Jenny (Amanda Bynes) ihailee suuresti nössörokkari Jason Mastersia (Chris Carmack), jonka konserteissa yrittää sitten päästä lähempäänkin kontaktiin idolinsa kanssa. Hän elättelee toiveita, että saisi kehiteltyä jotakin merkityksellisempääkin suosikkinsa kanssa.
Elokuva lähteekin liikkeelle Jasonin konsertista, jonne Jenny on raahannut parhaan ystävänsä Ryanin (Jonathan Bennett) kärsimään vuokseen. Siellä hän onkin jo yleisön käsien kautta matkalla kohti sankarinsa lavaa, mutta harmittavasti kilpailuakin Jasonin suosiosta riittää vähintäänkin tarpeeksi. Tällä kertaa kieroja keinoja kaihtelematon Alexis (Jamie-Lynn Sigler) pääsee nauttimaan muutamasta huomion sekunnista laitettuaan tylysti stopin Jennyn matkalle.
Jenny ja Ryan ovat sopineet kesätöistä Karibian suositulla lomakohteella, joka sattuu olemaan myös Jasonin mielipaikkoja viettää vapaapäiviään. On siis olemassa pieni mahdollisuus, että tähti tulisi sinne kesäpäiviään viettämään. Jennyn iloksi näin sitten tuleekin käymään, kun maailmankiertuettaan käynnistelevä Jason ilmestyy porukkansa paikalle kuluttamaan välipäiviä.
Pienimuotoisen merirosvoristeilyn aikana alkaa myrsky nousemaan. Jenny lähtee pahoinvoivan idolinsa perään alakannelle. Tämä sitten sattuu tipahtamaan yli laidan, ja Jenny loikkaa pelastusveneen kanssa perään mereen. Aamun valjetessa kaksikko ajautuu rannalle. Jasonin nilkka on sen verran huonossa kunnossa, että liikkuminen ei oikein suju. Jenny päätyy lyhyen tutkailun jälkeen siihen, että he ovat ajautuneet asumattomalle saarelle.
No, nopeasti sitten Jennylle paljastuu, että eivät he oikeasti ole kuin muutaman kilometrin päässä lomakohteesta. Hän on jo kertomassa tästä Jasonille, mutta sitten peruu suunnitelmansa, kun huomaa, että nyt olisi se suuri tilaisuus tehdä suosikkiin suurempikin vaikutus, kun tämä on vähän avuttomassa tilassa. Eipä sitten muuta kuin loistamaan "erätaidoilla" mahdollisista seurauksista sen suuremmin välittämättä.
Jälleen kyseessä on Randal Kleiserin ohjaama tekele. Vähän aikaa sitten katseltu Kleiserin The Blue Lagoon jätti paljonkin toivomisen varaa. Love Wrecked ei vaikuttanut lukemisen perusteella miltään mestariteokselta, eikä se sellaiseksi osoittautunutkaan, mikä ei nyt järin suuri yllätys lopulta ollut. Kuitenkin ajatus mukaviin maisemiin sijoittuvasta hömppäkomediasta innosti ahmaisemaan sen elokuvaillan alkupalaksi ennen raskaampaa tarjontaa. Sellaisena se olikin ihan menettelevää ajanvietettä.
Kleiser tuntuu uransa aikana keskittyneen monesti nuorisokuvauksiin sekä vähän eksoottisempiin ympäristöihin sijoittuviin elokuviin. Grease oli aikoinaan ensimmäinen näkemäni Kleiserin elokuva, ja sitäkin pidän pikkuisen yliarvostettuna. Love Wrecked taas yhdistelee näitä elementtejä kovin kevyeen tyyliin. Jos Kleiserin filmografiaa tutkaillaan, niin löytyy sieltä vielä ainakin pari sellaista elokuvaa, jotka aion jossakin vaiheessa katsella. Ne ovat Summer Lovers (jälleen nuorta rakkautta aurinkoisissa maisemissa) ja hänen tulkintansa Jack Londonin tunnetusta teoksesta, eli White Fang. Kummankaan suhteen odotukset eivät ole erityisen ylhäällä, mutta noista kuitenkin voisi saada jotakin irti. Muiden ohjausten suhteen ei sitten olekaan enää sen suurempaa poltetta. Nähtyjen perusteella voisi todeta, ettei Kleiser ole mikään kaksinen elokuvaohjaaja. Kunhan on onnistunut valitsemaan sellaisia aiheita ja kuvauspaikkoja, jotka ovat omaan mieleen. Toteutus jättää usein paljonkin parannettavaa.
Mitä tulee elokuvan yleiseen huumorin tasoon, niin eipä sen suhteen ole rimaa erityisen korkealle hilattu. Kleiser ehkä vähän hassuttelee tuon aiemmin mainitun vanhemman elokuvansa kustannuksella. Lisäksi sitten vähän kohellusta ja vähemmän omaperäistä tämän tyyppisistä elokuvista kovin tuttua sanailua. Vitsien suhteen elokuvan suurin ansio taitaa olla se, etteivät ne ole kovin rasittavia, mutta eivät sitten oikeastaan mitään erityisen hauskojakaan. Satunnaiset hymähdykset siellä ja täällä jäävät tässäkin tapauksessa saldoksi.
Omiin silmiin minulle aiemmin tuntematon tapaus Amanda Bynes vaikuttaa ihan sympaattiselta. Ei hänestä tämän perusteella välttämättä mihinkään kovin muistettaviin rooleihin ole, mutta tällaiseen kevyeen hömppäkomediaan ihan hyvä valinta. Filmografian pikaisen vilkuilun perusteella sellaisia hän on sitten tehtaillut enemmänkin. Söpö ja säteilevä hän ainakin on. Pitäisi ainakin pikkuisen valehdella, jos väittäisin, ettei häntä mielellään katselisi...
Tuntuu pitkälti siltä, että Kleiser on jossakin määrin laiskistunut. Jää vähän sellainen vaikutelma, ettei lupaavasta ympäristöstäkään ole edes yritetty saada parasta irti. Eiköhän lähes jokainen Dominikaanisen tasavallan lomakohteisiin matkustava elokuvantekijä saisi useamman viikon aikana aikaiseksi muutaman nätin otoksen. Vähän sille tasolle tässä on valitettavasti jääty. Melkein siinä elokuvaa vilkuillessa jo ääneen valittaa, että nyt vähän yritystä siihen toimintaan.
Mitään mainitsemisen arvoisia rantatunnelmointeja ei juurikaan ole mukaan eksynyt, mikä on sinänsä ikävää, koska niiden suhteen oli eniten odotuksia. Toki ne edelleen tarjoavat mukavia taustoja ja siinä mielessä nostavat tämän omalla kohdalla vastaavien tusinakomedioiden yläpuolelle...edes vähän. Pienoiseksi pettymykseksi Love Wrecked kuitenkin näiden suhteen jää. Vaikka ei se The Blue Lagoon elokuvana mikään erinomainen ole, niin tässä suhteessa se kuitenkin onnistuu paljon paremmin. Saa nyt nähdä, millaisia näkymiä Kleiser on tuon Summer Lovers -elokuvansa kohdalla saanut aikaan. Ainakin trailerin perusteella näyttää lupaavalta.
Kun täällä pohjolassa pakkanen jälleen lähti kiristymään, niin halu nojatuolimatkailuun kasvoi samalla. Tällä kerralla tuli kuitenkin valittua vähän puolivillainen "etelänmatka", mutta kyllä se loppujen lopuksi menetteli, kun ei tosiaan mitään suurempia odotuksia ollut. Aiemmin mainitut positiiviset puolet sen verran miellyttivät, että noin 80 minuuttia vilahti ohi ilman suurempaa tuskaa. Enkä nyt lähtisi valittamaan niistä silloin tällöin vilahtelevista bikineistäkään... Jos Bynes ja kumppanit auringonpaisteessa hassuttelemassa kuulostaa mielekkäältä ajatukselta, niin eiköhän tämän voi katsella, mutta ei toisenlaiseenkaan ratkaisuun päädyttäessä mitään kovin mahtavia elämyksiä menetä.
Love Wrecked (2005) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti