Satu alkaa vielä hetken yön vallassa olevasta metsästä. Kamera kulkee rauhalliseen tahtiin eteenpäin tarjoillen vielä hiljaista metsäluontoa katsojien ihasteltavaksi. Pöllövanhus on lopettelemassa öisiä lentelyjään ja siirtymässä kohti ansaittua lepohetkeä. Monet muut metsän pienet vipeltäjät taas ovat aloittelemassa aamutoimiaan, kuka mitenkin.
Tämä ei kuitenkaan ole aivan tavallinen aamu, vaan eräs valkohäntäpeura on synnyttänyt pienen vasan. Tieto uudesta prinssistä kulkee ripeästi eteenpäin. Niinpä moni ryntää katsomaan tätä vastasyntynyttä pientä ihmettä. Tässä vaiheessa elokuvasta ei ole ehtinyt kulumaan vielä kymmentä minuuttiakaan, ja silti tuntuu jo siltä, että se on voittanut täysin puolelleen.
Äiti nimeää uuden tulokkaan Bambiksi, joka tuntuu kelpaavan muillekin. Uusia kavereita löytyy nopeasti. Huojuvin jaloin ensiaskeleitaan hoippuva pieni vasa alkaa heti uteliaana katsella maailmaa, joka tuntuu tarjoavan niin paljon tutkailtavaa ja nuuhkittavaa, ettei se ihan heti valmiiksi tulekaan.
Tekijöillä ei selvästikään ole ollut mikään kiire tässä vaiheessa, sillä Bambi ystävineen saa temmeltää kohtalaisen rennosti eteenpäin. Karkeasti voisi jaotella niin, että ainakin elokuvan ensimmäinen kolmannes kulutetaan maailman ihmeellisyyksien tutkailuun. Ainakin minulle tämä sopii erittäin hyvin, ja näissä tunnelmissa olisi toki viihtynyt kauemminkin.
Mutta niinpä vain tässäkin metsässä kesä tulee päätökseen. Osa pienokaisista käpertyy talviunille, toisille taas koittavat vähän ankeammat ajat, mitä tulee ruokailemiseen. Eipä talvikaan silti mitään pelkkää ikävyyttä ole, vaan tarjoaa omat harrastusmahdollisuutensa. Monien mieleen ovat varmaan jääneet Thumperin ja Bambin iloiset leikit jäällä sekä lumessa. Eipä niitä oikein voi katsella ilman, että suupielet alkavat kohota ylöspäin.
Kaikille saapuva kevät ei koitakaan valitettavasti kovin iloisissa merkeissä, vaan voidaan puhua ennemmin takatalvesta. Vähitellen surut ja murheet saavat kuitenkin väistyä, kun elämä alkaa näyttää jälleen aurinkoisempia puoliaan. Vanhat ystävät palaavat pitkän talven jälkeen kuvioihin ja aivan uudenlaiset tunteet pääsevät valloilleen...
Lukemani perusteella Bambi ei todellakaan ollut mikään helppo tuotanto. Valmistelut aloitettiin jo vuonna 1936, mutta elokuva pääsi teattereihin vasta kuusi vuotta myöhemmin. Täydellisyyttä lähdettiin tavoittelemaan monessakin mielessä. Tarina koki matkalla lukuisia muutoksia ja animaation kanssa tapeltiin enemmänkin. Nyt kun viimein lopputulos on tullut nähtyä, niin eiköhän se kuitenkin lopulta kannattanut, vaikka ilmestymisen aikoihin vastaanotto hieman pettymyksen puolelle taisikin kallistua.
Eipä Bambi valmiissa muodossakaan ole kaikin puolin pelkkää iloa ja onnea, vaan synkempiäkin sävyjä löytyy. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että Disney karsi tällaisia ideoita varsin voimakkaalla kädellä tarinasta pois. Itse olen taipuvainen sille kannalle, että ihan oikeisiin ratkaisuihin päädyttiin. On varsin vaikea kuvitella, että Bambi olisi onnistunut tekemään sellaista vaikutusta, jos nämä suurimmat synkistelyt olisi jätetty mukaan.
Disney myös halusi lisätä tarinaan enemmän huumoria, joten mukaan päätyi vallan rakastettava Thumper-pupu, jota ei kirjassa ollut lainkaan. Muistaakseni Leonard Maltin kirjoitteli aikoinaan, että Thumper varastaa järjestään jokaisen kohtauksen, jossa vierailee. Itse olen taipuvainen samalle kannalle. Elämäniloa huokuva pieni jänönen on aivan loistava lisä elokuvaan. Suorapuheinen ja äärettömän utelias Thumper ilahduttaa useampaankin otteeseen.
Bambi itse on toki erittäin suloinen pieni otus, mutta mainita voisi myös hänen emonsa, jonka ikävä kohtalo aiheuttaa enemmänkin liikettä kyynelkanavissa. Erityisesti mieleen jää äänenä toimiva Paula Winslowe, jota on ilo kuunnella tässä osassa. Hänen äänensä tuntuu olevan täynnä herttaisuutta, lämpöä ja välittämistä. Tämän perusteella jää kyllä erittäin positiivisessa mielessä muistoihin.
"Nearly everybody gets twitterpated in the springtime. For example: You're walking along, minding your own business. You're looking neither to the left, nor to the right, when all of a sudden you run smack into a pretty face. Woo-woo! You begin to get weak in the knees. Your head's in a whirl. And then you feel light as a feather, and before you know it, you're walking on air. And then you know what? You're knocked for a loop, and you completely lose your head!"
Niin, sitten se rakkaus... Pöllövanhuksen varoittelut ihastumisen vaaroista nostavat myös hymyä huulille. Tässä tapauksessa varoittelut menevät onneksi kuuroille korville, ja niinpä yksi toisensa jälkeen huomaa olevansa aivan uudenlaisten huumavien tunteiden uhreina. Katsojaa tällaiset käänteet lähinnä miellyttävät, ja kun vielä elokuvan lopussa lähtee uudelleen soimaan ylistys rakkaudelle, niin eipä siinäkään kohdassa herkistymistä voi välttää.
Hyviä ja muistettavia kohtauksia elokuvassa riittää paljon. Jo alun verkkainen matka läpi metsän on varsin kaunista luontokuvausta. Pienten pipertäjien aamutoimet ilahduttavat, samoin tervetuliaiset Bambille. Aiemmin mainitut leikit jäällä kuuluvat samaan sarjaan. Myös kaunis kesäinen päivä niityllä ansaitsee maininnan, kuten myös ystävysten herttaiset romanssitkin. Eipä jää kovinkaan suureksi mysteeriksi, miksi Bambi on jättänyt lähtemättömät jäljet niin moniin sydämiin.
Kuten aiemmin katseltu ja kehuttu The Fox and the Hound, myös Bambi sai vuosikymmeniä myöhemmin jatko-osan. Vaikka se ei välttämättä alkuperäisen taikaa enää onnistukaan herättelemään, niin tarkoituksena on sekin jossakin vaiheessa vilkuilla läpi.
Mutta tämä alkuperäinen onnistui kyllä ihastuttamaan paljon. Vaikea kuvitella, että sillä on ikää jo reilut 70 vuotta. Vanhentuneeksi en menisi sanomaan ja toteutuskin on varsin rikasta. Pienille jutuille annetaan riittävästi aikaa ja dramaattisemmatkin hetket osuvat nappiin. Vuoroin saa olla hymyilemässä pienten kommelluksille ja kostuneita silmiä pyyhkimässä. Omalla kohdalla vikkelät ja veikeät suloiset puput tuovat vielä merkittävästi iloa katseluun, sillä eihän sellaisia elokuvia vielä ole liikaa tehty, joissa sympaattiset loikkijat saavat enemmän ruutuaikaa.
Voisi siis sanoa, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Heh, ehkäpä tämä ei olisi vaikkapa 20 vuotta sitten onnistunut aiheuttamaan läheskään näin myönteistä vaikutusta. Nykysilmin ei ole kuitenkaan yhtään vaikeaa nähdä, miksi moni pitää tätä jopa rakastetuimpana Disney-klassikkona. Tämä runsas tunti ei todellakaan mennyt hukkaan. Innostaa tällaista edelleen Disneyn piirrettyjen suhteen kuutamolla olevaa etsimään lisää laatukatseltavaa siltä suunnalta. Loppuun vielä tämä kaunis laulu:
Ps. Ehkä pitäisi käydä vähän vilkuilemassa tuolla myöhemmin syksyllä...?
Bambismi - peuran kuvat nykytaiteessa
Bambi (1942) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti