Eletään 1950-luvun ensimmäistä puoliskoa. Anne Deveraux (Renée Zellweger) palaa kotiinsa hieman sovittua aiemmin ja saa miehensä (Kevin Bacon) kiinni vähän kyseenalaisista puuhista. Ilmeisesti kyseessä on viimeinen pisara, sillä tällä kerralla Anne päättää viimeinkin jättää miehensä. Käy vielä hakemassa koulusta poikansa Georgen (Logan Lerman) ja Robbien mukaansa.
Suunnitelma on siis sellainen, että Anne muistelee, mistä kaupungeista häneen aikoinaan ihastuneita miehiä saattaisi löytyä, joista sitten joku ehkä kelpaisi (varakkaaksi) aviomieheksi ja elättäjäksi. Ensimmäinen kohde löytyy Bostonista, mutta tapaaminen ei sitten menekään täysin putkeen. Oikeastaan sama juttu toistuu kaupunkien vaihtuessa.
Muitakin mutkia toki mahtuu matkalle, kun Anne yrittää keksiä keinoja elannon ansaitsemiseen ilman, että pitäisi palata aviomiehen lompakolle. Työt jäävät yleensä lyhytaikaisiksi ja vähän erikoisempi yrittäjyys taas poikii vaarojakin. Uusi onni ei aivan helpolla anna löytää itseään. Lopulta kuitenkin kirkastuu, että rikkaus ja kuuluisuus löytyy Hollywoodista, joten matka jatkuu sitä kohti.
Oikeastaan elokuvan kiinnostavin puoli on mielestäni se, että se kuvaa sittemmin mittavan uran tehneen George Hamiltonin vähän vahingossa tapahtunutta päätymistä näyttelijäksi. Ilmeisesti Hamiltonilla itsellään oli muita suunnitelmia. My One and Only perustuu ymmärtääkseni kohtalaisen löyhästi Hamiltonin juttuihin tuolta ajalta, joista Merv Griffin innostui, ja halusi, että ne päätyisivät lopulta elokuvaksi. Hamiltonin omia kommentteja elokuvan tarinan taustoista voi lukea vaikka tuolta:
George Hamilton Tells the True Story Behind My One and Only
Zellwegerin hahmoista on syntynyt eräänlainen jokseenkin ressukkamaisten koheltajien yleisvaikutelma, ja vähän siihen suuntaan Annekin kallistuu. Hirveästi hänellä ei ole osaamista, mitä tulee arkielämän tilanteiden hallitsemiseen. Vähän mielentilasta riippuen nämä sitten toimivat tai ei. Tällä kerralla ei ainakaan ollut otollinen hetki, koska hahmo enemmän rasitti kuin ihastutti.
Muutenkaan elokuvassa ei hirveästi ole kehuttavaa. Nämä Annen romanttiset seikkailut "erikoisten" sulhasehdokkaiden kanssa ovat yleensä parhaimmillaan pari hymähdystä kerääviä. Vähän sama juttu sen vakavamman puolen suhteen, eli kovin kylmäksi enimmäkseen jättää. Parasta elokuvassa ovat poikien keskinäiset ja muille suunnatut naljailut. Ainakin omalla kohdalla suurin osa elokuvan viihdyttävyydestä on niistä peräisin. Ilman niitä saatettaisiin hyvinkin olla jo selvästi sietämättömän puolella.
Oikeastaan My One and Only toimii tavallaan hyvänä muistutuksena siitä, miksi aikoinaan onnistuin kehittämään eräänlaisen kammon romanttisia komedioita kohtaan. Jotta ei tulisi epäselvyyksiä, niin ei tämä ole edes puhdas romanttinen komedia, mutta sisältää kuitenkin sellaisia elementtejä, jotka eivät itseäni kyseisessä lajityypissä juurikaan innosta. Mitään erityisen hyviä puolia ei taas tule mieleen. Huumori osuu kohdalle kohtalaisen harvoin, eikä kyse silloinkaan mistään täysin onnistuneesta materiaalista ole. Romanttiset seikkailut eivät taas tarjoa oikein senkään vertaa. Melkoisen puuduttavissa tunnelmissa lähes pari tuntia tuli vietettyä...
My One and Only (2009) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti