Surfer, Dude

Malibun aurinkorannat kutsuvat Steve Addingtonia (Matthew McConaughey) kotoisempiin maisemiin surffaamaan. Hänen kannaltaan on hieman valitettavaa, että aivan kaikki ei olekaan enää samalla tavalla kuin maailmankiertueen alussa. Aiemmat tukijat ovatkin alkaneet huomata eläkepäivien houkutuksen, ja seurauksena myyneet Addingtonin sponsorointisopimukset eteenpäin. Sopimusten uusi omistaja Eddie Zarno onkin hieman ahneempi tapaus haluten puristaa Addingtonista kunnolla rahaa, eikä tyytyä pelkkään mainostamiseen.

Kun pitkälti hetkessä elävä ja tuntemusten ohjaamana toimiva Addington kuulee, että hänen tulisi muuttaa Zarnon omistamaan taloon, jossa kuvataan sarjaa surffaajien "hurjasta" elämästä sekä liiketunnistuksen avulla ikuistaa itsensä peliä varten, niin hän ei varsinaisesti hypi innosta. Manageri (Woody Harrelson) tosin yrittää parhaansa mukaan saada Steven laittamaan nimet sopimukseen, jotta shekkien virta jatkuisi tasaisena.

Lisää mutkia matkaan tulee, kun käy selväksi, että Malibun rantoja piinaa ennätyspitkä tyyni jakso. Aallot ovat paenneet jonnekin, jonka takia Addington järkeilee, että meri tahtoo eräänlaisen uhrilahjan. Niinpä hän alkaa aluksi "paastoamaan" jättäen mielitekonsa odottamaan parempia päiviä. Kun aaltoja ei siitä huolimatta näy, niin yritykset alkavat muuttua jatkuvasti epätoivoisemmiksi.

Kyseessä on melko leppoisa ja letkeä komedia, jota ei oikein voi sanoa varsinaiseksi vitsien ilotulitukseksi. Minulle tällainen rauhallisempi meno sopii ihan hyvin. Varsinkin, kun McConaugheyn elokuvaa varten valitsemat kappaleetkin toimivat pääsääntöisesti hyvin. Montaakaan ääneen naurattavaa hetkeä ei ollut mukaan mahtunut, mutta elokuva kuitenkin jaksoi hymyilyttää ja huvittaa tasaisesti. Kestokin oli ymmärretty pitää kohtalaisen lyhyenä, mikä on tässä tapauksessa myös positiivinen juttu. Lopputekstit pyörähtävät käyntiin, kun näytössä on vähän yli 70 minuuttia. Turhan usein komediat venytetään lähemmäs kahta tuntia, mikä yleensä alkaa vähän puuduttaa.

McConaughey tuntuu sopivan rennosti ottavan surffarin osaan erinomaisesti. Ei ehkä aivan samanlainen viileyden ruumiillistuma kuin Jeff Bridges The Big Lebowski -elokuvan pääosassa, mutta toisaalta, mikäpä olisi... Lisäksi hän pääsee jatkuvasti esittelemään kohtalaisen hyvin muodostunutta paljasta ylävartaloaan. Hahmogalleriaan mahtuu myös aiemmin mainittu Harrelsonin esittämä hipahtava manageri, joka on jossakin vaiheessa ymmärtänyt rahapuun lannoittamisen mielekkyyden. Willie Nelson vilahtaa pariin otteeseen vanhempana hippinä, joka paimentaa vuohiaan ja keskittyy luomutuotteiden poltteluun. Ikääntynyt Scott Glenn löydetään jostakin syrjäisemmältä Meksikon rannalta. Samoja luomusavuja sielläkin tosin nautitaan. Alexie Gilmore sitten mahdollisena kumppanina ja Zarnoa esittävä Jeffrey Nordling sielunsa myyneenä pahiksena.

Tarina ei mitään hirveän ihmeellistä tarjoile. Suurin osa tapahtumista ja käänteistä on arvattavissa, mutta tämä ei juurikaan haittaa. Enemmän tämäkin sinne verkkaisemman tunnelmoinnin puolelle kallistuu, vaikka komedia onkin. Suurin valittamisen aihe omalla kohdalla on, että maisemia ei oikein hyödynnetty parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka kyllä Surfer, Dude niidenkin suhteen muutamia mukavia hetkiä tarjoilee. Varsinaista surffaamista nähdään myös yllättävän vähän.

Omia sopivan väsähtäneitä ja muutaman oluen huurruttamia silmiä Surfer, Dude onnistui tuossa yön tunteina miellyttämään ihan mukavasti. Suurimpien komediasuosikkien joukkoon siitä ei kuitenkaan ole, mutta sen verran toimiva tapaus kuitenkin, että ehkäpä uusintojakin saattaa olla luvassa. Jos odottaa jotakin vitsien sarjatulta, niin tämä ei ehkä ole paras mahdollinen elokuvavalinta. Vaikka tarinan edetessä silloin tällöin savutellaankin, niin sekoilukin jää kohtalaisen maltilliselle tasolle. Ei ollut aivan sellainen siis kuin ennakkokäsitykset antoivat ymmärtää, mutta eipä tässä pettymäänkään päässyt. Hyvänmielen elokuvia tämäkin...

 Surfer, Dude (2008) (IMDB)