Barry B. Benson (Jerry Seinfeld) on nuori mehiläinen, jolle ei vielä ole aivan auennut lajin tyypillinen elämänmeno. Vastavalmistuneena hän ajattelee, että elämä on aluillaan ja erilaisia mahdollisuuksia täynnä. Kuitenkin lähitulevaisuudessa häämöttävä arki alkaa pikkuisen kauhistuttaa, kun Barrylle selviää, että joutoaikaa ei juurikaan ole luvassa ja valitun ammatin parissa pitäisi sitten ahertaa tauotta hautaan asti.
Karun todellisuuden järkyttämä nuori sankarimme sitten päättää poiketa tutuista kaavoista, ja ottaa vähän aikalisää vanhempiensa kotona loikoillen, mikä ei juurikaan miellytä lähipiiriä, joka näkee tällaisen ajattelun jonkinlaisena uhkana miljoonia vuosia jatkuneelle mehiläismallille.
Kun omaa lomaa on sitten vähän vietetty ja katseltu asioita uusista näkökulmista, niin Barry päättää lähteä pesän ulkopuolelle seikkailemaan kovassa maineessa olevien siitepölylentäjien porukassa. Barrylle toki naureskellaan, mutta hän on vakaasti päättänyt nähdä vähän vaihtoehtoja ennen lopullisia päätöksiä.
Lento sujuu mukavasti sateeseen asti, joka ei oikein tarjoa mehiläisille optimaalisia lento-olosuhteita. Niinpä Barry eksyy ryhmästään ja päätyy hakemaan turvaa eräältä ikkunalaudalta. Hengenlähtökin käy lähellä, kun vähän hysteerisesti mehiläisiin suhtautuva Ken (Patrick Warburton) alkaa päästä vauhtiin. No, onneksi pelastaja löytyy samasta asunnosta, ja niinpä kukkakauppiaana toimiva Vanessa (Renée Zellweger) pelastaa sympaattisen pörriäisen.
Barry sitten menee vähän ihastumaan pelastajaansa, eikä oikein voi olla kiittämättä tätä sanallisesti. Siinä rikkoutuu sitten yksi tärkeimmistä mehiläisten lakipykälistä, eli ei missään tapauksessa saisi ottaa tällaista kontaktia ihmiseen. Näitä uutisia ei oteta kotipesässä lainkaan innokkaasti vastaan. Barry onnistuu toki aiheuttamaan enemmänkin sekaannusta, kun hänen seikkailunsa ihmisten maailmassa jatkuvat, ja asioiden tila alkaa paremmin selviämään.
Lukemieni haastattelujen perusteella Seinfeld oli jo pitkään halunnut tehdä mehiläisistä kertovan komedian. Ilmeisesti elokuvan ilmestymisen aikoihin asiasta nousi kuitenkin jonkinlaista vääntöä, sillä samalle studiolle oli väitetysti jo ennen käyty ehdottamassa samansuuntaista projektia. Seinfeld kuitenkin väittää, ettei hän ollut lainkaan tietoinen tällaisista suunnitelmista, eikä ole kenenkään projektia plagioinut.
Pitkään jatkuneen ja erittäin suositun sarjansa jälkeen Jerry vietti muutamia vuosia jonkinasteista hiljaiseloa, mitä tulee uusiin suurempiin projekteihin. Samoihin aikoihin hän jäi myös väliaikaiselle tauolle komediaesityksistään ja saattelikin toimivaksi todetun materiaalinsa ansaittuun lepoon Jerry Seinfeld: 'I'm Telling You for the Last Time' -esityksen myötä. Ei hän mediasta kokonaan vetäytynyt, vaan satunnaisia näyttäytymisiä tapahtui edelleen.
Ehkäpä tämä "hiljaiselo" sitten oli yhtenä syynä siihen, että Bee Movie sai aikoinaan osakseen melko suuren ja näkyvän mainoskampanjan. Varhaisissa trailereissa Jerry itse heilui mehiläiseksi pukeutuneena projektin toimivuutta tuskaillen, kunnes Steven Spielberg sitten ehdotti animaatiovaihtoehtoa.
Seinfeldin huumorin suurena ystävänä oli jo ilmestymisen aikoihin melko selvä asia, että elokuva pitää toki katsella, vaikka animaatiot eivät siihen aikaan muistaakseni hirveästi innostaneetkaan. Myös nuoremmalle yleisölle tähdätty elokuva aiheutti tiettyjä ennakkoluuloja. Onneksi ne sitten osoittautuivat enimmäkseen turhiksi.
Kyllähän tästä on helposti tunnistettavissa Seinfeldille tyypillistä huumoria. Toisella katselullakin monet heitot jaksavat edelleen huvittaa. Verbaalinen huumori on paikoitellen mukavasti kukoistavaa, vaikka ei aivan samanlaisissa teemoissa liikutakaan kuin sarjassa.
Itse en ole sellaisen huumorin suurimpia ystäviä, jossa tunnetut julkisuuden henkilöt käyvät pikaisesti vähän naureskelemassa omille julkisuuskuvilleen. Sitä tässäkin vähän harrastellaan, esimerkkeinä vaikka Ray Liotta ja Larry King. Onneksi annostelu kuitenkin toimii, eikä elokuva todellakaan tällaisiin hetkiin nojaa, vaan ne toimivat enemmän sivumausteena. Ainakin nämä mainitut onnistuvat hymyäkin nostattamaan.
Myös sivuhahmojen joukosta löytyy onnistuneita tapauksia. Aiemmin mainittu Warburton, joka Seinfeld-sarjassa tuli tutuksi David Buddyna, riehuu paikoitellen ihan kiitettävästi. Myös Chris Rockin esittämä paikkansa löytävä verenimijä on hauska tapaus, ja häntä olisi katsellut kyllä enemmänkin.
Elokuvan visuaalinen ilme toimii omalla kohdalla myös hyvin. Maailma on värikäs ja yksityiskohtainenkin. Toki tätä puolta on joidenkin toimesta arvosteltu, eli Bee Movie ei oikein pärjäisi siinä mielessä kilpailevan Pixar-studion tuotoksille. Itse en ole valitettavasti paljoakaan Pixarin tuotoksia katsellut, joten en osaa sen enempää vertailla. Mitään merkittävämpiä ongelmia ei kuitenkaan tule mieleen, vaan kyllä tätä ilokseen seurailee.
On tullut luettua myös muutakin kritiikkiä elokuvaan liittyen. Osa niistä vaikuttaa vähän hassuilta, ja saa sen vaikutelman, että pipo on vedetty kunnolla kireälle. No, onhan se toki aivan hirveää, kun mehiläiset puhuvat animaatioelokuvassa englantia. Vähemmästäkin sitä järkkyy. Myös jotkin mehiläisten työnjakoon liittyvät seikat ovat aiheuttaneet arvostelua, sillä Bee Movie esittää niitä vähemmän todenperäisesti. Itse en kuitenkaan jaksa tällaisista alkaa enemmän valittamaan tässä yhteydessä.
Näkisin kuitenkin, että tällainen positiivinen näkemys näistä hyönteisistä on tervetullut, varsinkin tällaisina aikoina, kun pölyttäjähyönteiset ovat ajautumassa ahtaalle. Elokuvassakin yritetään tuoda esille näiden suurta merkitystä ihmisen selviytymiselle sekä luonnolle yleensäkin. Mehiläiskadon syyt ovat toki moninaisia, mutta ilmeisesti ihmisen puuhasteluilla on myös tekemistä asian kanssa. Onneksi asiaan yritetään etsiä ratkaisuja ennen kuin tilanne menee kovin synkäksi.
"Britanniassa ja Ranskassa tehdyt erilliset tutkimukset todistivat, että tuhohyönteisiä vastaan yleisesti käytetyt neonikotinoidit aiheuttavat vakavia ongelmia myös tärkeille pölyttäjille.Jo pienet annokset neonikotinoideja aiheuttivat mehiläisille suuntavaiston menetyksen, eivätkä ne enää löytäneet takaisin pesällensä. Kasvinsuojeluaineille altistuneiden kimalaisten kyky tuottaa uusia kuningattaria väheni jopa 85 prosenttia. Tämä vähentää uusien kimalaispopulaatioiden määrää."
Kasvinsuojeluaineiden haitta mehiläisille todistettiin
"Hyönteistorjunta-aineiden ohella mehiläisiä voivat tappaa myös tarttuvat taudit. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira tutkii parhaillaan mehiläisten pesäkuolleisuutta ja mehiläistautien esiintymistä Suomessa. Alustavat laboratoriotulokset osoittavat, että tarttuvat mehiläistaudit ovat yleisiä ja laajalle levinneitä.
Myös aiemmin tutkimattomia virustauteja esiintyy. Virustutkimukset ovat vasta alussa, mutta jo nyt on todettu ainakin neljä eri viruslajia. Aiemmin virustauteja Suomen mehiläisistä on tutkittu vain ulkomaille lähetetyistä harvoista näytteistä."
Mehiläisiä voivat tappaa myös tarttuvat taudit
Bee Movie ei kuitenkaan lähde asialla enempää synkistelemään, mikä on toki ihan ymmärrettävää.
Vielä toisellakin katselulla tuli viihdyttyä ihan mukavasti elokuvan parissa. Eivät kaikki jutut nyt mitään kultaa ole, mutta saa kuitenkin naureskella mukavan usein Barryn ja kumppanien jutuille sekä kohelluksille. Levyltä löytyy myös suomenkielinen ääniraita, mutta itse olen kuunnellut kummallakin kerralla alkuperäisraidan, joten käännöksen toimivuudesta en osaa sanoa. Omasta mielestäni varsin toimiva paketti Bee Movie on, enkä siitä kauheasti valitettavaa löydä. Yhtenä syynä saattaa olla tosin se, että tähän lajityyppiin tutustuminen on edelleen vaiheessa. Saa sitten nähdä, putoaako arvostus, kun samantapaisia tulee enemmän vilkuiltua.
Bee Movie (2007) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti