Sarah ei ole oikein innostunut lähipiirin aktiivisuudesta ja ehdotuksista. Kuitenkin kun sisar menee luomaan profiilin Sarahin puolesta eräälle treffisivustolle, niin Sarah alkaa lämmetä ajatukselle. Siitä sitten seuraa sarja vähemmän onnistuneita tapaamisia, kun kumppaniehdokkaista yllättäen paljastuu vähemmän innostavia piirteitä. Jotkut ovat huomattavasti nuorempien perässä, toisilla taas ilmenee huomattavia vaikeuksia tunteidensa hallinnan kanssa.
Toisaalla taas Jake (John Cusack) on saattelemassa avioeroaan päätökseen lakimiesystävänsä avustuksella. Kaveri sitten yrittää etsiä Jakelle pikaisesti seuraa. Niinpä Jake kohtaa Sarahin profiilin. Vaikka ensimmäinen tapaaminen puistossa ei menekään aivan putkeen, niin pari päättää siitä huolimatta yrittää uudelleen.
Samoihin aikoihin Sarah alkaa kiinnostua päiväkodissaan olevan pojan isästä (Dermot Mulroney). Bob tuntuukin varsin lupaavalta ehdokkaalta, ja valinta vaikeutuu. Vielä kun vääriä juttuja sattuu tapahtumaan väärinä aikoina, niin saadaan sitten vähän kiertoteitä matkalle ennen kuin vakiinnutaan taas tutummille urille.
Elokuvan nimeä voinee pitää jossakin määrin harhaanjohtavana. Ehkäpä joku katsoja onnistuu saamaan siitä sellaisen kuvan, että tämä romanttinen komedia pyörii pitkälti karvaisten kaverien ympärillä. Tokihan niitä karvanaamojakin vähän vilahtelee, mutta parhaimmillaankin kyse tuntuu olevan sivumausteesta. Kyllä tässä enimmäkseen kaksijalkaisten sydänsurujen parissa painitaan.
Itse en (ainakaan vielä) ole edes mikään romanttisten komedioiden suurkuluttaja, mutta siitä huolimatta tulee sellainen tunne, että hyvin tuttuja ja turvallisia latuja tässä edetään. Lienee siis ihan perusteltua sanoa, että lajityyppiin paremmin tutustuneet eivät tämän parissa tule mitään kovin omaperäisiä elämyksiä kokemaan.
Löytyy epäonnisia treffiyrityksiä, kiusallisia perhetilanteita, ennalta-arvattavasti hämmentyvää suhdesoppaa ja kovin tuttuja koukeroita muutenkin. Verbaalinen huumorikaan ei nyt millään järisyttävän kovalla tasolla ole. Joillekin heitoille ja jutuille tuli hymähdeltyä, mutta useimmille ei juurikaan.
Minulle oikeastaan ainoa syy elokuvan katselemiseen oli se, että Diane Lane esittää pääosaa. Vaikka kuinka suuresti sitten pidänkin Lanen ilmeilyistä, yleisestä olemuksesta ja säteilystä, niin eivät nekään nyt sentään aivan ihmeitä onnistu tekemään, kun elokuva on muuten kovin keskinkertainen. No, tekeepähän kuitenkin kokemuksesta ainakin omalla kohdalla huomattavasti mielekkäämmän. Kuitenkin esimerkiksi vähän aikaa sitten katsellut Lanen elokuvat Nights in Rodanthe ja Under the Tuscan Sun toimivat paljon paremmin. Varsinkin jälkimmäistä suosittelisin ennemmin, jos etsii Lanelta kevyehköä romanttista hömppää.
Mitään kovin suuria odotuksia en ollut onnistunut kehittelemään, jonka takia ei oikein päässyt pettymystäkään syntymään. Suunnilleen pitkälti sellaista tavaraa, jota olin lukemieni juttujen perusteella kuvitellutkin. Voisi kuitenkin mainita, että en käsitä niitäkään arvioita, joiden mukaan Must Love Dogs on surkeimpia tapauksia sarjassaan. Itse sijoittaisin sen ennemmin siihen suureen harmaaseen menettelevien elokuvien massaan, josta ei oikein edukseen erotuta.
Vaikka vähän yli 90 minuuttia elokuvan parissa saakin kulumaan ilman sietämätöntä olotilaa, niin ei se lopulta mikään kovin suuri ansio ole. Katselusta ei vielä ole aikaa kuin runsas vuorokausi, mutta positiivisessa mielessä ei ole jäänyt montaakaan kohtausta mieleen. Luultavasti niitä tapauksia, jotka vuoden kuluttua ovat enää epämääräistä mössöä muistikuvissa ja osana katseltujen elokuvien tilastoja. Keskinkertaista ja unohdettavaa menoa siis, josta vähän katsojasta riippuen saattaa olla hieman hupia kertakatselulle. Diane Lanesta enemmän innostuneiden kannattaa harkita. Jos taas etsii lähinnä viihdyttävää romanttista komediaa illan iloksi, niin huomattavasti lupaavampiakin vaihtoehtoja on paljon tarjolla.
Must Love Dogs (2005) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti