Nanook of the North (Nanook, pakkasen poika)

Robert Flaherty työskenteli usein pohjoisilla alueilla malminetsijänä. Hän teki useampia kuukausia kestäviä matkoja vuosien 1910 ja 1916 välissä. Monesti hänen tutkimusryhmänsä koostui parista tai kolmesta inuiitista. Tämä yhdessäolo herätti Flahertyssä suuren kunnioituksen tätä kansaa kohtaan. Hän alkoikin kuvata lyhyitä pätkiä uusista tuttavuuksistaan, ja esitteli näitä otoksia muille kotonaan. Vähitellen alkoi muodostua ajatus pitkästä dokumentista. Hän saikin kasaan riittävästi kuvamateriaalia jonkinlaista dokumenttia varten, mutta onnistui editointivaiheessa polttamaan suuren osan siitä. Yksi raakaleikkaus säästyi, mutta siihen Flaherty ei ollut tyytyväinen. Faktaa löytyi kyllä kiitettävästi, mutta henki ilmeisesti puuttui. Seuraavan matkan tarkoitus olikin sitten ainoastaan elokuvan tekeminen. Vuoteen 1920 mennessä Flahertyllä oli jälleen elokuvan ainekset purkissa.

Näistä otoksista syntyi lopulta Nanook of the North, joka tuli teattereihin runsas vuosi kuvausten jälkeen. Se kertoo tarinan Nanook-nimisestä inuiitista ja hänen perheestään. Elokuvaa ei voida pitää puhtaasti dokumenttina useammankin seikan takia. Oikeasti päähenkilön nimi ei ollut Nanook (tarkoittaa karhua), eivätkä muut henkilöt oikeasti kuuluneet hänen perheeseensä. Elokuvan alussa kerrotaan, että Nanook kuoli vain pari vuotta kuvausten jälkeen nälkään. Tästä levisi myös sellainen legenda, että koko tämä perhe kuoli karuissa oloissa nälkään. Totuus kuitenkin lienee vähemmän dramaattinen, koska Nanook ilmeisesti kuoli kotonaan, todennäköisesti tuberkuloosiin. Flaherty halusi luultavasti korostaa ympäristön armottomuutta tällä ratkaisullaan.

Tarkoituksena oli esittää tyypillistä alkuperäiskansan perinteistä elämäntapaa. Liikutaan lumikinoksissa sekä jäätiköillä koirarekien kanssa, metsästetään mursuja sekä hylkeitä, kalastetaan, käydään kauppaa uudisasukkaiden kanssa, rakennetaan iglu sekä kanootti ja vietetään perhe-elämää. Omiin silmiin näyttää siltä, että Flaherty on onnistunut erinomaisen hyvin, kun huomioi ajan kuvauskaluston, pienen kuvausryhmän ja vähemmän optimaaliset kuvausolosuhteet.

Valitettavasti perinteinen elämäntapa oli jo alkanut hiipumaan Flahertyn kuvausten aikaan. Tämä tarkoitti sitä, että Flaherty joutui lavastamaan tiettyjä otoksia, jotta filmille saatiin tallennettua näitä elokuvan kohokohdiksikin muodostuneita hetkiä. 1910-luvun loppupuolella mursuja ei juurikaan enää metsästetty sekä metsästyksissä käytettiin yleisesti tuliaseita. Mursunmetsästys on kuitenkin aidosti toteutettu, se ei vain tuolloin oikein enää kuulunut tapoihin. Itse en näe tätä lavastamista suurenakaan ongelmana elokuvan kannalta, sillä se kuitenkin on kuulunut perinteiseen elämäntapaan, jota Flaherty halusi katsojille viestiä. Myös iglusta aiheutui kädenvääntöä. Oikeasti iglu olisi ollut niin pieni, ettei sinne olisi millään mahtunut 1910-luvun kuvauskalusto. Iglun sisällä kuvattua perhe-elämää varten rakennettiinkin erikoisiglu, josta puuttui yksi seinä. Tämäkin on mielestäni ihan ymmärrettävä ratkaisu.

Kolmas kohtaus, josta nousi enemmän kohua, oli Nanookin vierailu kauppapaikalla. Siellä hän hölmistyneenä hämmästelee levysoitinta ja yrittää purra levyä. Jotkut ovat sitä mieltä, että Flaherty ylenkatsoi kohteitaan ja piti heitä pilkkanaan. En kuitenkaan taivu tuolle kannalle. Flaherty oli elänyt pitkään tämän kansan keskuudessa. Hänen vaimonsa kertoi myöhemmin, että Flahertyn rakkaus kyseistä kansaa kohtaan oli pääsyy elokuvan kuvaamiselle. Elokuvassa Flaherty luonnehtii kuvattaviaan seuraavasti: "Most cheerful people in all the world - the fearless, lovable, happy-go-lucky Eskimo." Minun on hieman vaikea nähdä, että tuon kohtauksen motiivi olisi ollut esittää Nanook perheineen joinakin ali-ihmisinä. Varsinkin, kun elokuva muuten esittää heidät ihailevassa valossa. Kyseessä lienee käsikirjoitettu kohtaus, jonka oli tarkoitus kuvata alkuperäiskansan ja uudisasukkaiden kohtaamista joskus varhaisemmassa vaiheessa komediallisilla sävyillä varustettuna. Nanookin näyttelijä tiesi hyvin, mikä levysoitin on, mutta ei ilmeisesti nähnyt kohtauksessa ongelmaa.

 Jos ei anna näiden häiritä, ja hyväksyy sen, että kyseessä ei ole puhdas dokumentti, niin uskoisin, että elokuvan parissa viihtyy kyllä ihan mukavasti. Flaherty esittää perinteiseen elämäntapaan kuuluvia juttuja kohtalaisen paljon. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään opetusvideo, jossa käytäisiin asiat kovin yksityiskohtaisesti läpi, vaan niihin annetaan eräänlainen yleiskatsaus. Alkuperäisessä versiossa ei ollut kertojaa, joten katsoja saa luettavakseen kohtalaisen usein kuvitettuja tekstiruutuja, jotka täydentävät tarinaa tiettyjen faktojen voimalla. Ilmeisesti 1930-luvulla julkaistiin versio, jossa oli myös kertoja, mutta itse en ole sitä nähnyt.

 Siitä vain alle 80 minuutin matkalle inuiittien maailmaan. Elokuvan voi katsella kokonaisuudessaan vaikka tuosta:

Lopuksi vielä Flahertyn vaimon haastattelu elokuvaan liittyen:

Nanook of the North (1922) (IMDB)