Year of the Dog

Sihteerinä työskentelevän Peggy Spaden (Molly Shannon) vapaa-aika kuluu pitkälti lemmikkikoiran kanssa. Erään illan päätteeksi koira jää kuitenkin yöksi ulos, mikä ei kovin onnellisesti pääty. Rakkaan lemmikin yllättävää poismenoa seuraa tietenkin suuri suru, johon Peggy ei oikein löydä toimivaa reseptiä.

Ystävät, työkaverit sekä sukulaiset yrittävät toki piristää Peggyä vähän vaihtelevalla menestyksellä. Myös naapurissa asuva Al (John C. Reilly) haluaa viedä Peggyn syömään, vaikka on ilmeisesti muutenkin kiinnostunut. Melko nopeasti selviää, ettei tämä pari välttämättä ole aivan toisilleen tarkoitettu.

No, Peggyn elämä saa uutta sisältöä, kun eläinlääkärissä Peggyn nähnyt Newt (Peter Sarsgaard) soittaa hänelle. Mies työskentelee hylättyjä sekä kaltoinkohdeltuja eläimiä uusiin perheisiin välittävässä järjestössä. Lopetusuhan alla on kipeästi uutta kotia tarvitseva koira. Peggy ei tietenkään pysty kieltäytymään, vaikka uusi lemmikki taitaakin tulla vähän liian nopeasti sekä olla Peggyn tilanteeseen turhan haastavakin.

Peggyn matka ei kuitenkaan siihen pääty, vaan hän alkaa osallistua myös tähän eläinsuojelutoimintaan. Hyvin nopeasti ystävät ja työkaverit alkavat kyllästyä siihen, kun Peggy jatkuvasti yrittää välittää heille kotia etsiviä koiria. Toiminnasta Peggy saa sitten vähän piristystä ja tarkoitusta omaan elämäänsäkin.

Paljastuu myös, että Newt on vegaani, mikä saa Peggynkin harkitsemaan uudelleen suhtautumistaan eläimiin, ja että onko vaikkapa koiran ja sian välillä jokin merkittäväkin ero, jonka perusteella toisesta voi huolehtia loputtomasti, kun taas toisen voi lähettää teurastamoon sen suuremmin harkitsematta. Peggyltä ei kovin kauaa mene silmien avautumiseen ja uuden suunnan ottamiseen.

Lähipiiri ei ole kovin innostunut näistä uusista suuntauksista. Samalla Peggyn harkintakyky alkaa pettää useammissakin kohdissa, mikä tuo lisää vaikeuksia. Lopulta sitten elämä onkin varsin mukavassa sekasotkussa, kun kaikki alkaa kaatua päälle.

Minulle Mike White on aiemmin tullut paremmin tutuksi kirjoittajana sekä sivuosanäyttelijänä. Tässä tapauksessa hän on päätynyt myös ohjaamaan oman käsikirjoituksensa, ja toistaiseksi Year of the Dog onkin Whiten ainoa elokuvaohjaus.

Ilmeisesti elokuvan aihepiirit ovat alkaneet mietityttämään myös Whitea jossakin vaiheessa, sillä samoihin aikoihin hän itse alkoi kasvissyöjäksi:

Erilaisten eläimiin liittyvien ongelmakohtien tuominen esille onkin mielestäni elokuvan suurin ansio. Niitä toki käsitellään vähän vaihtelevalla tavalla. Vähän yli 90-minuuttiselta draamakomedialta ei varmaan kannatakaan odottaa mitään kovin pikkutarkkaa ja loppuun asti harkittua katsausta näihin aiheisiin. Melko nopeasti ja pinnallisesti näitä juttuja enimmäkseen kelataan läpi. Voisi myös mainita, että tässä ei juurikaan revitellä graafisesti eläimiin kohdistuvilla julmuuksilla. Esimerkiksi teurastamovierailu jää lopulta väliin, kun taas onnellisemmat tarinat saavat aikaa.

No, yleisesti ottaen näitä juttuja ei kuitenkaan kovin usein fiktiivisissä elokuvissa käsitellä, joten hyvä nyt näinkin. Ehkäpä elokuva kuitenkin painottaa enemmän eläinsuojelutoimintaa kuin eläinoikeustoimintaa. Ensin mainittu taitaa kuitenkin olla helpommin sulatettavissa suurimman osan kohdalla kuin jälkimmäinen. Suojelutoimintaan liittyen elokuvassa on tuota aiemmin mainittua hylättyjen lemmikkien pelastamista sekä sitten myöhemmin tutustutaan vähän vastaavalla tavalla pelastettuihin tuotantoeläimiin.

Suomessa tällainen tuotantoeläimiin liittyvä pelastustoiminta on käsittääkseni melko pienimuotoista tai lähes olematonta. Siihen tosin on syynsä. Yhtenä voisi mainita, ettei eläintuotanto Suomessa ole läheskään sellaisella tasolla kuin Yhdysvalloissa, joka tuottaa rutiininomaisesti todella ikävää jälkeä. Viimeisten vuosikymmenien aikana eri puolille Yhdysvaltoja onkin perustettu useampia tällaisia kotieläinten turvapaikkoja. Yksi vanhimmista ja parhaiten tunnetuista on nykyään Farm Sanctuary, jonka toimintaan ja asukkaisiin voi tutustua vaikkapa tuolla:

Farm Sanctuary

Eräs video kyseisen järjestön kokoelmista:

Heidän kanavaltaan löytyy mukavan positiivisia videoita enemmänkin, ja niitä onkin tullut usein katseltua antamaan taas ilonaiheita paikoitellen vähän ikävältä vaikuttavaan maailman menoon...

Eläinten oikeuksiin mennään sitten taas lähinnä kasvissyönnin kautta. Tiedä sitten, millaisena tämä näyttäytyy asiaan sen enempää perehtymättömien silmissä kyseisen elokuvan kautta. Vähän arveluttaa, sillä jo elokuvassa muut hahmot tuntuvat suhtautuvan kovin alentuvalla tavalla näihin Peggyn uusiin ajatuksiin sekä harrastuksiin. Voi varmaan olla montaakin mieltä siitä, millaista kuvaa White haluaa eläinsuojelijoista ja kasvissyöjistä antaa, ja muistaakseni elokuvaa on tästä kritisoitukin. Minua ei tuo kuitenkaan haittaa, sillä tuskin tarkoitus oli antaa mitään pätevää yleistystä. En esimerkiksi itse tunnista itseäni kovinkaan hyvin tästä esitetystä kuvauksesta, vaikka tietysti joidenkin juttujen kohdalla tiettyä samankaltaisuutta löytyykin. Sitä kuitenkin arvostan, ettei tämä ilmeisesti jää Peggyn kohdalla miksikään "hassuksi" vaiheeksi tai hetken hairahdukseksi, jolle sitten myöhemmin yhdessä naurettaisiin.

Ei minua se juurikaan haittaa, että omat arvot ja ajatukset saavat vähän arvostelua tai vitsailua osakseen. Itse asiassa se toimi kohtalaisen hyvin elokuvassa Free Jimmy, vaikka ei kyseinen teos oikein koko kestoaan jaksakaan kantaa. Year of the Dog on huumorinsa osalta kovin epätasaista tarjontaa. Miksikään puhtaaksi komediaksi sitä ei selvästikään ole edes tarkoitettu, mutta turhan paljon seikkaillaan siellä vaivaannuttavan puolella.

Ehkä sellaiseenkin painottavalle elokuvallw on sitten oma yleisönsä, mutta itse en ilmeisesti kuulu siihen. Kiusalliset tilanteet oikein säännösteltyinä toimivat yleensä hyvin, mutta tässä tapauksessa nojataan vähän turhan raskaasti sellaisen menon varaan. No, eipä Mike White mielestäni muutenkaan ole mikään komedian mestari, vaikka kohtalaisesti viihdyttäviä elokuvia onkin kynäillyt.

Oikeastaan siihen menettelevien joukkoon tämänkin heittäisin. Peggy on ainakin omasta näkökulmasta varsin sympaattinen hahmo, jolle toivoisi mahdollisimman paljon mukavia juttuja. Lisäksi aihepiirit kiinnostavat, ja sanomankin katsoisin olevan ainakin pohjimmiltaan hyvä. Hellyyttäviä eläimiäkin riittää. Jostakin syystä Whiten keitos ei kokonaisuutena onnistu toimivien jaksojen jäädessä vähän irrallisiksi, mikä on harmi, sillä eipä näitä aiheita useinkaan käsitellä.

Vaikka odotukset eivät erityisen korkealla olleet, niin vähän toiveikkaampi kuitenkin olin. Pienoinen pettymyksen maku siis jäi. Vaikka kuinka haluaisi etsiä elokuvasta hyviä juttuja, jotta voisi kehua enemmän, niin hieman hankalaa se on. Loppuvaikutelma jää väkisinkin jokseenkin kädenlämpöiseksi. Vähän samat tunnelmat jäivät lopulta aiheeltaan samankaltaisesta Bold Native -elokuvasta, joka toki karkaa vähän radikaalimmalle linjalle.

Year of the Dog on myös hankala suositeltava. Jos nämä aiheet kiinnostavat ja ovat sydäntä lähellä, niin sitten lienee antoisampaa katsella aihetta käsitteleviä dokumentteja tai lukea vaikkapa kirjoja. Huumori taas on tosiaan lajiltaan sellaista, ettei taida kovinkaan moneen komedianälkää tyydyttää...

 Year of the Dog (2007) (IMDB)