Werner Herzog on jakanut tämän dokumentin löyhästi neljään eri kappaleeseen: I. The Man, II. His Dream, III. Punishment ja IV. Redemption. Dokumentti alkaa poikkeuksellisesti lainauksella Ilmestyskirjasta, ja jatkuu siitä aiheeseen sopivaa tatuointia harkitsevaan Dengleriin. Kuolemaan liittyvät unet ja näyt ovat myöhemminkin dokumentissa esillä. Ainakin kirjan Herzog on Herzog perusteella nämä jaksot ovat niitä, joissa ohjaaja on tehnyt eniten omia lisäyksiä. Herzogin mukaan Dengler ei ollut yhtään innostunut hankkimaan tatuointia. Vierailu tatuointiliikkeessä oli puhtaasti Herzogin idea. Samoin eräässä Denglerin unta käsittelevässä jaksossa esiintyvät meduusat olivat Herzogin ajatus. Hän sai nopeasti sellaisen mielikuvan kuunnellessaan Denglerin selitystä unestaan. Nämä lisäykset ovat lopulta kuitenkin melko vähäisiä.
Ensimmäisessä kappaleessa siis kerrataan vähän, millainen tyyppi Dengler nykyään on. Hän muutti Yhdysvaltoihin ilmeisesti vähän 1950-luvun puolivälin jälkeen ja asui dokumentin tekohetkellä San Franciscon pohjoispuolella. Kokemukset vankileirillä ovat kuitenkin muuttaneet hänet joksikin muuksi kuin tavalliseksi tallaajaksi. Mahdollisuus avata ovia on Dieterille tärkeää. Talon seiniä koristaa joukko avoimia ovia kuvaavia tauluja. Talo on myös avara ja suurilla ikkunoilla varustettu. Sijainti on mäen päällä, eikä naapureita ole näköpiirissä. Myös ruokavarastot ovat varsin suuret.
Herzog kommentoi myös tätä asiaa aiemmin mainitussa kirjassa. Hänen mielestään näistä selviytymismekanismeista huolimatta Dieter palasi sodasta varsin ehjänä miehenä verrattuna moneen muuhun veteraaniin, jotka olivat täysin rikki kokemansa takia. Dieterillä olivat ehkä omat omituisuutensa, mutta hän kuitenkin säilytti vahvan elämänilonsa, eikä antanut tämän piinaavan jakson tuhota itseään henkisesti, vaan saattoi vitsailla siitä kevyesti.
Toisessa kappaleessa vieraillaan Dieterin kotikaupungissa, jossa hän kertoo tarinan siitä, miten pienenä lapsena sai alunperin innostuksen lentämistä kohtaan. Siellä hän kertaa myös sotaa seuranneen pula-ajan kovuutta ja yleensäkin outoa maailmanmenoa. Herzog (syntynyt 1942) ja Dengler (syntynyt 1938) ovat suunnilleen samaa sukupolvea, ja nämä Dieterin kertomukset kovasta elämästä sodan jälkeen ovatkin pitkälle sellaisia, jotka koskevat myös Herzogin omaa lapsuutta pienehkössä saksalaisessa kaupungissa toisen maailmansodan jälkeen.
No, nuorehkona poikana Dengler päätyi opettelemaan sepäksi ja kellonrakentajaksi. Koulutus oli kovaa, mutta toisaalta se sekä lapsuuden rankat kokemukset auttoivat selviytymään myöhemmin. Kun Dieter täytti 18, lähti hän kohti Yhdysvaltoja toteuttaakseen viimein unelmansa. Ilmavoimiin värväytyminen ei johtanut aivan toivottuun tulokseen, ja hän käytti päälle kaksi vuotta lähinnä perunoiden kuorimiseen. Myöhemmin sitten uutta yritystä yliopiston ja merivoimien kautta. Huonompi onni, että muutama viikko siipien saamisen jälkeen sota alkoi...
Kolmannessa kappaleessa siirrytään Aasian viidakkoon käymään vankeusajan tapahtumia uudelleen läpi. Uudelleennäytelty osuus lähti liikkeelle lähinnä televisioyhtiön toiveesta. Dieter oli toki vieraillut Aasian viidakoissa jo monesti sodan päättymisen jälkeen. Siellä katsojat saavat kuulla yksityiskohtaisen kuvauksen putoamisesta, vangitsemisesta ja matkasta kohti vankileiriä. Ensimmäisen epäonnistuneen pakoyrityksen seurauksena hänen elämänsä muuttui huomattavasti ikävämmäksi useiden kidutussessioiden muodossa. Varsinaista viidakossa selviytymistä Dieter oppi paikallisilta vartijoilta huomattavasti enemmän kuin armeijan tarjoaman koulutuksensa kautta. Dokumentissa tuodaan esille tätäkin puolta mukavien yksityiskohtien kautta.
Myös paosta saadaan kohtalaisen kattava selvitys, vaikka Dengler ei oikein itsekään ymmärrä, miten kaikki lopulta onnistui hänen osaltaan niin hyvin. Muille pakoon osallistuneille ei käynyt läheskään yhtä hyvin. Ehkäpä kovin kohtalo koitui Dieterin hyvän ystävän osaksi. Dieter kertoo, miten tämä henkilö muodostui lopulta hänelle läheisemmäksi kuin kukaan muu maailmassa. Vielä vuosikymmeniä kuolemansa jälkeenkin hän on tavallaan konkreettisesti läsnä Denglerin omassa elämässä.
Viimeisessä kappaleessa sitten käydään lyhyesti läpi Dieterin pelastaminen konetta lentäneen henkilön näkökulmasta. Tosin tässä katsomassani versiossa on vielä runsaan viiden minuutin lisäys lopputekstien jälkeen. Se on kuvattu noin kolme vuotta elokuvan valmistumisen jälkeen vähän ikävämmissä merkeissä, kun Dieteriä saatellaan viimeiseen lepoon. Tämä pitkä versio löytyy esimerkiksi Anchor Bayn julkaisemalta DVD:ltä. Dokumentista on olemassa myös huomattavasti lyhyempi versio (noin 45 minuuttia), joka on se alkuperäinen television haluama. Herzogilla kuitenkin oli alusta lähtien mielessä kattavampi versio, joten lienee hyväksyttävää pitää tuota Anchor Bayn julkaisemaa versiota parhaiten ohjaajan näkemystä vastaavana.
Herzog on Herzog -kirjassa mainitaan myös, että hän oli alunperin lukenut Dieteristä jo 1960-luvulla, mutta aihe oli myöhemmin unohtunut. Kun eräältä televisioyhtiöltä tuli pyyntö Herzogille tehdä ohjelma omista helvetillisistä kokemuksistaan, niin Dieterin tarina palasi uudelleen mieleen. Herzog mainitsee myös kirjassa, että dokumentti oli melko tiukasti käsikirjoitettu ja ahkerasti harjoiteltu. Dieterin kohdalla oli vaarana, että jutut venyisivät ja venyisivät aivan liikaa, joten tiivistys oli tarpeen. Lopputulos onkin ainakin omasta mielestäni erittäin onnistunut.
Dieter dokumentin päähenkilönä on varsin mukaansatempaava tapaus. Little Dieter Needs to Fly on tullut nyt katseltua ainakin neljä kertaa, eikä siihen oikein kyllästy, vaikka tarina onkin tullut tutuksi. Hän kertoo tarinaansa niin innokkaasti ja elävästi, että itse en ainakaan voi olla kiinnostumatta sekä innostumatta siitä uudelleen ja uudelleen. Muutenkin hänestä välittyy erittäin miellyttävä kuva. Ei ole antanut rankkojen kokemustenkaan lannistaa, vaan palasi kuntouduttuaan testilentäjäksi. Herzog itse toimii kertojana silloin kun saa Dieteriltä suunvuoron.
Lukemani perusteella Herzog on myös työskennellyt sellaisten tyyppien kanssa, joiden parissa ei oikein viitsi aikaansa viettää. Dieter ei kuitenkaan tuon mainitun kirjan perusteella kuulu tähän joukkoon. Herzog kertoo, että Dieterin seurassa oleminen oli erittäin nautittavaa jo hänen vahvan elämänilonsa takiakin. Dieterin ja Herzogin ystävyys jatkui ensin mainitun kuolemaan asti, ja Herzog olikin viimeisinä päivinä Dieterin luona. Dieterin tarina ei kuitenkaan tullut Herzogin osalta valmiiksi vielä tämän dokumentin avulla, vaan hän palasi aiheeseen muutama vuosi Dieterin kuoleman jälkeen elokuvan Rescue Dawn muodossa. Sekin kaipaisi uusintaa. Ehkäpä myöhemmin pari sanaa siitäkin.
Mitä tulee dokumentin kuvitukseen, niin se jää vähemmälle huomiolle kuin monissa muissa Herzogin elokuvissa. Toki mukana on vähän viidakkokuvaa ja muutakin rikastetta, mutta useimmin nähdään kyllä tarinoitaan selostavaa Dieteriä. Eipä tällainen ratkaisu tässä tapauksessa juurikaan haittaa, sillä kuten todettua, Dieterin muistot kyllä vetävät tehokkaasti mukaansa. Ehkäpä määrältään runsaampi tyylittely olisi vain rikkonut tunnelmaa ja vienyt asiaa turhaan sivuraiteille.
Katselukertojen määrästäkin voinee päätellä, että Little Dieter Needs to Fly on omaa sydäntä lähellä. Dokumentti sisältää useampiakin sellaisia elementtejä, jotka kiehtovat minua. Herzog on tässäkin tapauksessa tehnyt järkeviä ratkaisuja. Yhtenä voisi mainita sen, ettei hän lähtenyt julistamaan äänekkäästi mitään omaa poliittista tai sodanvastaista sanomaansa, vaan pitää dokumentin Dieterin tarinana. Omalla kohdalla tämä toimii myös jossakin määrin voimauttavana elokuvana, josta voi tarvittaessa hakea uutta intoa ja jaksamista. Vaikka tämä versio ikävämpiin tunnelmiin päättyykin, niin ei se silti kovin surulliseksi saa, sillä se positiivisuus, jota on Dieteristä noin 70 edeltänyttä minuuttia huokunut, ei niin vain pyyhkiydykään pois. Omaan muistiin Dieter on luultavasti taltioitunut pysyvästi, ehdottomasti myönteisessä mielessä. Kyseessä on yksi omista suosikkidokumenteistani. Samaa rakkautta tätä teosta kohtaan vaikuttaisi tosin tuntevan kovin moni muukin. Jos Little Dieter Needs to Fly on edelleen tuntematon tapaus, niin ehkäpä sille kannattaisi suoda mahdollisuus.
Little Dieter Needs to Fly (1998) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti