Aikuiset sisarukset Constance (Natasha Richardson) ja Nina (Toni Collette) ovat saapuneet vierailemaan vanhan äitinsä (Vanessa Redgrave) luokse, jolla ei enää todennäköisesti ole paljoakaan aikaa. Kummallekin äidin nuoruusvuodet ovat ilmeisesti jääneet vähän hämärän peittoon, mutta ehkäpä joitakin vastauksia on luvassa vielä.
Äidin muisti ja mieli ovat hieman sairauden ja lääkkeiden sumentamia, joten nykyhetki alkaa sekoittua vuosikymmenten takaiseen merkittävään päivään. Toki osa voi olla huuruista fantasiaakin. Osa jutuista herättää lapsissa uteliaisuutta, toiset taas saavat huolestumaankin. Samaan aikaan varsinkin Ninalla on omat kriisinsä selvitettävänä, jotka jossakin määrin sivuavat äidin kokemuksiakin.
Kultaiset muistot vievät siis erääseen kauniiseen päivään 1950-luvulla. Tuolloin nuori Ann (Claire Danes) saapuu kaasoksi parhaan ystävänsä Lilan häihin. Melko nopeasti monikin on miettimässä, että pitäisiköhän koko juttu perua ennen kuin on myöhäistä. Voimakkaimmin tällaista näkökantaa ajaa Lilan veli, Buddy (Hugh Dancy), joka vähän voimajuomaa saatuaan ei enää malta pitää kieltään kurissa.
Pakkaa sekoittaa myös Buddyn ja Lilan vanhempien tiluksilla työskentelevä Harris (Patrick Wilson), jota kaikki tuntuvat pitävän aivan uskomattoman hyvänä ja hienona miehenä. Lila onkin jo kauan rakastanut Harrisia, harmi vain, että aviomiehenä on alttarille astelemassa aivan joku muu. Erityisesti Buddy haluaa estää sisartaan tekemästä elämänsä virhettä ja yrittää painostaa myös Annia puhumaan asiasta Lilalle.
Asiat kuitenkin etenevät vähitellen. Hieman henkilöstä riippuen joko kirkkaampaan tai kovinkin synkkään suuntaan. Epävarmuus kuitenkin tuntuu olevan monille yhteistä. Useampi tyytyy lopulta kompromissiin, kun taas tiukimmin ihanteidensa perässä haahuilevan osalle lankeaa varsin kova kohtalo.
Vähän tuon aiemmin mainitun Eastwoodin elokuvan tapaan tarina poukkoilee nykyhetken ja kaukaisen menneisyyden välillä. Evening ei vain valitettavasti oikein onnistu yhdistämään näitä kahta sujuvaksi kokonaisuudeksi, mutta muutenkin jättää vähän viileän vaikutelman.
Alussa vaikuttaa kyllä lupaavalta, kun vanhempi Ann yksin rannalla tuijottaa jonnekin menneisyytensä lupaavampiin näkymiin. Tulikärpäset valaisevat taivasta ja tunnelma on muutenkin kohdallaan. Tässä vaiheessa kotikatsomon puolellakin oli vielä ihan innoissaan mukana. Samat hyvät tunteet säilyivät vielä, kun siirryttiin muistoissa tähän tiettyyn ajankohtaan.
Kuitenkin ote alkaa lipsua ja kiinnostus kaikota sen myötä. Silloin tällöin kirkkaina hehkuvat kesämuistot ja toiveet tulevaisuuden suhteen onnistuvat herättelemään elokuvaa vähän virkeämpään tilaan, mutta kokonaisuus laahaa kuitenkin.
Heh, ehkäpä omalla kohdalla tökkii sekin, että tämä kaikkien hehkuttama Harris näyttäytyy ruudulla varsin epäkiinnostavana pökkelönä. Ainakin minulta meni pahasti ohi se Harrisin ja Annin suuri, mutta lyhyt hurmos, jonka aiheuttamat aallot näkyvät vielä elämän ehtoopuolellakin. Jos tuohon olisi päässyt kunnolla sisään, niin ehkäpä elokuvakin näyttäisi aivan toisenlaiselta?
No, Dancy taas onnistuu tekemään varsin riipaisevan suorituksen jossakin määrin ongelmaisena Buddyna. Toisaalta myös suurin osa elokuvan huvituksista on siltä suunnalta lähtöisin. Buddyn poistuessa kuvista kiinnostus sitten laskeekin entisestään. Ehkäpä voi lohduttautua sillä, että oikean elämän puolella Danes osasi valita paremmin, sillä ovat olleet Dancyn kanssa yhdessä joitakin vuosia...
Lopussa vielä saadaan tietyissä kohtauksissa aikaan vaivautunutta tunnelmaa, kun vanha ystävä Lila palaa kuvioihin. Tässä vaiheessa Meryl Streepin esittämänä. Tavoitteena on ehkäpä ollut saada vähän lisää lämpöä ja läheisyyttä mukaan. Omalla kohdalla nämä hetket näyttäytyivät valitettavasti vähän väkinäisinä.
Kiinnostavana yksityiskohtana voisi mainita, että elokuvassa nähdään kaksi äiti ja tytär -paria. Natasha Richardson on Redgraven tytär, ja elokuvassakin sellaista esittää. Meryl Streepin tytär Mamie Gummer taas esittää nuorempaa versiota Lilasta.
Ei tässä nyt ole tarkoitus elokuvaa täysin tyrmätäkään. Evening nyt vain sattui jäämään melko kauas omista ennakko-odotuksista. Kuten sanottua, paikoin on tavoitettu ihan hyviä hetkiä ja lisäksi kesäisiä rantamaisemia katselee ihan ilokseen. Kuitenkin vaikutus tunnepuolella jää vähäiseksi, eikä se tavoiteltu haikeus tai hetken ajaksi leimahtanut lyhyt onnikaan iske kunnolla.
Mahdollisesti Evening sitten jonkun muun kohdalla syttyy paremmin liekkiin, mutta itse täytyy sanoa, että lähinnä menettelevää katseltavaa se on. Nyt kun näkemisestä alkaa olla jo muutama päivä aikaa, niin voinee todeta, ettei oikein jäänyt mitään erityistä tämän elokuvan innoittamaa muistikummitustakaan mieltä vaivaamaan.
Evening (2007) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti