Kyseessä ei ole Miyazakin ihan ensimmäinen elokuvaohjaus, sillä The Castle of Cagliostro ilmestyi noin viisi vuotta tätä aiemmin. Kuitenkin Nausicaä of the Valley of the Wind oli lähtölaukaus Miyazakin suuremmalle suosiolle ja samalla Studio Ghiblin edelleen jatkuvan menestystarinan alku.
Tavallaan pidänkin tätä ensimmäisenä varsinaisena Miyazaki-elokuvana, sillä tuo vähän aiemmin ilmestynyt poikkeaa melkoisesti hänen muista ohjauksista sekä tarinaltaan että tyyliltään. Olenkin siitä kiitollinen, että Miyazaki löysi nykypäiviinkin kantavan tunnistettavan ja rakastettavan tyylinsä näinkin varhain urallaan.
Heti elokuvan alussa maailman lohduton tila alkaa valjeta. Noin tuhat vuotta nykyisten sivilisaatioiden romahtamisen jälkeen maailma on muuttunut monin paikoin hyvinkin ankeaksi paikaksi. Seitsemän päivää vaelsi jumalsoturien joukko maan päällä ihmisten aikaansaannoksia hävittäen. Niiden poistuttua perässä seurasi jatkuvasti leviävä saastemeri, jolta viimeiset kansakuntien rippeet yrittävät suojautua.
Lisäksi vaikeuksia aiheuttaa saastemeren keskellä elävä jättihyönteisten joukko. Jotkut luulevatkin, että suora sota näiden kanssa olisi paras vaihtoehto selviytymisen kannalta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sellainen ratkaisu olisi lähinnä itsemurha, mutta eipä se silti estä joitakin yrittämästä.
Sotaisampi suurvaltio on kaivanut valtaamansa pienemmän kuningaskunnan maaperästä muinaisen superaseen, jonka avulla aikoo käydä armottomaan taisteluun luontoa vastaan. Samalla he tuovat aloittamansa sodan myös sellaista tahtomattomien kärsittäväksi. Puheet tulevista voitoista ovat toki lupaavia, mutta sellaisen todennäköisyys ei vaikuta kovin hyvältä. Lisäksi osa epäilee, että olisikohan voitto edes suotavaa. Ehkäpä leviävällä saastemerellä on jokin olennainen tarkoitus maailmassa, eikä siihen pitäisi puuttua...?
Tuulen laakson ihmiset kuitenkin ovat lähteneet vähän toisenlaisille poluille, mitä tulee selviytymiseen. He eivät halua käydä sotaa luontoa vastaan, vaan yrittää elää mahdollisimman sopusointuisesti sen kanssa. Laaksoa hyväilevät merituulet ovat toistaiseksi onnistuneet pitämään saastemeren vaikutuksen poissa laaksosta.
Laaksoa johtava kuningas on ollut jo jonkin aikaa sairaana, mutta nuori prinsessa Nausicaä alkaa olla valmis astumaan johtajan saappaisiin ollen erittäin viisas sekä myös ihmisten syvästi rakastama. Laakson asukkaat joutuvat vaikean tilanteen eteen, kun vieraan vallan sota-alukset tuovat murheita mukanaan avaten samalla saastemerelle väylän. Hirmuaseen käyttöönotto saattaisi tosin tarkoittaa myös huomattavasti laajempaakin hävitystä.
Vaikka Miyazakin muissakin elokuvissa huoli ympäristön tilasta nyt ja tulevaisuudessa on usein kohtalaisen voimakkaasti esillä, niin Nausicaä of the Valley of the Wind sekä Princess Mononoke ovat omassa sarjassaan tässä suhteessa. Se ei aiheutakaan kovin suurta ihmettelyä, että heti elokuvan alkuun on laitettu WWF:n suosittelu.
Minua ainakin miellyttää se, miten elokuvassa Nausicaän kansa yrittää vaikeiden aikojen keskellä etsiä uudenlaisia ratkaisuja vanhojen hävitystä tuottaneiden sijaan. Siitä tulee mieleen japanilainen ehkä jo hieman katoamassakin oleva elämäntapa, jossa yritetään etsiä harmoniaa ihmisen ja muun luonnon välille. Ympäristöä kyllä hyödynnetään, kuten laakson ihmisetkin tekevät, mutta harkiten ja omien tekojen seurauksia pohtien. Aiheesta on tehty muutamia dokumentteja, esimerkiksi Satoyama: Japan's Secret Water Garden, joka onkin oikein miellyttävää katseltavaa.
Elokuvan vähän erikoisesta kasvillisuudesta tuli mieleen vähän aikaa sitten lukemani juttu, joka kertoo maailmaa aikoinaan mahdollisesti kansoittaneista suurista sienistä. Heh, ehkäpä tulevaisuudessa taas mennään siihen suuntaan...
"From around 420 to 350 million years ago, when land plants were still the relatively new kids on the evolutionary block and “the tallest trees stood just a few feet high,” giant spires of life poked from the Earth. “The ancient organism boasted trunks up to 24 feet (8 meters) high and as wide as three feet (one meter),” said National Geographic in 2007. With the help of a fossil dug up in Saudi Arabia scientists finally figured out what the giant creature was: a fungus. (We think.)The towering fungus spires would have stood out against a landscape scarce of such giants, said New Scientist in 2007."
"But not everyone was sold on the idea that Prototaxites was an early fungus. No one’s questioning the spires’ existence—people just have trouble trying to imagine that such a huge structure could be a fungus. Researchers trying to refute the fungus idea thought that Prototaxites spires were gigantic mats of liverworts that had somehow rolled up. But in a follow-up study, the scientists who had proposed the fungus idea doubled down on their claim. So science is messy, and despite more than a century of digging, we still don’t really know, for sure, what these huge spires that dominated the ancient Earth really were.But even though the spire-like mushrooms of yore—or whatever they were—are long gone, don’t feel too bad for funguskind. The largest organism on Earth, says ABC, is still a huge fungal mat, a single organism spread over 2,200 acres of forest in eastern Oregon."
Long Before Trees Overtook the Land, Earth Was Covered by Giant Mushrooms
Myös Miyazakin näkemykset sodasta tulevat hyvin esille. Katsomossa näyttää jokseenkin surkuhupaisalta, kun vielä täydellisen tuhon partaallakin osa ihmiskunnasta katsoo hyväksi ajatukseksi jatkaa näitä keskinäisiäkin taisteluja, vaikka ne ovat osaltaan syyllisiä ikävään kehitykseen. Tuulen laakson asukkaat ovat tässäkin suhteessa suuremman viisauden juurilla halutessaan harjoittaa rauhanomaista elämäntapaansa.
Heidän joukostaan nuori sankaritar Nausicaä vielä nousee selkeästi esille omaten poikkeuksellisen suuren arvostuksen kaikkea elämää kohtaan. Hän ei katsele maailman tilaa aivan samoin silmin kuin suurin osa muista, jotka mieltävät hyönteiset ja saastemeren kasvuston puhtaaksi pahaksi. Ehkä niillä tosiaan on jokin merkittävämpi tarkoitus, ja ne ovat osa ratkaisua, kun kuljetaan kohti parempaa maailmaa.
Miyazakin elokuvissa onkin usein sellaisia päähahmoja, joita on helppo ihailla sekä rakastaa. Nausicaä edustaakin jo lähes puhdasta ihannetta. Hän on viisas, utelias, rohkea, halukas oppimaan jatkuvasti uutta ja välittää kaikesta ja kaikista suurella sydämellä. Ehkä välillä vähän liikaakin. Siitä huolimatta Porco Rosso -elokuvassa seikkaileva lentäjäsika miellyttää pikkuisen enemmän, koska hän kuitenkin on hieman paremmin todellisuudessa kiinni. Nausicaästa on kuitenkin erinomaisen helppo pitää, sillä Miyazaki on todellakin ladannut hahmon täyteen ihailtavia ominaisuuksia. Erityisen vaikeiksi käyvät tilanteet saavat tosin hänetkin hetkellisesti hylkäämään omat ihanteensa, mikä ei kuitenkaan likaa hänen kilpeään mitenkään merkittävästi.
Vaikka Nausicaä of the Valley of the Wind ei vielä visuaalisessa mielessä aivan samaan pystykään kuin Miyazakin myöhemmät elokuvat, niin on maailma silti rikas ja kiinnostava katsella. Myös Nausicaän kaveriksi laitettu kettuorava on onnistunut lisäys. Tuhosta kertova alkutekstijakso on myös vaikuttava käynnistys tälle elokuvakokemukselle visuaalisessakin mielessä.
Tämäkään Miyazakin elokuva ei kuitenkaan ole juuri missään määrin pintakiillosta riippuvainen, vaan se mikä eniten vetoaa, on se suurehko sydän, jota erityisesti päähenkilöltä löytyy. Kyllä siinä pääsevät silmät hieman kostumaan useampaankin otteeseen, kun tämä taistellessaan paremman maailman puolesta laittaa oman henkensä toinen toistaan suurempien vaarojen eteen.
Jos vihreiden arvojen hehkuttaminen aiheuttaa sietämätöntä närästystä, niin ehkäpä siinä tapauksessa tämä kannattaa jättää väliin. Muuten kyseessä on hyvinkin suositeltava kaunis ja koskettava animaatio, joka on vielä vauhdikaskin ekoseikkailu. Söpöilyn suhteen se ei sijoitu Ghibli-tuotosten kärkeen, mutta kyllähän sitäkin sieltä täältä välillä löytyy.
Eipä uusinta pisteitä juurikaan päässyt pudottamaan. Aivan kuin ensikatselullakin, alussa meni vähän aikaa, että pääsi kunnolla elokuvaan mukaan, mutta sen jälkeen kyseessä onkin varsin nautittavaa kyytiä loppuun asti. Nausicaä of the Valley of the Wind kamppailee kyllä aivan kärkipäässä, mitä tulee omasta mielestäni parhaisiin Miyazakin ohjauksiin. Kyllä tälle kannattaa ehdottomasti antaa mahdollisuus.
Tässä vaiheessa perinteinen "kaava" oli vielä vähän haussa, ja sittemmin elokuvan tunnuslauluksi mielletty kappale ei soi elokuvassa lainkaan, vaan pelkästään mainosmateriaaleissa. Laitetaanpa se kuitenkin tähän loppuun, sillä kauniista kappaleesta kuitenkin on kyse:
Nausicaä of the Valley of the Wind (1984) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti