Kyseisessä kylässä vietetään hiljaista haaleiden sävyjen värittämää alkutalven viileää päivää. Suuri osa asukkaista on kokoontunut kirkkoon kuulemaan jumalallista sanomaa, kun kaksi punanuttuista vaeltaa pohjoistuulen saattelemina kohti yhteisöä. Vianne Rocher (Binoche) tyttärensä Anoukin (Victoire Thivisol) kanssa on siis saapumassa paikkakunnalle.
Ajatuksena Viannella on vuokrata kylästä pieni huoneisto, jossa hän suunnittelee jatkavansa hetkellisesti kansansa perinnettä, eli kulkea paikasta toiseen tuoden erilaisilla suklaaherkuilla iloa ihmisten elämään. Vastaanotto ei tällä kerralla ole mikään kaikista lämpimin, ilman tai ihmistenkään puolesta.
Varsinkin kaupunkia johtava pormestari Reynaud (Alfred Molina) on jo melkein ensitapaamisesta lähtien Viannea ja tämän mukanaan kuljettamaa asennetta vastaan. Reynaud on toistaiseksi onnistunut pitämään kylänsä nuhteessa ja rauhallisena, mutta Vianne ei olekaan heti taipumassa vastatakseen uusiin odotuksiin.
Pormestaria edeltäneet sukulaiset ovat aiempina vuosikymmeninä käyneet omat uskonsotansa, ja nyt Reynaud saa oman tilaisuutensa. Alkaakin pienimuotoinen ristiretki kyseenalaista moraalia levittävää suklaakauppaa vastaan. Välikappaleina saavat toimia nuori paikallinen pappi, jota Reynaud ohjailee mielensä mukaan ja Peter Stormaren esittämä Serge, jolla riittää petrattavaa monessakin suhteessa. Vähemmän yllättäen tämä projekti alkaa sitten lopulta karata pahastikin Reynaudin hyppysistä.
Vähitellen Viannen aurinkoinen asenne ja suklaaluomukset alkavat voittaa kyläläisiä puolelleen, vaikka pahat kielet vielä selän takana myrkkyään levittävätkin. Pakkaa saapuu entisestään sekoittamaan yleisesti hyljeksitty "jokirottien" joukkio, joiden johtohahmona toimii Johnny Deppin esittämä Roux.
Vähän varttuneemmille tässä ollaan siis sekoittelemassa hieman alle parin tunnin satutuokiota. Aivan vaaleanpunaisimmasta hattarasta ei ole kyse, sillä mukaan on otettu vähän synkempiäkin elementtejä, joiden sopivuudesta muuhun tarinaan voi varmaan olla montaakin mieltä. Sanoisin, että melko pitkälti samansuuntaisessa hengessä edetään kuin tuossa aiemmin mainitussa The Mistress of Spices -elokuvassa. Vaikka Chocolat ei täysin vailla huumoria olekaan, niin ennemmin kyse on romanttisesta draamasta kuin komediasta.
Eikä mistään tabujen rajummasta pirstomisestakaan päästä nauttimaan, mitä nyt jokseenkin kevyesti sovinnaisuuden häkkejä kolistellaan. Lopulta aletaan myös näkemään mahdollista aihetta muutokseen omien perinteiden suhteenkin, kun herää kysymys, että pitääköhän se ajatus kuitenkaan kovin hyvin paikkaansa, että jotkut ovat luotuja kulkemaan. Varsin leppoisassa hengessä näidenkin suhteen edetään.
Aiemmin mainittujen lisäksi Lasse Hallström on jälleen kasannut varsin nimekkään näyttelijäjoukkion. Heistä voisi mainita tässä vielä Judi Denchin, Lena Olinin ja Carrie-Anne Mossin. Deppin suurimmat ystävät saattavat hieman pettyä, sillä Johnny tulee kuviin mukaan vasta 50 minuutin jälkeen, ja siitä eteenpäinkin jää auttamatta sivuosaan. Itseäni ei yllättäen sen suuremmin haittaa, vaikka Binoche sitten saakin hehkua senkin edestä. ...Ja onhan Depp tässä huomattavasti miellyttävämpi "merirosvo" kuin niissä vähän väkinäisemmissä uudemmissa seikkailuissaan...
Mukaan on ripoteltu vielä vähän suklaamystiikkaa, kuten voi odottaakin. Harmillisesti tämä puoli jää ajallisesti jokseenkin vähäiseksi. Sama juttu Viannen ja kumppanien kokkailujen kanssa. Olisi toivonut, että näitä olisi enemmänkin hyödynnetty, sillä lämpimissä sävyissä kuvatut tummat herkut kyllä ovat varsin houkuttelevia.
Eipä tällaisia saisi katsella, kun taas tuli lähdettyä turmion teitä tarpomaan eväänä sopivasti punaviiniä ja riittävästi tummaa suklaata. Kyllähän nämä elokuvan keittelyt innostivat jälleen omia suklaakokeilujakin, jonka seurauksena tuli tuossa pari päivää sitten palattua pitkästä aikaa raakasuklaan maailmaan. Eipä muuta kuin suurimmat virtuaaliset pölyt pois Jaakko Halmetojan Suklaa-alkemistin käsikirjan pinnasta:
Suklaa-alkemistin käsikirja
Antaa Halmetojan vähän kertoa oppaastaan:
"Tämän käsikirjan tarkoituksena on opettaa sinulle suklaisen viisasten kiven käyttöä ja tekniikoita, joilla epäjaloja herkuttelutottumuksia voi muuttaa jaloiksi - huippuherkullisiksi terveysteoiksi. Sinun ei välttämättä tarvitse hankkia taikasauvaa tai opetella shamanistisia loitsuja, mutta uskon, että tässä kirjassa esitellyistä tekniikoista voi olla paljon apua varsinkin jokaiselle suklaan syvemmästä luonteesta ja edistyneemmistä valmistustekniikoista kiinnostuneelle."
Raakasuklaan parissa kyllä riittää lähes loputtomasti tilaa kokeiluille. Oma terä oli päässyt tylsymään, mutta kyllä perusjutut edelleen vaikuttaisivat olevan jossakin määrin hallussa. Itse suosittelisin lukemaan tuota lähinnä innostuksen ja uusien ideoiden kannalta. Enkä usko, että Halmetojakaan opustaan on tarkoittanut otsa rypyssä tavattavaksi:
"Huom! Suosittelen lukemaan tekstiä huolellisesti, mielellään kynttilän valossa, jotta huomaat varmasti kaikki symboliseen salakieleen piilotetut viestit!"
Elokuvassa suklaan taikavoimilla tuodaan kätkettyjä haluja pintaan ja rikotaan ihmisten välille vuosien vieriessä syntynyttä jäätä kuumempien tunteiden päästessä valloilleen. Eipä muuta kuin testailemaan suklaisten paheiden polkuja!
Chocolat on omalla kohdalla yksi niistä elokuvista, jotka jaksavat edelleen uusintojen kertyessäkin miellyttää. Enimmäkseen luvassa on verkkaista ja hyväntuulista menoa, joka kyllä useammassakin kohdassa väkisinkin kohottelee suupieliä ylöspäin. Ihan mielellään sinne hiljaisen maaseutukylän tunnelmiin edelleen palaa seuraamaan romanttista hömppää sekä sitä, miten väistämättä lämpö jälleen kerran sulattelee paksuimmatkin jäät pois. Eipä Chocolat lopulta mitään mullistavaa tarjoile, mutta on omassa sarjassaan varsin herkullinen teos, jollaisen jälkeen on mukavaa suunnata kohti kauniita unia.
Chocolat (2000) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti