, että sukulaiset olivat Herzogin tulkinnasta suuttuneet. Jos Gene todellisuudessa oli hyvä tyyppi, joka oman henkensä uhallakin yritti huolehtia toisista, niin elokuvan maalailema kuva ulkoisesti Charles Mansonia muistuttavasta, mielenterveyden rajoilla horjuvasta ja muita uhkailevasta tyypistä saattaa olla vähemmän toivottavaa läheisten silmissä. Ehkäpä monellekin tulisi mieleen, että sellainen ei ole oikea tapaa muistaa kyseistä henkilöä. Jos tosiaan on niin, että Herzog on esimerkiksi jännitteen takia muuttanut Geneä merkittävästi, niin ehkäpä olisi kannattanut harkita kyseisen hahmon nimen muuttamista aivan joksikin muuksi. Näin täysin ulkopuolisena on melko mahdotonta ottaa kantaa siihen, mikä todellisuus lopulta oli, mutta Herzogilla on selvästi silloin tällöin taipumusta muutella tai "parannella" totuutta, joten vähintään varauksella suhtautuisin tähän asiaan.
Balen ja Daviesin lisäksi pääkolmikkoon kuuluu myös Duanea esittävä Steve Zahn. Kaikki kolme laihduttivat melkoisesti rooliaan varten. Balelle tämä oli toki tuttua jo The Machinist -elokuvan tekemisestä. Kuitenkin Davies taitaa viedä tässä mielessä voiton, sillä hän alkaa lähennellä eräässä vaiheessa sellaista kuntoa, jollaista näkee vaikkapa keskitysleirien vankien joukossa. Toki Zahninkin paino putosi merkittävästi, mutta hänessä huomio kiinnittyy enemmän yleiseen olemukseen. Esimerkiksi elokuvan loppupuolella Duane on niin riutunut ja loppuunväsynyt, että sitä on jo sydäntäsärkevää katsella. Omasta mielestäni Zahn tekeekin paremman suorituksen tässä kuin Bale varsinaisessa pääosassa. Duanen viimeiset hetket kyllä riipaisevat katsomossakin.
Ehkäpä Balen pisteet vähän putoavat, kun todellinen Dieter on vielä hyvin muistissa dokumentin katselemisen jälkeen. Siinä missä Dieter esiintyy dokumentissa erittäin luontevasti ja kertoo tarinoitaan elävällä tavalla, niin Bale tuntuu jossakin määrin kankealta ja väkinäiseltä tulkinnassaan. Jutut eivät herää läheskään samalla tavalla eloon kuin aidon Dieterin kertomina. Toisaalta Herzog mainitsee kommenteissa tähän liittyen, että tarkoitus ei ollutkaan siirtää suoraa kopiota Dieteristä elokuvaversioon. Esimerkiksi aksenttia ei lähdetty kopioimaan tämän takia. Lisäksi kuvauksissa vierailleet Dieterin pojat olivat ilmeisesti sitä mieltä, että Bale pääsi esityksessään uskomattoman lähelle esikuvaansa.
Rescue Dawn kuvattiin enimmäkseen Thaimaassa. Laos oli Herzogin mielestä kulkuyhteyksiltään elokuvan tarpeisiin sopimaton, Vietnam taas liian byrokraattinen ja vaikutti muutenkin hankalalta. Viidakkomaisemia kyllä riittää. Tosin tässäkin tapauksessa tulee nopeasti mieleen, että ei olla lähdetty tarkoituksella esittelemään upeita maisemia. Vähän sama juttu kuin vähän aikaa sitten katsotussa The Way Back -elokuvassa. On ehkä haluttu korostaa ympäristön kovuutta, josta postikorttiotokset veisivät tehoja pois. Herzog itsekin toteaa kommenteissa, että kauniita maisemakuvia ei tule lähteä liikaa suunnittelemaan, vaan niiden pitäisi tulla luonnollisesti. Kuvauspaikkojen vihreys on kyllä paikoitellen varsin uskomatonta. Tällainen vihertävä kirkkaus onnistuu melkein repimään silmiä. Omasta mielestäni tämäkin elokuva tarjoilee paljon kaunista katseltavaa. Lisäksi dokumentissa mainitut tai kuvatut erätaidot on pitkälti otettu mukaan tähänkin. Kuvaus on pääosin varsin mallikasta. Käsivaraa on käytetty paljon, mutta onneksi se on kaukana niistä räpellyksistä, joita nykyään turhankin usein joutuu ihmettelemään. Enemmän näistä jaksoista tulee mieleen steadicam-otokset, mikä on pelkästään positiivinen asia. Olen täysin kyllästynyt tihrustamaan pimeässä kuvattua hysteeristä sekoilua, josta ei kovalla yrittämiselläkään saa juuri mitään selvää.
Herzog ei ole ensimmäistä kertaa viidakossa, ja kertomansa perusteella hän ei päästänyt näyttelijöitään kovin helpolla. Kuitenkin kommenttien puolella on havaittavissa tiettyä asennemuutosta. Aiemmista Herzogin tuotannoista on usein levinnyt varsin levottomia juttuja. Tarinoiden perusteella varsinkin viidakossa mielettömyys on ottanut vallan ja yleinen kaaos hallinnut. Ehkäpä Herzog tuolloin nuorempana hurjana on itsekin maineen takia ruokkinut näitä tarinoita. Nyt hän kuitenkin korostaa ammattimaisuuttaan vähätellen aiempia tarinoita. Hän mainitsee useammankin kerran, että näyttelijöitä ei ole vakavasti loukkaantunut tai sairastunut yhdenkään hänen elokuvansa kuvauksissa. Kaikki elokuvat on käytännössä saatu kuvattua ylittämättä budjettia tai aikataulua. Enää ei siis taida olla tarvetta niille legendoille, jotka levisivät vaikkapa silloin, kun Herzog teki yhteistyötä Klaus Kinskin kanssa.
Tämä viidakkopaon kuvaus onkin mielestäni elokuvan onnistunein osa. Ympäristön armottomuus tulee hyvin esille, kun muutenkin nääntyneet päähenkilöt yrittävät selvitä kohti ystävällisempiä ympäristöjä ja lopulta vapautta. Herzog on yrittänyt toteuttaa heidän kohtaamansa haasteet mahdollisimman pitkälti käytännöllisin keinoin digitaalisiin tehosteisiin turvautumatta. Bale ja Zahn saavat esimerkiksi antautua kosken vietäviksi ja nyppiä aitoja iilimatoja kehoistaan.
Oman käsityksen mukaan Rescue Dawn on varsin uskollinen Dieterin dokumentissa kertomille tarinoille. Vähän on jouduttu lyhentämään, sillä Herzogin ensimmäinen leikkaus lähenteli kolmea tuntia, ja hän tiesi heti itsekin, että elokuva oli siinä muodossa aivan liian pitkä. Oma mielipide on, että ehkäpä olisi voinut tiivistää vielä vähän lisää tietyiltä osin. Herzog itse pitää tätä elokuvaa merkittävänä, mutta omalla listalla se pysyy uusinnan jälkeenkin siellä hyvien, mutta ei erinomaisten joukossa. Viihdearvot eivät selvästikään ole olleet ensisijaisena huolenaiheena. Musiikkia käytetään maltillisesti, kohtaukset venyvät välillä turhankin pitkiksi ja tapahtumien kulku on pyritty pitämään todenmukaisena pienien yksityiskohtien värittäessä yleistä menoa. En osaa tarkemmin määritellä, miksi Rescue Dawn ei sitten lopulta onnistu kunnolla sytyttämään. Toteutus on pääsääntöisesti laadukasta (pakkolasku on jokseenkin halvalta näyttävä) ja elokuva sisältää paljon sellaisia elementtejä, jotka kiehtovat minua. Ehkä odotukset sitten vaativat jotakin vähän suurempaa elämystä kuin mitä lopputulos onnistui tarjoamaan... Tässäkin suhteessa tulee mieleen aiemmin mainittu The Way Back. Elokuva kyllä on nautittava, eikä kestostaan huolimatta aiheuta suurempaa kyllästymistä. Kuitenkaan missään vaiheessa se ei onnistu tempaamaan täysin mukaansa tai herättämään sitä suurinta innostusta. Silti uskon, että lopputulos on pitkälti sellainen kuin mitä Herzog tavoittelikin. Se ei vain ole täysin yhteensopiva oman elokuvamaun kanssa, mutta ehkäpä joku muu sitten innostuu enemmän.
Jos Herzogin elokuvat ja tälleiset viidakkoon sijoittuvat selviytymistarinat sattuvat kiinnostamaan, niin en oikein näe syytä jättää tätä elokuvaa väliin. Omassa lajissaan ihan kelvollinen elokuva, vaikka ei aivan terävimpään kärkeen yltäisikään.
Kun tuli elokuvan perään vielä kuunneltua Herzogin ja Norman Hillin kommenttiraita, niin laitetaan siitä vielä pari huomiota. Herzog mainitsee pariinkin kertaan, että vaihtuvien painojen takia elokuva piti kuvata lopusta alkuun, sillä aikaa oli vain 44 päivää, ja laihduttaminen olisi vaatinut huomattavasti enemmän aikaa. Hän kertoo myös jättäneensä paljon kidutuskohtia pois, koska ei itse katsojana pidä puolustuskyvyttömiin kohdistuvasta väkivallasta. Kuvakäsikirjoituksiin Herzog suhtautuu jokseenkin vihamielisesti pitämällä niitä lähinnä välineinä pelkureille. Lisäksi Herzog kertoo tahtoneensa antaa Dieterille suuren lopetuksen, mutta ei kuitenkaan mitään yliamerikkalaista. Muutenkin hänen mukaansa näinä aikoina Yhdysvaltoja on helppo moukaroida, mutta se ei ilmeisesti häntä kiinnostanut. Dieter omasikin Herzogin mielestä kaikki ne merkittävät ominaisuudet, joita hän itse ihailee amerikkalaisissa. Bonusten suhteen esimerkiksi UK-DVD on huomattavasti suositeltavampi hankinta kuin kotimainen DVD. Kommenttiraidan lisäksi se pitää sisällään seitsemän poistettua kohtausta valinnaisin kommentein, hieman alle tunnin kestävän dokumentin, valokuvagallerian sekä trailereita.
Rescue Dawn (2006) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti