Tapahtumat lähtevät liikkeelle idyllisestä pikkukaupungista, joka sijaitsee tällä kerralla ilmeisesti kuvitteellisen valtion rajojen sisällä. Siellä tapaamme nuoren Sophie-neidon, joka työskentelee paikallisessa hattukaupassa. Sophie vaikuttaa iloiselta ja positiiviselta henkilöltä, mutta kuitenkin suhtautuu hieman vähättelevästi itseensä.
Samaan aikaan lähiseudulla liikkuu mystisen Hauru-velhon linna. Haurusta on valloillaan villejä huhuja, joihin sisältyy mm. se, että hän on jokin ilkeä hirviö, joka syö nuorten naisten sydämiä välipaloikseen. Eräänä iltapäivänä Sophie joutuu hieman kiusalliseen tilanteeseen, josta Hauru hänet auttaa pois. Tuossa vaiheessa Sophie ei tosin tiedä pelastajansa oikeaa henkilöllisyyttä.
Tällä lyhyellä polkujen risteämisellä on hieman vakavampiakin seurauksia, ja se saattaa Sophien elämän aivan uudelle kurssille. Haurun perässä on erittäin mustasukkainen turhamaisuuden noita, eli Turhatar, joka tahtoo Haurun itselleen. Haurun Sophielle osoittama huomio ei juurikaan ilahduta Turhatarta, joka sitten käykin langettamassa Sophielle vähemmän miellyttävän lumouksen.
Lumouksen vaikutuksesta Sophie vanhentuu hetkessä 90-vuotiaaksi, eikä voi kertoa päälleensä langetetusta taiasta kellekään. Hän näkee tilanteen sellaisena, ettei oikein voi jäädä kotiinsa, vaan lähtee verkkaiseen tahtiin matkaamaan kohti harvemmin asuttuja seutuja pienen nyyttinsä kanssa. Tämä muodonmuutos tuo mukanaan myös muita uudenlaisia haasteita.
Onneksi tämä tietön taivallus ei osoittaudukaan kovin synkäksi ja yksinäiseksi, sillä Sophie-muori kohtaa melko nopeasti uusia ystäviä. Tuleepa se Haurun linnakin polulla vastaan, jonne Sophie vähän vaivoin pääsee sisään. Huomattuaan linnan epäsiistin kunnon, päättää hän palkata itsensä sinne taloudenhoitajaksi.
Linnaa liikuttaa pieni, mutta voimakas ja ärhäkkä tulidemoni Calcifer. Haurun palveluksessa on nuorehko poika Markure pyörittämässä loitsukauppaa Haurun itse liidellessä muissa maisemissa. Lisäksi tämä sekalainen perhe täydentyy vielä elävällä linnunpelätillä ja salaperäisellä koiralla. Niinpä uusi elämä lähtee alkukankeuksien jälkeen kulkemaan kohti mukavia maisemia. Vähitellen alkaa myös tulla selväksi, ettei se loitsukaan niin kovin pysyvä ole, kunhan sydämeen saadaan puhallettua hieman lisää liekkiä.
Hayao Miyazaki pohjaa animaationsa tällä kerralla noin pari vuotta sitten kuolleen Diana Wynne Jonesin alunperin vuonna 1986 ilmestyneeseen kirjaan. Ilmeisesti lähes 20 vuotta aiemmin ilmestynyt kirja ei aikoinaan saanut kovin paljon tunnustusta, mutta elokuvan myötä myös alkuteos sai osakseen myönteistä julkisuutta. Jones kirjoitti vielä muutamaa vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen kyseiselle kirjasarjalle kolmannen osan.
Lukemani perusteella vaikuttaa siltä, että vaikka elokuvassa onkin otettu vapauksia lähdemateriaalin suhteen, eikä Jones itse juurikaan päässyt vaikuttamaan elokuvan sisältöön, oli hän silti lopputulokseen varsin tyytyväinen, jos näihin on uskomista:
"Is Diana Wynne Jones involved?Not really. She's met with representatives from Studio Ghibli but does not have any input or involvement in the production of the film.She's quoted in this USENET posting as saying, "It's fantastic. No, I have no input - I write books, not films. Yes it will be different from the book - in fact it's likely to be very different, but that's as it should be. It will still be a fantastic film."The following comes from someone who attended a private screening of the film in Bristol:She enjoyed it a great deal and she particularly recommends anyone who sees it to watch out for the falling stars, which she says are "out of this world, literally and figuratively". Although it doesn't follow the plot of the book exactly nor have quite the same characterisation, and includes things that are definitely not in the original text, she didn't come away feeling unhappy with what has been done with her work.At the meal, she and Miyazaki talked with each other so much that the poor girl interpreting for them didn't get a bite to eat, and DWJ was quite worried for her (but she was able to hand over to another interpreter after a while and did get some food in the end). He seems to be a great fan of the Dalemark books in particular, and his understanding of them and his views about them impressed DWJ a lot."
Howl's Moving Castle FAQ
Sota on mukana kuvioissa alusta lähtien. Mitään suurempaa motiivia Miyazaki ei sille ole päättänyt lähteä pohjustamaan, ja lieköhän tarvettakaan. Alussa toki ollaan reippaalla mielellä riemuiten ja taputtaen kannustamassa omia joukkoja vihollista kohti. Kun taivaita peittävät pommikoneet kuitenkin ilmaantuvat kylvämään tappavaa lastiaan lähemmäs, niin asenteet alkavat muuttua. Tuhon yltyessä, kotien hävitessä savuna ilmaan ja elämien tuhoutuessa kasvoille alkaakin ilmestyä huoli ja murhe, ja riemukas asenne saa poistua.
Eipä tässä oikein voi olla näkemättä Miyazakin omaa sodanvastaista näkemystä. Miyazaki kertookin, että tuotannon aikoihin käynnistynyt Irakin sota aiheuttikin hänessä hyvin voimakkaita tunteita ja vaikutti elokuvaan paljonkin. No, elokuvassa valtion hallitsija haluaisi Haurun omiin joukkoihinsa. Hauru kuitenkin yrittää pysyä puolueettomana käyden lähinnä omaa epätoivoista sotaansa sotaa vastaan, jonne linnan mystinen musta ovi johtaa. Sillä ei niinkään tunnu olevan väliä, kenen lippujen alla ja nimissä tuhoa ja kuolemaa aiheutetaan. Kuitenkin se kääntyy ihmisen ja luonnon tappioksi hyvin nopeasti. Tässäkin mielessä on helppo pitää Miyazakia helposti sukulaissieluna.
Onneksi aivan kaikkialle järjetön hävitys ei ole vielä ehtinyt. Niinpä Hauru pystyy vielä näyttämään pienelle "perheelleen" maailman hyviä ja kauniitakin puolia. Erityisesti Sophie on erittäin ihastunut näistä hetkistä, ja arvelenpa, että itseni lisäksi myös moni muukin katsoja kokee lämpimiä tunteita sydämessään siirtyessään pois pommitusten öistä vehreiden ja kauniiden maisemien pariin.
Heh, ehkäpä on suurempikin pyhäinhäväistys mainita Kotiteollisuus tällaisessa yhteydessä, mutta näiden juttujen pyöriessä päässä tuli mieleen yhtyeen tulkinta vähän vanhemmasta kappaleesta Jossain, vaikka siinä ei varsinaisesti sodan aiheuttamasta hävityksestä hoilatakaan.
"Tänään mustui jo kukka lumpeenÖljyläikässä kuikan näinAika kohta on mennyt umpeenItket pieni ystäväinMutta ehkä on vielä aikaaJoku kaistale säilyttääJossa murskaamot eivät raikaaJossa on vihreää"
Onneksi näitäkin paikkoja vielä löytyy. Nyt kun ne vielä saataisiin säästettyä erinäisiltä hävityksiltä...
Lisäksi elokuvan hahmot miellyttävät. Mustavalkoinen hyvä vastaan paha -asetelma puuttuu. Hahmot tekevät vähän ikäviä ja virheellisiä päätöksiä, mutta silti jopa oppivatkin niistä. Eivätkä ne vahvimmatkaan ole vahingoittumattomia sankareita, vaan voivat pillahtaa itkuun ja kiukutella hyvinkin pienistä asioista. Epävarmuuden ja sekalaisten heikkouksien värittämä inhimillisyys on siis vahvasti näissä rakastettavissa luomuksissa mukana, ja mikäpä sen parempaa. Ainakin omalla kohdalla tällainen vivahteikkuus saa välittämään näistä helposti enemmän. Loistavalta tuntuu myös seurata sitä, miten alkuvaikeuksien jälkeen alkaa vähitellen yhteistä säveltäkin löytymään.
Ei siis ole varmaan mikään ihmekään, että Howl's Moving Castle on minulle sellainen elokuva, josta on helppo pitää valtavasti. Sen sympaattiset seikkailijat ja kaunis sanoma onnistuu kasvavista katselukerroista huolimatta herättämään edelleen aitoa innostusta. Toisaalta, sama juttu tuntuu olevan monen muunkin Miyazakin hienon elokuvan ominaisuutena, eli ne eivät juurikaan katselussa kulu.
Jälleen luvassa on lähes pari tuntia vauhdikasta, koskettavaa ja hauskaa seikkailua maagisessa maailmassa, jota katsellessa ei tarvitse pitkästymisestä huolehtia. Aivan ensiluokkaista katseltavaa vaikkapa koko perheen yhteiseen elokuvailtaan. Saa nähdä, milloin koittaa seuraavaksi se hetki, kun tulee jälleen halu hypätä Haurun linnan kyytiin kohti parempaa maailmaa...
Joe Hisaishin säveltämä musiikki toimii tässäkin yhteydessä. Tällä kerralla japanilaisen version Sophien äänenä toimiva Chieko Baisho laulelee myös kauniin loppulaulun. Sen sanoihin ja säveliin on hyvä päättää tämä juttu:
"Vaikk' erilleen vie elon tieJa valo varjoihin vaipunut lieLupaus rakkaudesta se vaanElää ainiaanVaikk' maailmaan yksin jäinTuleva kirkkaana on mielessäinYstävyytesi voimaa antaaSe synkän yön yli kantaaMuistoni sinusta hajonneetMenneiden hämärään vajonneetMutt' puron vienossa juoksussaKukkien sulotuoksussaSinessä taivaanElät ainiaan"
Howl's Moving Castle (2004) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti